Mennoniittojen viisautta

Kävin taas ostoksilla suosikkikangaskaupassani. Se sijaitsee netissä, Amerikan maalla,jossa sitä luotsaa maalaishenkinen mennoniittapariskunta. Sieltä voi arkisten mutta laadukkaiden mekko- ja esiliinakankaiden (joita Suomesta on turha etsiä) lisäksi ostaa käsintehtyjä saippuoita, tukevia amish-nutturapinnejä ja vaikka vauvanpeittoja. Palvelu on aina ystävällistä ja nopeaa ja hintataso on kohtuullinen, suomalaisittain huokeanpuoleinen vaikka kauppahinnan päälle on maksettava postikulut ja verot. Se on niitä kauppoja jotka pitäisi keksiä jos sellaista ei jo olisi.

Mennoniitoista puheenollen, kaikki yksinkertaisesti elävät eivät ole ekosotureita. Esimerkiksi kangaskauppiaideni kaltaisilla konservatiivisilla mennoniitoilla ja heidän uskonserkuillaan amisheilla yksinkertaisuuden tavoite ei ole maailman pelastaminen, vaan heillä yksinkertainen elämäntapa on itsetarkoituksellista. He eivät pähkäile kovin paljon, mistä ostetut tuotteet olisivat kaikkein ekologisimpia ja onko e-kirja hyvä vaihtoehto perinteiselle kirjalle, vaan pohtivat sitä mitkä heidän tarpeensa ovat ja mikä on yksinkertaista. Mikä on se mikä riittää kulloisenkin tarpeen tyydyttämiseen ja mikä on jo ylimääräistä? Mitkä tuotteet ja keksinnöt tukevat heidän käsitystään hyvästä elämästä ja mitkä taas saattaisivat tuoda lupaamansa hyvän ohella ei-toivottuja kylkiäisiä? Tämä on käytännöllinen ja maallisemmankin ajattelijan arkeen sopiva ajattelutapa. Maailma on monimutkainen, mutta ei voi olla liikaa vaadittu että olisi jonkinlainen käsitys omista tarpeista ja jonkinlainen visio siitä mitä hyvä elämä voisi omalla kohdalla olla.

Talvella meillä kuluu paljon teetä, ja teehen puolestaan tarvitaan hunajaa. Paikallisen Citarin hunajahyllyn ääressä voisi hämmentyä pahemmankin kerran kun yksi tuote mainostaa olevansa lähellä tuotettu, toinen luomua ja kolmannen kyljessä on reilun kaupan merkki. Yksikään merkki ei kuitenkaan ole kaikin puolin täydellinen. Sitten muistan ajatella kuin mennoniitta ja kysyn: mikä näistä vaihtoehdoista vaikuttaa yksinkertaisimmalta? Miten toimisi vaatimaton ihminen? Asiat yksinkertaistuvat. En nyt sano etteikö meidän olisi hyvä kantaa huolta ympäristöstä, vaan pikemminkin että yksinkertaisuus on periaate johon pyrkiminen on kohtuullisen selkeää mutta johon monimutkainen ympäristöystävällisyyskin on varsin pitkälle sisäänrakennettu. Eettinen kuluttaminen on monimutkaista: pitäisi punnita ympäristövaikutuksia koko tuotteen elinkaarelta, kierrätettävyyttä, onnistua arvioimaan oikein ja kylmäpäisesti kuinka kestävä tuote ja tarkoituksenmukainen hyllyssä kutsuva tuote tulee olemaan, onko se tuotettu eettisesti kestävissä olosuhteissa- vai kuuluuko se peräti tuoteryhmään jossa eettisiä vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. Yksinkertaisuusajattelu sen sijaan lähtee omien tarpeiden tiedostamisesta. Mitä minä todella tarvitsen ja mikä on minulle hyväksi? Onko ainoa kiitettävä tavoite kaukainen ja epämääräinen maailman pelastuminen, vai voinko tavoitella jotakin selvemmin havaittavissa olevaa kuten hyvinvointia, rauhaa ja harmoniaa hälisevässä maailmassa? Onko tässä kaikessa ylipäätään kysymys kuluttamisesta ja mihin kulutuskeskeisessä ajattelussa mahtuvat muut tärkeät asiat kuten toimeliaisuus, ihmisenä kehittyminen, henkisyys ja tyytyväisyys? Yksinkertaisuusnäkökulmaa soveltamalla voin havaita, että kaikki vaihtoehdot joiden tuotannossa eettisyys on huomioitu, ovat ihan hyviä jos joku ei ole erityisen erottuva. Sen pidemmälle ei tarvitse stressata- paitsi että jossakin vaiheessa sitä huomaa ihan ohimennen pohtivansa, olisikohan se kovinkin hurja juttu laittaa puutarhan perälle pystyyn mehiläispesä tai kaksi. Sehän se olisi kaikkein yksinkertaisin tapa huolehtia hunajan saannista, ja bonuksena saisi vielä mehiläisvahaa ja lisätyövoimaa hedelmäpuiden pölyttämiseen...

3 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Täysi kymppi. Tässä minusta tiivistyy yksinkertaistamisen sisin olemus: ei tehdä eikä hankita mitään turhaa. Paitsi jos se on kaunista tai hyvänmaksuista tms, jolloin se ei ole turhaa :-)

Saara kirjoitti...

Nytpä nostit esiin hyvän näkökulman. Minua ärsyttää välillä kauniiden, naisellisten ja henkiseen hyvinvointiin tähtäävien hankintojen leimaaminen turhuuksiksi. Jonkinlaista vallankäytön yrittämistä sekin. Oikeasti uskon turhuuden olevan hyvin subjektiivista. Vain ihminen itse voi tietää, mikä hänelle on turhaa ja liikaa.

Ihmisten hengissä pitäminen tässä yhteiskunnassa on jo saatu joten kuten toimimaan, mutta onko täällä muka liikaa kauneutta, hyvinvointia ja hyvää mieltä?

Liisa kirjoitti...

Hehe, piti tietenkin sanoa hyvänmakuista...

Käypä ehtiessäsi hakemassa jotain tuolta kädellisen puolelta - saat jatkaa meemeilyä!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments