Erakkohamsteri

Mietin joskus taannoin tammikuussa lankakomeroa siivotessa, jotta minun olisi kyllä korkea aika ryhdistäytyä ja ilmoittautua tänä vuonna lankahamstereiden varastonkuluttajaisiin. No, ilmoittautumisaika meni iloisesti ohi, ja ehkä se oli hyväkin sillä tässä kuussa taloon on tullut uutta lankaa (langan ostaminen hamsterikuun aikana tarkoittaa kisoista putoamista), ja langasta on tehty tunika. Voi miten vaikeaa olisikaan ollut kylmästi ohittaa houkutteleva, keväinen lanka keskellä inspiraation puuskaa! Huolimatta tähänastisen elämäni kamalimmasta flunssasta, paukkupakkasista ja ulkona kohoavista metrisistä hangista minulla on ollut jo monta viikkoa jotenkin keväinen olo johon oli reagoitava, ja näissä olosuhteissa tuntemusten käsitteleminen turkoosin langan parissa askartelemisen kautta oli ehdottomasti terveyden kannalta fiksuin vaihtoehto. Olen kuitenkin seuraillut hamstereiden touhuja sivusta ja tehnyt ahkerasti muistiinpanoja. On ollut inspiroivaa huomata, että monella osallistujalla on minun tapaani ongelmalankoja, joista hamsteriviikkojen aikana on muotoutunut toinen toistaan hienompia käsitöitä.

Minullehan on vuosien varrella kertynyt paljon lankaa. Periaatteessa on kiva että sitä on varastossakin. Onhan se kätevää ettei inspiraation iskiessä tarvitse heti juosta kaupunkiin ja kauppaan. Mutta kun varastoni on tylsä. Hienot langat käyvät siellä vain kääntymässä, mutta varaston ytimessä on vuosikausia hitaasti kasvanut tylsänvärisistä sekalaisista perusvillasekoitelangoista muodostunut kerrostuma, johon muutaman hyväntekeväisyyssukan tai muun satunnaisen pikku työn neulominen ei tee edes havaittavaa koloa. Lisäksi vuosirenkaita kerää pari hutiostosta jotka tarvitsisivat aivan uutta suunnitelmaa. Olenhan minä koko ajan periaatteessa tiennyt, ettei varastossa seisottaminen saa epäinspiroivaa lankaa katoamaan. Mutta että tylsien lankojen vuoren kuluttamisen voisi ihan oikeasti ottaa tehtävälistalle? Ette uskokaan kuinka pitkä matka siihen ajatukseen on ollut.

Kun tunikani pari päivää sitten valmistui, lankahamstereilla oli jo loppukiri menossa. Olin kuitenkin jo ehtinyt saada hamsteritartunnan ja päätin ryhtyä totisiin toimiin lankavarastoni ikävämmän pään kutistamiseksi. Hamsteritempaus on vain kuukauden pituinen, mutta minä aion ahkeroida varaston parissa kunnes havaitsen siinä selvää kutistumista. Tällä hetkellä hyvällä alulla on langankuluttajien klassikko, torkkupeitto. Minun peittoni on isoäidinraita-mallia ja sille on luvassa kokoa niin paljon että vierassänky saa siitä uuden lisä- tai päiväpeiton. Kun nyt lankaa alettiin tositarkoituksella kuluttamaan. Jo nyt voin raportoida, että peitosta on tulossa yllättävän sievä. Yhdessä tylsänväriset kerät punoutuvat sävykkääksi ja lämpimäksi pinnaksi jonka värit tuovat mieleen maaliskuisen puutarhan. Peiton parissa askarrellessa mielikin on naksahtanut uuteen asentoon. Yhtäkkiä sinne tupsahtelee kaikenlaisia ajatuksia siitä, mitä hyödyllistä lopuista lankavaraston pitkäaikaisasukeista voisi saada aikaan. Luulen, että sisäinen lankahamsterini tulee vielä kukoistamaan kilpaa alkavan kevään kanssa.

posted under , |

4 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Sait multa tunnustuksen! =)

Saara kirjoitti...

Hii, kiitos!

Liisa kirjoitti...

Voi miten alkoi sormia syyhyttää tätä lukiessani. Vapaa raidoittelu on kutakuinkin hauskinta mitä tiedän. Yrittäjän sosiaaliturvalla en oikein voi toivoa vuosisadan flunssaa osakseni (jotta siis voisin jäädä kotiin neulomaan), mutta jollain tavalla sinne neulontatuoliin pitäisi taas päästä.

Saara kirjoitti...

En muistanutkaan, miten hauskaa raidoittelu on. Nyt olen jo puolessavälissä, ja lankavuori pienenee.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments