Filosofian puutarha tahtoo: Hannu Makkonen eduskuntaan!

Olen tullut siihen tulokseen että vaalit tuovat politiikan ikävimmät puolet pintaan. Vaikka minulla tavallisesti on mielipiteitä vaikka muille jakaa, vaalien alla mieleni on vallannut sellainen angsti ettei yhteiskunnallisista asioista ole tehnyt mieli pahemmin kirjoitella. Tänään tähän sääntöön tulee poikkeus. Minulla on vihdoinkin hyvää asiaa.

Tulevissa vaaleissa on kohdallani yksi valopilkku: minulle on jo selvää, mitä ja ketä tulen äänestämään. Vasemmistoliitolla on ollut oppositiossa selkeä ääni, ja se ääni on puhunut johdonmukaisesti ja lannistumattomasti oikeudenmukaisen yhteiskunnan, hyvinvointivaltion säilyttämisen ja korjaamisen sekä vastuullisen ympäristöpolitiikan puolesta. Populistisesta ”maahanmuuttokritiikistä” olemme sanoutuneet tiukasti irti, ja ottaneet maahanmuuttopolitiikassa kiihkottoman asiallisen linjan. Kun puolueen valinta tuli minulle pari vuotta sitten ajankohtaiseksi, järkeilin että Vasemmistoa on helpompi vihertää kuin Vihreitä vasemmistolaistaa. Kuluva vaalikausi on osoittanut että logiikassani oli perää. Uskon, että tämä maa tarvitsee Vasemmistoa ja nykyaikaista vasemmistolaista politiikkaa. Mutta ilmaiseksihan emme sitä tule saamaan, vaan vaalivoiton hankkiminen tässä masentavassa poliittisessa ilmapiirissä vaatii kovaa työtä ja sitä että jokainen vasemmistolaisesti ajatteleva myös lähtee kertomaan mielipiteensä vaaleissa. Kun äänet on laskettu, nähdään taas se millä voimasuhteilla maan politiikka pyörii seuraavat neljä vuotta.

Kuten sivupalkista huomaa, minulla on ehdokaskin, ja hänkin on niin hyvä, että uskallan ihan julkisesti suositella häneen tutustumista myös muille uusmaalaisille joilla oma ehdokas on vielä hakusessa.

En ole asettunut kannattamaan Hannu Makkosta, koska hän on Lohjan Vasemmistoliiton paikallisosaston puheenjohtaja. Niissä kuvioissa olen kuitenkin Hannuun tutustunut, ja tässä parin vuoden aikana vähitellen muodostanut hänestä mielipiteeni. Kuten olen jos joskus aikaisemminkin täällä kirjoittanut, vaaleissa jokainen ehdokas lupaa kaikkea hyvää ja kaunista, ja siksi minulle on tärkeää muodostaa hyvä kuva paitsi ehdokkaani mielipiteistä, myös siitä millainen hän on ihmisenä ja mikä mahtaisi olla hänen tapansa toimia politiikassa. Täytyy muistaa sekin että vaaliteemoista puhuttaessa on aina epäselvää, kuinka paljon kukin kansanedustaja pystyy lopulta lempiteemojaan eduskunnassa ajamaan. Toisaalta kansanedustajalla on oltava mielipide lukemattomista asioista. Sitä miten ehdokas eteensä tuleviin kysymyksiin suhtautuu, voi aavistella ainoastaan tutustumalla hänen arvoihinsa ja pyrkimällä luomaan kuvan siitä millainen henkilö ehdokas on. Tähän ikään mennessä olen nähnyt jo aivan riittävästi takinkääntäjiä ja tyhjänpuhujia, eikä sellaisia mielestäni eduskunnassa kaivata, vaikka heillä olisikin sopivat mielipiteet ja silkoinen olemus.

Hannun olen oppinut tuntemaan periaatteen ihmisenä, joka on löytänyt oikean tasapainon periaatteista kiinnipitämisen ja yhteistyökykyisyyden välillä. Lohjan paikallispolitiikassa hän on pitänyt kansalaisten puolta sivistyneesti, rohkeasti ja määrätietoisesti. Hannu ei ole ollut valtuustossa takarivin hiljaisia, vaan häntä vaaleissa kannattaneet ovat saaneet äänelleen täyden vastineen kovan työn muodossa. Hänen mielipiteidensä takaa löytyy harkintaa, ja se harkinta on havaintojeni mukaan pohjautunut arvoihin, ei laskelmoiltiin. Samat asenteet tulevat esiin myös hänen vaalikampanjassaan: vasemmistolaisten arvojen mukaisesti Hannulle ovat tärkeitä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja hyvinvointivaltion säilyttäminen peruspalvelujen turvaamisen kautta. Hän on kirjoituksissaan pohtinut monia tärkeitä asioita. Lisäksi Hannusta kertoo mielestäni jotakin aika olennaista myös se, että hymistelyn sijasta hän on vaalikampanjassaan nostanut selkeästi esiin myös mahdollisesti mielipiteitä jakavia, vaikeita aiheita, kuten puolustusvoimien rooliin tulevaisuudessa ja kirkon ja valtion erottamisen. Näihin moni ehdokas ei koskisi edes pitkällä tikulla äänestäjien karkottamisen pelossa. Hannun tapa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa on mielistelyn sijaan kuunteleminen, aito kiinnostus ja sosiaalisuus. Se on se asenne, jolla mielestäni pärjäisi hyvin eduskunnassakin- asialinjalla ja arvot kohdallaan.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments