Jäte-teemaviikko: Jääkaappi on huono isäntä

Vuoden ensimmäinen teemaviikko tuo keittiöstäni tutun jäte-teemaviikon blogiin. Keittiössä jäte-teemaviikot ovat jo perinteikkäitä, ja niitä pidetään aina tarpeen mukaan. Jäte-teemaviikkojen aikana pengotaan etenkin pakastimesta ja kuivatavarakaapista vanhaksi menossa olevia ruokia ja valmistetaan ateriat mahdollisimman pitkälle niiden varaan. Yleensä toimeliaisuus johtaa siihen että syömme näiden viikkojen aikana aivan erityisen hyvin. Ehkäpä elämänlaatua parantaisi, jos näin hyvin menestyvää teemaviikkoa vähän laajentaisi? Viime aikoina jätteen vähentäminen on otettu esiin useammassakin blogissa, joten hyvään seuraan ollaan liittymässä. Teemaviikon avauspostauksen inspiraatiosta kiitokset menevät Ritvalle, joka pohti blogissaan ruokajätteen vähentämisen haasteita. Meillä on kahden hengen perhe, ja se tarkoittaa sitä että ruuan käyttäminen ajallaan on jatkuva haaste. Pakkauskoot ovat usein isonpuoleisia, ja esimerkiksi tarjouksesta kannattaa toisinaan ostaa reilummin. Usein ruokaa laittaessa lopputulokseksi saadaan ateria josta riittäisi neljälle tai kuudelle, ja loppu on vain käytettävä jotenkin. Biojätekompostorinkin vetoisuus on rajallinen ja meillä sen tyhjentämisestä vastaavan firman jokapaikanhöylä tervehtii lähimmästä peilistä. On siis parasta ryhtyä pohtimaan asioita hartaudella.

Kun Virkkalan Pistetalot sodan jälkeen valmistuivat, ne olivat huippumoderneja. Näistä taloista kalkkitehtaan uskolliset työntekijät saivat hankittua asuntoja erityisillä pisteillä jotka kertyivät työvuosien myötä. Talojen joka kerroksen käytävillä oli jopa oma jääkaappi jokaiselle perheelle. Ennen jääkaappien keksimistä ruuan säilyttäminen tuoreena olikin iso ongelma etenkin kerrostaloissa asuville. Liha, vihannekset ja tuoretuotteet säilyivät vain muutamia tunteja, korkeintaan päivän, jos jostakin löytyi viileä komero. Jääkaappi mullisti kotien ruuansäilytyksen niin perusteellisesti ettei ole ihme että nyt 2000-luvun alussa jääkaapilla käyminen on synonyymi syötävän hakemiselle. Samalla ruokavalio on muuttunut rakentumaan yhä enemmän jääkaapissa säilytettävien tuoretuotteiden varaan. Ilmiön seuraukset eivät ole pelkästään myönteisiä: usein ajattelemme että jääkaappiruokaan painottuva ruokavalio sisältää tuoretta ja hyvää, vaikka viikko toisen jälkeen siivoamme jääkaapeista ulos vanhentunutta, hyvä jos ei jo pilaantunutta, ruokaa. On myös muistettava että se mikä pätee jääkaappiin, pätee myös kauppaan: kauppojen ruokahävikistä suuri osa tulee nopeasti pilaantuvista tuoretuotteista.
Samoin juuri riippuvaisuutemme jääkaapissa muutaman päivän säilyvistä tuotteista on usein isoin este ajatukselle ruokakauppakäyntien vähentämisestä, siis tempusta joka säästäisi sekä rahaa, aikaa että ympäristöä. Jääkaappi paransi monen ruuan säilyvyyttä tunneista päiviin, mutta onko siitä ympäristöystävällisen kodin ruuansäilytyksen kulmakiveksi? Tuoretuotteiden järkevä ostaminen ja käyttö liittyvät isompiin ekologisiin kysymyksiin, kuten tiheästä kaupassa ravaamisesta aiheutuviin liikenteen päästöihin ja korkeahävikkeisten tuotteiden kysyntään sekä tietysti myös ajan ja rahan säästämiseen. Tuoretta, helposti pilaantuvaa ruokaa markkinoidaan kovaa, mutta täytyy muistaa ettei kauppias ole nytkään altruistinen hyväntekijä joka ajattelee vain kuluttajien terveyttä ja hyvinvointia. Hävikin kattamiseksi tuoretuotteiden katteiden on oltava korkeat. Samat ravintoaineet saa kuitenkin myös paremmin säilyvistä vaihtoehdoista. Syödäänkö talvella lehtisalaattia vai kiinankaalia, tuoreita vadelmia vaiko sitrushedelmiä? Mausta, tuoreudesta ja mielikuvista on kätevää alkaa puhumaan silloin kun halutaan vaieta siitä että vitamiinit voi noukkia ruokaansa myös halpoja ja hyvin säilyviä raaka-aineita hyödyntämällä. Raikkaan lasivillassa kasvatetun kasvihuonesalaatin voi talvella hyvin korvata vaikka kaali- ja porkkanaraasteilla. Jos ruuan pilaantuminen jääkaappiin on ongelma, ratkaisua voikin etsiä miettimällä voisiko ruokaa säilyttää muutenkin, esimerkiksi hyödyntämällä tehokkaammin kodin muita säilytysmahdollisuuksia kuten kuiva-ainekaappia ja pakastinta.

Tässäkin yrityksessä on etua siitä että ateriat suunnitellaan esimerkiksi viikoksi etukäteen. Tämä on kätevin tapa huolehtia siitä että helposti pilaantuvat ruokatarvikkeet syödään kaupparetkeä seuraavien parin päivän aikana, ja rauhassa on myös helpompi keksiä, miten loppuviikko pärjätään paremmin säilyvien tuotteiden varassa. Ateriasuunnitelmaa ei meillä noudateta orjallisesti, vaan se on enemmänkin suuntaa-antava ja sisältää yleensä ainakin yhden päivän jolloin laitetaan ruokaa yli jääneistä tuotteista. Ateriasuunnitelman mukaan tehdään kuitenkin ruokaostokset, joten jos jotakin suunniteltua ateriaa ei tulekaan syystä tai toisesta valmistettua, se siirtyy seuraavan viikon listalle. Tämä ei yleensä ole ongelma, sillä listalta tipahtavat ateriat ovat useimmiten niitä paremmin säilyvistä aineksista valmistettuja.

Sitten itse säilyttämiseen. Monet kasvikset säilyvät hyvin muutaman päivän huoneenlämmössä. Varastovihannekset kuten peruna ja juurekset säilyvät viileässä hyvin pitkäänkin. Myös pakastekasvikset korvaavat hyvin tuoreita ruuanlaitossa, ravintoarvonkin puolesta. Kasviksia ja hedelmiä saa myös säilöttyinä, kuivattuina ja tietysti itse kasvatettuna vaikka ikkunalaudalta. Tuoreen maidon voi leivonnassa ruuanlaitossa korvata hyvin maitojauheella. Myös iskukuumennetut maidot säilyvät huoneenlämmössä. Meillä on tultu siihen tulokseen että kaikki liha ja tuore kala jota ei aiota valmistaa ruuaksi heti, joutaa kauppakassista suoraan pakkaseen. Ja sitten pitää mainita vielä kerran se ateriasuunnittelu: säästöä syntyy helposti jo sillä että alkaa suosimaan repertuaarissaan sellaisia ruokalajeja jotka voi enimmäkseen koostaa hyvin säilyvistä aineksista. Tuorepastan sijaan kuivapastaa, tuoreen kalan sijasta välillä MSC-sertifioituja säilyke-ja pakastekaloja, tomaattien sijasta tomaattimurskaa…

Aterioiden tähteet ovat oma lukunsa. Usein aterialta yli jäävä lämmin ruoka on kätevintä annostella pakasterasioihin odottamaan kiirepäiviä. Joskus tähteet voi jalostaa uudeksi ruokalajiksi. Keittoon, pastakastikkeeseen, wokkiin, pizzaan tai suolaiseen piiraaseen voi ujuttaa melkein mitä tahansa jos vain pokka pitää. Puuron- ja raasteenjämillä, keitetyllä perunalla tai raejuustolla voi jatkaa sämpylä- tai teeleipätaikinaa. Ja mainitsinhan minä jo ateriasuunnittelun? Jos viikkoon ripottelee keitto- ja pastapäivän, saa käytettyä useammankin yksinäisen vihanneksen ja ajelehtivan purkinpuolikkaan. Myöskään lemmikkien kykyjä jätemyllyinä ei pidä aliarvioida. Koirat tunnetusti syövät melkein kaikkea, mutta kyllä talon pienet vegaanitkin osaavat. Meillä kanit syövät yhtä mielellään porkkanoiden naatteja kuin itse porkkanoita, ja kelpuuttavat myös salaatinpuolikkaat, yksinäiset omenat ja useimmat ruukkuyrtit.

1 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Meillä on pohdittu tätä jääkaappiproblematiikkaa jo vuosia, vaikka vähän erilaisista lähtökohdista. Kun pojat olivat pieniä koululaisia, totesimme etteivät he kerta kaikkiaan syö ns oikeaa ruokaa, jos jääkaapissa on jotain välipalan tapaista. Ratkaisu: alettiin ostaa vain tarvikkeita, joista laitetaan sitä oikeaa ruokaa. Meillä jääkaappi näyttää usein oudon tyhjältä siihen nähden että täällä asuu viisi isoruokaista ihmistä. Luulen että näinä vuosina on tämän ratkaisun seurauksena jäänyt ostamatta muutama tonni muovia jogurttipurkkeina ja sen sellaisina. Tosin nyt niitä purkkeja taas kertyy, kun olen kehittänyt riippuvuuden turkkilaiseen jogurttiin. TIetääkö kukaan mitään mielekästä käyttöä vielä sille 101. jogurttiämpärille?

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments