Jäte-teemaviikko: Kaveri haluaa jätteesi

Kaikkihan me tiedämme että lahjoja on kiva antaa ja saada. Monet vihertäjät tietävät myös että jos varastot sattuvat pullistelemaan periaatteessa hyödyllisiä asioita joista se kuuluisa je ne sais quoi on sattunut säilytyksen aikana haihtumaan, voi järjestää ystäväpiirin kesken lanka- kangas- vaate- ja kirjavaihtareita. Olen kuitenkin vähitellen alkanut huomata että joskus on tosi kiva antaa ja saada myös roskaa ja jätettä.

Meillä vastaanotetaan välillä hyvinkin konkreettisia jätteitä, esimerkiksi puuta ja kuormakaupalla hevosenlantaa. Välillä taas huomaan haikailevani pientä sälää jota Jollakulla varmasti lojuu nurkissaan yksin ja hylättynä, kuten sekalaisia nappeja ja nauhanpätkiä. Vastaavasti sadonkorjuuaikaan kaupunkilaistuttavat ovat meille hyvin tervetulleita keventämään omenapuiden ja marjapensaiden satoa. Sitä en tiedä, mihin Liisa saisi käytettyä sata jugurttiämpäriään, mutta minä voisin ottaa vastaan pari. Viime vuonna minulta meni rikki pari suunnilleen ison jugurttipönikän kokoista pikkuämpäriä, jotka olin ostanut oikealla rahalla. Kun nyt kerran tarvitsin. Uudet ovat keikkuneet jonkin aikaa ostoslistan hännillä.

Eilisissä Taloussanomissa olleen uutisen mukaan tavallisen perheen koti-irtaimiston rahallinen arvo on mitätön ja todellisuudessa kodissa vellovalla tavaramäärällä on omistajilleen vain käyttöarvoa- silloin kun on. Siihen nähden, on jotenkin ihmeellistä miten tiukasti sitä pitää tavaroistaan kiinni ja miten kirpputoritavaratkin hinnotellaan pilviin. Jos joku ei maksa vanhasta pankin muovisesta säästöpossusta kymmentä euroa, silloin pidän omastani kiinni kunnes pesänselvittäjä meidät erottaa ja heittää roinan kaatopaikantäytteeksi. Onko tässä jossakin järjen häivä? Eikö ole vähän hämmentävää ajatella että monella ihmisellä on taipumusta suhtautua joutavaan roinaan intohimoisemmin kuin aviopuolisoon? Eikö ajatus "jos siitä ei ole mulle hyötyä, niin sitten heitän sen mieluummin pois kun annan tutulle ilmaiseksi" ole ihan hiukkasen primitiivisen kuuloinen?
Samaan aikaan kun kaatopaikat ja kodin komerot täyttyvät vanhasta, käyttökelpoisesta tai korjattavissa olevasta mutta rahallisesti arvottomaksi käyneestä tavarasta ja hyödyntämiskelpoisesta raaka-aineesta, ostamme uutta koska emme muuta osaa emmekä tiedä että jossakin, ehkä hyvinkin lähellä, on joku jolle on ongelmajätettä sellainen tavara josta meillä oltaisiin valmiita maksamaankin. Se mikä on yhdelle roinaa ja jätettä voi olla toiselle tervetullutta ja tarpeellista. Voisiko kapitalismista hellittää sen verran että alkaisimme myös lahjottamaan roinia niitä haluaville kavereille?

Luulisin, että näin ensi alkuun auttaisi jos yksinkertaisesti pitäisi vain vähän kovempaa ääntä siitä että lahjoituksia otetaan vastaan tai että niitä on tarjolla.

Freecycle on hieno keksintö, mutta arkisemminkin asiat saa kyllä lutviutumaan.
Mistä lähtien lahjoittamisesta ja vastaanottamisesta tuli niin juhlallista ja kireää? Jos vain muistaisi, että ylimääräistä roinaa voi paitsi myydä ja viedä kierrätyskeskukseen, myös antaa ja ottaa vastaan. Ystävät ja omaiset ovat yleensä hyvin perillä siitä että otamme mielellämme vastaan niin sanottuja oikeita lahjoja, mutta tietävätkö he että meille saa myös tarjota tiettyjä jätteitä ja murheenkryynejä? Kun on kyse ihan oikeasta jätteestä, antaja on usein onnellinen päästessään kunnialla eroon jostakin joka olisi muuten päätynyt kaatopaikan täytteeksi. Pelastuisikohan maailma, jos lakkaisimme istumasta joka tapauksessa arvoltaan varsin mitättömien tavavuortemme päällä ja opettelisimme sen sijaan tuntemaan iloa siitä kun ongelmajäte löytää toisen käsissä uuden elämän?

2 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Ooh! Ottaisitko kymmenen ämpäriä? Tai kaksikymmentä?

Saara kirjoitti...

No jos viisi, näin alkuun. :D Ehkäpä tuttavapiiristäsi löytyy muitakin joilla on niille käyttöä.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments