Jäte-teemaviikko: Keittiön kulmakivet


Uudessa Mustassa keskustellaan juuri nyt keittiön kulmakivistä. Pohdintaan innoittajana toimi uutinen, jonka mukaan talouksissa joissa nainen vastaa ruokaostoksista, syntyy myös eniten biojätettä. Selitystä ilmiölle etsittiin katalasta tunteesta "meillä ei ole mitään syötävää" ja sen aiheuttamasta epäviisaasta ostelemisesta. Heitettiin myös haaste: listaa keittiösi kulmakivet.

Meillähän tunnetusti edetään suunnitelmataloudessa jollaista Lenin-setäkin osaisi arvostaa. Varastoista löytyy ruokatarpeita vaikka Virkkalan Vapautusarmeijan liikekannallepanoa varten. Aina. Viikottaisen kauppapäivän lähestyessä siellä täällä, etenkin jääkaapin puolella, on havaittavissa pieniä koloja. Mutta tilanne jossa ei olisi mitään syötävää on edelleen kaukainen. Ruuanlaitto on sitten varastojen kierrättämistä ja niissä asustavien perusraaka-aineiden jalostamista mahdollisimman hyviksi ja vaihteleviksi aterioiksi. Meillä on myös tapana ostaa hyvin säilyvää ruokaa myös tarkoituksella varastoon, esimerkiksi tarjouksesta. Keväästä syksyyn myös puutarhasta saa täydennystä ruokapöytään. Eläisimme todennäköisesti kulloinkin talossa olevalla ruokamäärällä ainakin kuukauden päivät. Toiseksi, meillä ei koskaan ole sellaista tilannetta etteikö kaapissa olevista aineksista saisi laitettua ruokaa. Kolmanneksi, koska talon aterioiden perustana on aina se mitä on varastossa, meille ei juurikaan tule ostettua eksoottisia aineksia joita käytettäisiin vain kerran. Mitä parempi varasto on, sitä harvemmin tulee tarvetta käydä kaupassa ja välttyy monilta vaikeuksilta. Ja mitä parempi varasto on, sen vähemmän arki häiriintyy siitä jos ei jostakin syystä ehdi tai pääse suunnitellusti kauppaan. Mitä ihmettä ihmiset jotka ovat totuttautuneet käymään kaupassa monta kertaa viikossa tekevät esimerkiksi silloin kun flunssa kaataa koko perheen pedin pohjalle tai lakko saa hamstraajat tyhjentämään kauppojen hyllyjä?

Kaapissa on aina:

Pakastin:
satoa, kuten piiraan kokoisiksi annoksiksi lohkottuja omenia ja pakastemarjoja
erilaisia pakastevihanneksia
jauhelihaa, kanaa ja kalaa
vaniljajäätelöä (piiraan seuraksi)
pakasterasioihin annoksiksi pakattuja aterioita

Jääkaappi:
munia
kermaa (hyvin säilyvää)
hiivaa (ei säily niin hyvin, mutta kun en tule toimeen kuivahiivan kanssa)
leivänpäällysteitä
pepsimaxia
mehua, mieluiten omista omenoista
juustoraastetta ja parmesania
hilloja (kotitekoisia)
salaatinkastikkeita, sinappia yms.
vihreitä oliiveja
suolakurkkuja (vielä on kotitekoisia)
perunoita (itse kasvatettuja)
porkkanoita
voita ja margariinia, saippuaan tarvittavia jääkaappirasvoja

Kuivatavarakaappi:
jauhoja (erilaisia, puolikarkeita vehnäjauhoja pitkäksi ajaksi)
hiutaleita ja leseitä
tomaattikastiketta
mausteita, leivinjauhetta, soodaa ja etikoita, liemikuutioita
kahvia, teetä ja kaakaojauhetta
papuja ja linssejä
pastaa ja riisiä
nuudeleita
hunajaa, sokeria ja hillosokeria
tummaa siirappia
suolaa, sekä karkeaa että pansuolaa
kuivattuja hedelmiä, rusinoita, pähkinöitä, tummaa suklaata
hyllyllinen säilykkeitä: tomaattimurskaa, tonnikalaa, hedelmiä, herkkusieniä ja vihanneksia
ruokaöljyjä (koska teen saippuaa, ostetaan öljyt meille mahdollisimman isoissa pakkauksissa)
maitojauhetta

Muut:
sipulia ja valkosipulia,
yleensä löytyy myös jotakin vihannesta tai tuoreita hedelmiä, puutarhasta tai kaupasta. Jos ei löydy, pärjää muutaman päivän hyvin pakkasesta, säilykehyllystä ja jääkaapista löytyvien hyvin säilyvien varassa.

Onhan tuossa listaa, ja käytännössä varastosta löytyy muutakin, vähän vuodenajasta riippuen. En ole erityisen ahdistunut biojätteen määrästä, vaikka pienessä perheessä ruuan vanhenemiseen ja käyttämiseen pitääkin kiinnittää jatkuvasti huomiota.

4 kommenttia:

Marikki kirjoitti...

Tuohon alkuun on pakko kommentoida, että meillä kyllä tulee PALJON biojätettä juuri silloin, kun minä teen ruokaa, mutta se on lähinnä siksi, että kuorin porkkanoita ja perunoita, käsittelen paprikoita, sipuleita, omenoita jne. Kun mies kokkaa hän avaa nakkipaketin ja keittää makaroonia, joten biojätettä ei pääse syntymään.

Saara kirjoitti...

Sama juttu meilläkin, ja olen sitä aikaisemmissakin postauksissa joskus pohtinut.

Jos oikein ymmärsin, ruuanlaitosta tulevia kuoria yms. syötäväksi kelpaamattomia ei tällä kertaa laskettu biojätteeksi.

Se olisikin järkevää, koska kun tarkemmin ajattelee, myös nakkipaketista ja makaroonista on syntynyt aikanaan kaikenlaista biojätettä (esim. eläimen luut ja nahat, viljan käsittelystä syntyvät roskat jne.) mutta ne eivät enää kotikeittiössä näy. Sama juttuhan se on einesten ja valmisruokienkin kanssa: tämän päivän ranskanperuna on ollut joskus pyöreä, kuorellinen peruna.

Kun kerran "jos mä en nää sitä niin sitä ei ole"-perusteinen einesten syönti ei ole järkevä vaihtoehto biojätteen vähentämiseen, tällaiset seikat ja kodin ulkopuolisesta syömisestä (esim. työpaikkaruokailusta) syntyvä biojäte pitäisi laskea mukaan kokonaiskulutukseen.

Mikä toki monimutkaistaa kokonaiskuvaa ihan kiitettävästi.

Marikki kirjoitti...

Joo, taisi tosiaan olla vain ruokajätteistä kysymys tuossa alkuperäisessä. Kiitos muuten tämän jäteviikon inspiraatiosta. Luulen, että se vaikutti siihen, että aion nyt seuraavien viikkojen aikana syödä kaappeja ja etenkin pakastinta tyhjäksi sellaisista ruoka-aineista, jotka uhkaavat jäädä käyttämättä.

Saara kirjoitti...

Mukava kuulla että jäteviikosta oli sinulle iloa :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments