Ankeuden ja kiitollisuuden viikot

Lisäaineita ja valmisruokateollisuuden markkinoille syytämän ruuan kehnoa laatua on nyt laskujeni mukaan taivasteltu pintajulkisuudessa ainakin vuoden verran. Marketissa mikään ei ole tänä aikana muuttunut. Samat kanannahkapullat ja lisäainejuomat täyttävät hyllyjä, epäilemättä siksi että niiden myyminen on edelleen aivan kannattavaa.

Lopputalvi ja alkukevät ovat edelleen vuodenaikatietoisen ruuanlaittajan keittiössä ikävää aikaa. Varastot on joko syöty, tai sitten ne uhkaavat tulla korvista ulos. Meillä pakastimesta löytyy edelleen omenoita ja marjoja ja kellarista hilloja ja perunoita. Kaupan vihannesosastollakin laatu on tähän aikaan vuodesta surkeimmillaan ja hinnat korkeimmillaan. Onko silkkaa sattumaa, että suurimmat kirkkokunnat ovat keksineet lykätä vuoden suurimman paaston juuri tälle vuodenajalle? En tiedä, mutta sen tiedän että vuodenaikatietoinen ruuanlaittaja elää nyt vuoden ankeinta aikaa, muistellen perunoidensa ja kaaliensa keskellä kaihoisasti varhaisvihannesten ajan ja sadonkorjuun yltäkylläisyyttä.

Päässäni nämä hajanaiset ruokamietteet löysivät toisensa. Aloin pohtia, että ehkäpä ongelmani ja orastava tyytymättömyyteni johtuvatkin korkeista odotuksistani. Pienestä pitäen olen saanut kuulla monipuolisen ruokavalion tärkeydestä, vuoden jokaisena päivänä. Olen selannut enimmäkseen keittokirjoja joiden reseptit vaativat aikaa ja monenlaisia raaka-aineita ja ateriasuunnitelmaehdotuksia joita noudattamalla jääkaapista saisi herkkujentäyteisen viikon päätteeksi heivata kamaa kaksin käsin kompostoriin. Kauden herkut tunnetaan vielä, mutta samalla mieleen on jostakin iskostunut se että ympäri vuoden ruokaostoksilla riemua rajoittavat vain mielihalut ja lompakon paksuus. Onko tämä yksinkertaista? Onko tämä kohtuullista ja järkevää? Ja: kuka tästä hyötyy?

Aivan viime vuosina muotiin ovat tulleet jos jonkinlaiset dieetit ja ruokavaliot jotka on suunnattu terveille ja terveystietoisille ihmisille. Useimmissa keskeisenä ideana näyttäisi olevan nuiva suhtautuminen joihinkin tavallisiin ruokiin ja niiden korvaaminen vaikeasti hankittavilla ja kalliilla erikoistuotteilla. Terveyden nimissä, tietenkin. Sosiaalisten signaalien lähettelyn kanssa tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä. En nyt sano etteikö uusien ideoiden joukossa olisi hyviäkin ajatuksia, enkä etenkään väitä että oma ruokavalioni olisi täysin mallikelpoinen, vaan ainoastaan että lisättynä muihin kulttuurissamme risteileviin signaaleihin ajatus siitä että kunnon kansalaisella on ruokavaliostaan Näkemys jonka perusteluun tarvitaan vähintään ravitsemustieteen appro, on osaltaan monimutkaistamassa yleistä käsitystä siitä mitä ruoka ja ruuanlaitto ovat. Ei kai ruokakaan muodosta poikkeusta siihen, että jonkin arkisen asian osoittaminen monimutkaiseksi, kalliiksi ja aikaa ja asiantuntemusta vaativaksi johtaa ehkä parannuksiin ja oppimiseen muutamien kohdalla, mutta saa suuremman joukon masentumaan ja jättämään koko touhun sikseen.

Yksinkertainen, hiukan yksitoikkoinenkin, kiireessä valmistettu kotiruoka ei aina ole optimaalista, mutta väitänpä että silloinkin se on yleensä parempi vaihtoehto kuin mukamonipuolisista raaka-aineista valmistettu eines. Ja realististen vaihtoehtojen välillähän se kisa käydään. Miksi kotiruokaa pitäisikään verrata ammattikokkien ja valokuvaajien työajallaan tuottamien värikkäiden reseptivihkosten satumaailmaan? Fresh-salaatti jonka myyntiaika on kymmenen päivää tai valmispizza jonka värikkääseen päällysteeseen on silputtu näyttävästi viisi pientä paprikanpalaa eivät oikeasti ole raikkaampi tai monipuolisempi vaihtoehto yksinkertaiselle keitolle tai pikaiselle pastalle. Kun olemme oppineet että ruuanlaitto on harrastus jossa tarvitaan sekä taitoa, päivittäisiä kauppareissuja ja juuri oikeat välineet, olemme samalla oppineet että kaikki vaatimattomampi on sitten jotenkin epätyydyttävää. Miksi nähdä vaivaa kun valmiinakin saa? Jos kaapista löytyvistä aineksista ei saa monipuolista ja elämyksellistä ateriaa, miksi ei saman tien päästäisi itseään helpolla? Kukaan tuskin odottaa einesten olevan suuria herkkuja. Onko osa ongelmasta siinä että normikuluttaja odottaa liikaa arkiseltakin kotiruualta? Jos eines saa olla tylsää, miksi itse tehty ruoka ei saisi?

Suuressa ruokakeskustelussa on tähän asti puhuttu kuluttajien laiskuudesta ja tietämättömyydestä. Ehkä syystäkin. Mutta jotta asenne ruuanlaittoon ja syömiseen olisi yksinkertainen ja kohtuullinen, tarvitaan välttämättä kiitollisuuden ja tyytyväisyyden hyveitä. Vähän yksitoikkoisempi ruokailu vuoden ankeimpien viikkojen ajan nyt vain kuuluu asiaan, ja saa ensimmäiset yrtit ja retiisit maistumaan sitä paremmilta sitten kun niiden aika taas koittaa. Itse tehdyn ruuan ei jokaisena päivänä ole pakko olla innostava ja elämyksellinen makumatka, vaan joskus riittää että nälkä lähtee. Nyt on hyvä aika vuodesta kartuttaa reseptivarastoa yksinkertaisilla, nopeasti valmistuvilla resepteillä jotka voivat myöhemminkin pelastaa kiireiset päivät.

Yhtäkkiä huomaan, että lopputalven tylsistyminen on alkanut hellittää hiukan jo ihan vain siitä että huomasin antaneeni itselleni luvan olla seuraavien viikkojen aikana innostumatta ruuanlaitosta ja olla kokematta suuria makuelämyksiä perunoiden, sipulien ja pakasteherukoiden äärellä. Ei aina tarvitse.

posted under , , , |

4 kommenttia:

Marikki kirjoitti...

Kiitos tästä kirjoituksesta.
Muutamasta perusruoka-aineesta saa yllättävän hyviä aterioita.
Minä olen hakenut kevääntuntua versottamalla kaapissa kuivuvia herneitä...

Saara kirjoitti...

Ole hyvä! Minun ikkunalautapuutarhani sitten otti ja paleltui vetoisalla ikkunalaudalla. Kun pakkaset tässä hellittävät, aion ottaa varaslähdön kevääseen kasvattamalla vielä sievän krassisadon.

Marikki kirjoitti...

Meilläkin ensimmäiset herneenversot olivat vähän "laihoja", olisiko johtunut valon puutteesta...

Saara kirjoitti...

Se voi olla, mutta onneksi tilanne paranee päivä päivältä :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments