Alkukevään tajunnanvirtaa

Snip.

Maailman ruuantuotanto kriisiytyy ja ruuan hinta on nousussa. Suomessa tämä pahentaa eriarvoistumista, kolmannessa maailmassa seurauksena on nälänhätiä ja mellakoita.

Snip.

Kallis merkkituote on voitu valmistaa samassa ihmisoikeuksia polkevassa riistotehtaassa kuin merkitön tarjoustuote. Ympäristömerkinnätkin ovat puutteellisia: toiset ovat epäinformatiivisia, useimmat eivät tarkastele tuotetta kokonaisuutena. Ekopuuvillainen vaate on voitu tehdä hikipajassa, ja kierrätysmuovinen kuori on voitu lätkäistä orjatyönä teetetyn laitteen päälle. Jos joku sanoo vakavalla naamalla sanan ”yhteiskuntavastuu”, voisin ehkä alkaa kyynelehtimään.

Naps.

Hyvinvointivaltio on historiaa, ja nykyään yhteiskuntaa pyöritetään yhä enemmän tuhoavan globaalikapitalismin ehdoilla. Kansa on tyytymätöntä epätasa-arvon kasvuun ja hyvinvointivaltion purkamiseen, mutta vaaligallupeissa johtavat Kokoomus ja Perussuomalaiset.

Snip.

Minä olen vain yksi maalaisfilosofi jonka pitää kohta suoriutua keittämään perunoita ja saada abstrakti lähetettyä. Mitä merkitystä pienillä teoillani ja tekemättä jättämisilläni on? Sanat hukkuvat informaatiotulvaan, projektit hautautuvat jonnekin, rauhalliset ja pienet ajatukset tulevat kovaäänisten ja aggressiivisten jyräämiksi. Synkät uutiset pyyhkivät minun ja pienen toivosta kuiskivan viisasten kiveni yli. Täällä minä leikkelen omenapuitani, mutta suuri maailma näyttää muuttuvan joka päivä hullummaksi.

Naps.

Vesiversojen alta on kuoriutunut kaunis omenapuu joka jaksaa kantaa painavat hedelmät ja jonka lehdet kuivuvat nopeasti kesäisen sadekuuron jälkeen, niin kuin on omenapuille terveellistä. Tänä vuonna Virkkalan kevät on myöhässä, eikä puita leikata vielä kuin suurimmilla tarhoilla (tonttien pilkkomisinnon johdosta meidän tarhamme on nykyään suurenpuoleinen). Meillekin tulee vielä totinen kiire, kun lumi vähän vähenee, mutta olemme jo haastavista olosuhteista huolimatta hyvällä alulla. Olemmehan tehneet jo viikon ajan sen minkä voimme.

***

Kun perunat ovat jo tulella, soi ovikello. Virkkalan Kulttuurin Ystävien jäsenmaksulappu kannettiin tänä vuonna käteen asti. Samalla tuoja kertoo että Kässän talolla on kohta viisivuotisjuhlakonsertti ja toivoo että mekin pääsemme paikalle. Tietysti pääsemme.

Tulkitsen nämä merkit siten, ettei maailmankaikkeus tarvitse minusta vieläkään uutta jäsentä Tiedostavien Ja Ahdistuneiden yhdistykseen. Sen sijaan kirjoitan tänäänkin lempiaiheistani: siitä että aina on mahdollisuus tehdä hyvä valinta, siitä että toivoa vielä on, siitä että pienet ja hiljaiset teot rakentavat kaunista maailmaa siinä missä suuren äänen pitäminenkin. Siitä että kannustaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin kritisoiminen, ja että hiljaisessa, lempeässä elämässä on toivoa vaikka koko maailmalle.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments