Maailma tulee hyvin toimeen ilman värejä, jos vain valkoinen on tarpeeksi loistavaa, taivaan harmaa tarpeeksi pehmeää ja puiden oksien pitsi saa levittäytyä yli teiden ja talojen.



Valkoinen tie narskui jalkojen alla, lupasi viedä meidät kotiin. Mutta kodistakin on tullut vain pieni läänitys talven valtakunnassa.



Valokuvaamisen tarpeen lisäksi lumi aiheuttaa myös reippailun tarvetta. Oikeastaan lumitöiden tekeminen on etupäässä minun tehtäväni. Flunssapotilaat eivät kuitenkaan tee sankaritekoja, joten kun lumet taas tulivat alas puuvajan katolta, Puolison oli pistettävä kinokset kuriin.



Kuvia vertailemalla voi huomata että tänä vuonna lapioitavaa oli vielä enemmän kuin viime talvena.



Mutta niinpä on Puolisollakin takana taas vuosi enemmän maatöitä.



Taas saadaan polttopuita!



Halkojen hakeminen on taas elämyksellistä puuhaa.



Sisällä rouva on jo alkanut odottamaan kevätaurinkoa. Huoneeseeni ei pitänyt mahtua enää yhtään mitään, mutta niin vain joulumarkkinoilta tarttui mukaan vielä yksi kukkapöytä. Se tarvitsi päälleen esikon, jonka sai kaupasta, ja virkatun luonnonvalkoisen liinan joka syntyi kolmessa illassa. Yleisesti ottaen olen sen verran vanhanaikainen että pitsiliinat kuuluu mielestäni virkata ohuen ohuesta langasta. Mutta juuri tällä pöydällä, tässä virassa, rotevampitekoinen työ näyttää paremmalta. Lanka Lidlin virkkauslankaa.