Jänisterapiassa

Ymmärsin eilen, että viimeisen puolen vuoden aikana elämään hiipineissä vastoinkäymisissä ja alakulossa on ollut yhteinen pohjavire: monet ikävät tapahtumat ihmissuhteista sairasteluihin ovat vahvistaneet riittämättömyyden tunteitani. Juttelin oivalluksesta Puolison kanssa, mutta sitten mieleeni tuli että talossa on muitakin joilla voi olla tuntemuksiini jotakin viisasta sanottavaa.
(seuraava keskustelu käännetty talomme toisesta virallisesta kielestä, rabitista, suomeksi)
”Tiedättekö, minulla on aika surkea olo. Tunnen oloni niin riittämättömäksi. Pitäisi tehdä kaikkea, mutta sairastelu sotkee suunnitelmat ja aikataulut. Muutenkin tuntuu ettei mikään suju, vaikka teoriassa voisikin- jos minä vain olisin toisenlainen kuin mitä olen. Perhesuhteeni ovat osittain niin pahassa solmussa että olen joutunut luovuttamaan, ja vaikka se on tavallaan vapauttavaa, se on ehkä sitäkin enemmän vain surullista. Plääh.”
Lumi nosti päänsä heinätukostaan ja totesi:” Olet väärässä. Sinun ongelmasi, ystävä hyvä, on se että olet ihminen. Sinulla ei ole käteviä pitkiä korvia eikä pehmoista turkkia. Sinä et osaa edes pomppia tyylikkäästi etkä haise kovin hyvältä. Mutta älä huoli, me olemme ymmärtäneet ettet mahda näille puutteillesi mitään. Muuten olet ihan hyvä tyyppi.”
Sitten Pyry loikki paikalle, tavalliseen tapaansa hiukan uneliaan näköisenä. ”Teidän ihmisten ongelma on se että te teette kaikesta tarpeettoman monimutkaista. Todellisuudessa elämä on ihan helppoa. Rakastaminen on tietysti tärkeää. Mutta muuten kannattaa ottaa rauhallisesti. Ottaisit mallia meistä. Meidänkin elämämme on periaatteessa vaikeaa. Olemme pieniä eläimiä joilla on maailmassa tuhat vihollista. Mutta mitä se huolehtimalla paranisi? Niin kauan kuin kaikki näyttää rauhalliselta, parasta on vain mutustaa heinänsä ja nauttia kaverin lämmöstä.”
”Niinpä, ja hyvinhän tämä on mennyt. Olen elänyt jo paljon pidempään kuin lajitoverini luonnossa. Eräänä päivänä, hups vaan, te toitte luokseni Pyryn, ja niin minä sain hyvän ja vain vähän rasittavan puolison. Turkkini kiiltää ja vaikka tarjoilussa olisi vähän parantamisen varaa (etenkin pähkinöiden määrän osalta. En ymmärrä, miksi niitä saa vain yhden tai pari päivässä.), minun on myönnettävä että te uskolliset palvelijani olette huolehtineet siitä ettei minun ole koskaan tarvinnut etsiä ruokaa nälissäni. Tämän kaiken eteen minun ei ole tarvinnut kuin olla oma itseni.” sanoi Lumi.
”Jos tunnet itsesi riittämättömäksi, se johtuu siitä että sinä vaadit itseltäsi liikaa ja haluat liikaa. Kuitenkin sinulla on kaikkea mitä tarvitset ja kaipaat, ainakin kohtuullisessa määrin. Suuri maailma on kait sitten teille ihmisille joskus melkein yhtä pelottava ja haastava paikka kuin meille kaneille, vaikka emme olekaan huomanneet sinun ulos mennessäsi huolehtivan kovin paljoa syödyksi tulemisesta. Mutta sinullakin on oma tarhasi jossa elämä on turvallista ja jossa saat olla rauhassa, sinulla on rakkautta ja ruokaa. Useimmat kohtaamasi olennot ovat sittenkin hyväntahtoisia. Onko sillä väliä, oletko ansainnut kaiken omalla raadannallasi vai onko elämä vain sinulle välillä lempeä? Osa elämäsi tärkeistä ihmissuhteista on kieltämättä surkealla tolalla, mutta toisaalta sinulla on sitäkin parempi puoliso. Sinulla on meidät, joita saat silittää, ja lisäksi me hypimme mielellämme päälläsi kunnes tokenet pöhköistä mietteistäsi. Jospa vain tekisit sen minkä pystyt ja jaksat, silloin kun tunnet saaneesi jotakin ansiotta muistat sen silloin kun sinun tekee mieli arvostella muita ilkeästi, ja silloin jos apua on tarjolla otat sen iloisesti vastaan? Jos vain luottaisit hiukan siihen että asiat tapaavat lopulta järjestyä jotenkin ja että ennen pitkää kyllä opit tulemaan toimeen myös maailman ikävien puolten kanssa? Tuntuuko sinusta että haluaisit meidän vähän hyppivän päälläsi?”
Juuri siltä minusta tuntui. Vartin kuluttua alakuloni oli lientynyt, ja luulen että säännöllisen jänisterapian avulla saatan löytää murheisiini vielä rakentavamman suhtautumistavan kuin luonteelleni luontaisempi masentuminen olisi.

5 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Noin hyvään hoitoon olisi todella houkuttelevaa hakeutua. Sinulla on harvinaisen pätevät terapeutit.

Zepa kirjoitti...

Eläinterapia rokkaa! Myös täällä.

Saara kirjoitti...

Siitä on jo kauan kun opin, että pupuille avautuminen elämän huolista kannattaa aina. :D

Ofelia kirjoitti...

Me tahdottais niist terapeuteist kuvii... =)

Saara kirjoitti...

Laitan kyllä, viime aikojen kuvapostauksissa ei ole jänöjä näkynytkään. :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments