Vierasta elämää koti-Maassa?

NASAlta on illalla (todennäköisesti juuri silloin kun minun on istuttava pitkänpuoleisessa kokouksessa) luvassa uutisia astrobiologian alalta. Ennakkotietojen mukaan kyse olisi siitä että Maasta olisi löydetty vierasta, arseenipohjaista elämää.

Eksoeliöiden ylimpänä ystävänä odotan NASAn lehdistötilaisuutta ja ennen kaikkea Science-lehteen tulevaa tieteellistä artikkelia enemmän kuin tynnyrillistä joulupukkeja. Jo uudenlaiset ekstremofiilit olisivat mielenkiintoisia, mutta mikäli huhut pitävät paikkansa, kysymys olisi sitäkin paljon merkittävämmästä löydöstä. Löydön tekijä, Felisa Wolfe-Simon, siirtyisi Darwin-sarjaan.
Arseenipohjainen elämä ei tarkoita ainoastaan että eliöt olisivat kehittyneet sietämään arseenia, vaan sitä että niillä on erilainen biokemia kuin millään tunnetulla eliöllä. Ne muistuttavat meitä vähemmän kuin salaatinlehdet, vähemmän kuin bakteerit, vähemmän kuin arkkieliöt. Näillä eliöillä ja meillä ei ehkä olisi LUCAa (eli last universal common ancestor:ia, eliötä joka on kaikkien nykyään tunnettujen elämänmuotojen yhteinen kantamuoto). Ne tarvitsisivat oman elämän puun.


Kaikki tähän asti tuntemamme elämä perustuu muutamiin tiettyihin alkuaineisiin, joista yksi on fosfori. Arsenikki on solunsalpaajamyrkky juuri siksi että se korvaa fosforin soluissa ja estää fosforipohjaisen adenosiinitrifosfaatin eli ATP:n toiminnan. Jos eliön aineenvaihdunta siis perustuu fosforin sijasta arseeniin, se on perustavalla tavalla tuntematonta elämää. Miltä ihmeeltä se mahtaa näyttää? Onko siinä DNA:ta, mitokondrioita, proteiineja? Nyt puhutaan elämästä jota ei voisi vain odottaa löytävänsä Marsin ja Europan kaltaisista paikoista joiden olosuhteet teoriassa mahdollistavat tai ovat kerran saattaneet mahdollistaa mikrobitasoisen elämän sinnittelemisen, vaan elämää joka saattaisi selviytyä myös sellaisissa ympäristöissä joiden on tähän mennessä ajateltu olevan elämälle vihamielisiä. Ajatus siitä että toisenlainenkin elämän kemia ei vain ole teoriassa mahdollista vaan todella toimii oikeissa eliöissä, on niin suuri että sitä on vaikea mahduttaa päähän.

Muitakin implikaatioita sellaisella löydöllä olisi. On mahdollista että löytö tulee viittaamaan siihen että elämä on kehittynyt Maassa ainakin kaksi kertaa itsenäisesti, kahden erilaisen kemiallisen arkkitehtuurin mukaan ja että planeetallamme on siten tuntemamme biosfäärin lisäksi toinenkin, outo varjobiosfääri jonka kiertokulku viis veisaa niistä lainalaisuuksista jotka pätevät tutussa elämänpuussamme. Se antaa valtavasti tietoa elämän synnystä ja kehityksestä. Vieraan elämän olemassaolon mahdollisuudesta täällä Maassa on toki spekuloitu ennenkin, mutta luonnontieteessä spekulaatio on aina eri asia kuin todistettu tosiasia. Maassa arseenielämä on mikrobitasolla –kuten toki suurin osa elämästä ylipäätäänkin- mutta jos resepti toimii, ehkäpä paikoissa joissa jokainen järvi on arsenikkipitoinen, evoluutio on tuottanut suurempiakin elämänmuotoja. Joka tapauksessa löytö olisi vahva viite sen puolesta ettei elämä maailmankaikkeudessa ole mitenkään tavatonta. Jos yhdellä planeetalla on kehittynyt kaksi biosfääriä, kuinka monessa paikassa niitä on kehittynyt yksi?

Jos ennakkotiedot pitävät paikkansa, huomaamme alkuinnostuksen jälkeen että vaikka olemme saaneet vastauksen erääseen Suureen Kysymykseen, olemme saaneet tilalle tukuittain lisää kysymyksiä. Kysymyksiä, joita emme olisi aiemmin osanneet kysyä. Maailmamme kasvaa ja monimutkaistuu. Siitä tulee entistä oudompi- ja entistä kauniimpi. Entistä arvokkaampi ja suojelemisen arvoinen. Ei sitä elämän puutarhaan joka päivä uusia puita nouse. Nyt on hyvä aika elää ja ajatella.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments