Naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa

Johanna Korhonen nosti tämänpäiväisessä Helsingin Sanomien kolumnissaan esiin naisiin maailmalla kohdistuvan väkivallan laajamittaisuuden ja raakuuden. Siten hän tuli taas polkaisseeksi käyntiin verkkokeskustelun jossa Anonillit Mammanpojat ryhtyivät kovaäänisesti sättimään naista joka kehtaa valittaa naisiin kohdistuvista julmuuksista vaikka miehetkin joutuvat maailmassa kärsimään monenlaista pahaa.

Miten naisiin kohdistuvasta väkivallasta pitäisi puhua? Jos suomalainen nainen avaa asiasta suunsa, tulee joku äkkiä ihmettelemään mitä se vinkuu, ovathan suomalaisten naisten asiat sentään hyvällä tolalla verrattuna monien muiden maiden naisiin. Jos suomalainen nainen taas nostaa esiin maailman naisiin kohdistuvan väkivallan, hän vouhottaa ja syyllistää perusteettomasti. Parempi kai olisi jos suomalainen nainen mainitsisi naisiin kohdistuvan väkivallan sivulauseessa, todettuaan ensin että miehetkin kärsivät monista vääryyksistä ja että naisetkin ovat väkivaltaisia. Parasta tietysti olisi jos nainen yksinkertaisesti pitäisi suunsa kiinni. Kun naisen suu on sievästi supussa, hän on sellainen kuin naisen tulee olla, ei mikään miehiä vihaava, peniskateuden turmelema feministilesbohuora.(Miksi muuten naiset yritetään vaientaakin seksualisoimisen avulla? Miksei naisen tule pitää suutaan kiinni siksi että hänen argumenttinsa ovat huonoja vaan siksi että hänen seksuaalisuudessaan on jotakin vikaa?) Eikä Suomessa mitään naisvihaa ole. Suomalaismiehet rakastavat naisia, kunhan naiset vain älyävät pitää suunsa kiinni, eivät huoraa eivätkä käy silmille hyppimään (mitkä käsitteet ovat mustasukkaisessa mielessä rajattomia). Miehet tarvittaessa puolustavat meitä. Edellyttäen tietenkin ettei pula ole liian paha ja ettemme ole joutuneet siihen omaa syytämme, esimerkiksi avaamalla sen suun. Koska Suomessa nainenkin saa sitä mitä on tilannut, ja naisen tilauksen sisällön saa toisinaan määritellä väkivaltainen mies.

Toimittaja Korhonen puhui kolumnissaan maailman naisista. Joten minä puhun nyt suomalaisista siskoista. Joka vuosi Suomessa kymmenet naiset kuolevat kumppaninsa käden kautta. Parisuhdeväkivalta on ylivoimaisesti yleisin naiseen kohdistuva väkivallan muoto. Jokaista henkirikoksen uhriksi joutunutta naista kohti on monia jotka joutuvat törkeän pahoinpitelyn uhriksi. Jokaista törkeän pahoinpitelyn uhriksi joutunutta kohti on monia joiden kumppanin rikosnimikkeeksi tulee lievä pahoinpitely (josta vasta nyt on tulossa yleisen syytteen alainen rikos). Raiskausten ja sitä lievemmän seksuaaliseen tekoon pakottamisen uhrien määrästä on olemassa vain valistuneita arvauksia. Vielä parikymmentä vuotta sitten Suomen laki ei tuntenut raiskausta joka tapahtuu avioliitossa vaan naimisiin mennessään nainen hyvästeli seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa. Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa harvinaisempaa kuin vaikkapa Etelä-Afrikassa jossa lähes 40% miehistä on oman kertomansa mukaan raiskannut joskus naisen. Mutta ei se harvinaista ole. Eikä suomalainen naisiin kohdistuva väkivalta ole maahanmuuttajien tuoma tuliainen vaan jotakin jonka tekijät ovat ihan tavallisia suomalaisia miehiä. Näin on, koska suomalainen väkivalta on niin yleistä että sen uhreja ja tekijöitä löytyy, jos nyt ei jokaisen meistä kotoa, niin tuttavapiiristä kuitenkin.

Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole kulttuurisidonnainen ilmiö. Se ei myöskään ole mysteeri joka pitää vain hyväksyä osaksi sivilisaatiota. On harhakuvitelmaa että meidän väkivaltatilanteemme olisi siedettävällä tasolla- kun on kyse väkivallasta, ainoa oikea taso on nolla. Ei yhtään ruumista, ei yhtään pysyvää vammaa, ei yhtään naista jonka täytyy paeta omasta kodistaan. Toinen sitkeä harhakuvitelma on että kolmannen maailman maissa tapahtuvat väkivallanteot, ympäristön tuhoaminen ja muut epäoikeudenmukaisuudet johtuvat siitä että näissä maissa on vallalla moraalisesti kehittymättömämpi kulttuuri kuin meillä. Kun näin ajatellaan, unohdetaan että kolmannen maailman taloudellista ahdinkoa rahoittaa rikas pohjoinen. Suomalaisissakin on seksituristeja jotka hyväksikäyttävät ihmiskaupan uhreja. Suomalaisetkin ostavat köyhien maiden hikipajoissa tehtyjä tuotteita. Suomalaisetkin firmat ovat siirtäneet tuotantoaan alhaisten tuotantokustannusten ja löyhemmän lainsäädännön maihin. Suomalaisetkin rahastot sijoittavat aseteollisuuteen sekä muihin kestämättömän tuotannon muotoihin. Vaikka Suomi on kaikilla mittareilla kehittynyt maa, meilläkin merkittävimmät kehityskohteet ovat teknisiä vimpaimia ja bruttokansantuotetta. Ennestäänkin riittämättömien ja epätasaisesti jakautuneiden, useimmiten yhdistyspohjalta toimivien turvakotipaikkojen rahoitus on jatkuvasti epävarmaa. Salaista turvakotia jossa suurimmassa vaarassa oleva nainen olisi varmasti turvassa, ei löydy koko maasta. Lähestymiskieltojen valvominen on kaikkea muuta kuin tehokasta, kuten Sellon murhan jälkipeleissäkin kävi ilmi. Yhteiskuntatieteiden, oikeuden yleistieteiden tai vaikkapa pahan filosofian tutkimukseen meiltä riittää vain murusia jos niitäkään. Suosituksista huolimatta Suomessa ei vieläkään ole laadittu kokonaisvaltaista naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn ohjelmaa ja väkivallan vastaista toimintastrategiaa. Tässä on vasta muutama epäkohta, mutta ehkä kuitenkin riittävästi herättämään ison kysymyksen. Jos sivistyneellä ja kaikin puolin erinomaisella Suomella ei ole varaa ja tahtoa ryhtyä juurimaan tehokkaasti väkivaltaa yhteiskunnasta tai edes taata julkisen vallan toimesta peruspalvelut joilla turvattaisiin naisten henkeä ja terveyttä, kenelläköhän sitä varaa tässä maailmassa on?

5 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Jos nyt nillittäisin tällä kertaa en väkivallasta vaan käyttäisin aasisiltana kirjoitustasi mitä tulee naisten kohtelusta ylipäänsä Suomen armaassa maassamme.
Olen asunut useammassa maassa ja täysin käsi sydämellä voin kertoa että Missään muualla asuessani en ole tullut kohdelluksi näin tasapäisen kurjasti. Tavallisena päivänä joku lätsäpäinen kelo kiilaa autolla eteeni kolmion takaa ja nojatessani raivona äänitorveen tarjoilee vielä kansainvälistä sormimerkkiä ja kiroaa tautapeiliin. Kauppakassalla punaniskainen toimari juoksee kiilaten eteeni jonoon, samalla kun vanhalta kaljalta haiseva äijä hönkii takaa niskaani. Naapirin eläköitynyt kapiainen karjuu parvekkeelta kiukkuaan kun en nauroin päin naamaa ehdotukselle yhteisestä viini- illasta " kun vaimokin on poissa. " Pojan leikkikaverin isä ankeää kylään eikä lähde kuin puoli yhden jälkeen yöllä vasaralla ajettuna ulos.
Tässä vain kourallinen esimerkkejä tosielämästä, lisää löytyisi tarinoita- yhtä monta ja useampiakin kuin näitä jurvia saatana täällä sikiää.
Ja yhtä aikaa olen tullut kohdelluksi mitä asiallisimmin ja kunnioittavimmin niiden toisten miesten puolelta ja se on joka kerta yhtä ilahduttavaa.
Valitettavasti näitä ihme jannuja täällä pohjoisessa pienessä maassa riittämää pilaamaan maineen niiltä hyviltä ja hienoilta miehiltä mitä heitäkin toki löytyy. Tilanne lienee numeraalinen.

Ikäviä tilanteita on toki piisannut muissakin maissa, mutta vaakakuppi kallistuu vahvasti päinvastaiseen suuntaan.

WeirdRockStar kirjoitti...

Tsiisus noita typoja, syytän apinanraivoa.

Saara kirjoitti...

Muistin yhtäkkiä, miksi pidän niin paljon erakoitumisesta.

Se onkin ihmeellistä, mistä joidenkin (miesten) päähän on tullut ajatus että suurin kunnia mikä naista voi milloinkaan kohdata on se että heitä alkaa panettaa naisen läheisyydessä. Ja voi miten vaikea näitä hiippareita on vakuuttaa siitä ettei näin ole vaan käytöstavatkin olisivat käypä vaihtoehto ilmoitukselle siitä että luonnonihme nimeltä Panetus on tapahtunut, ja siinä vaiheessa kun asian saa menemään perille (jostain syystä kohteliaisuus harvemmin tepsii), voi sitä kiukkuparun määrää... Joo. Joillakin yksilöillä paisuvaiskudos vaan on keskittynyt aivoihin... en tiedä onko heitä Suomessa enemmän kuin muualla. Tuon tyyppinen draama marrasajastani on onneksi (toistaiseksi) jäänyt puuttumaan.
Voimia sinne...

(Krhm.)

Niin, ja tuosta varsinaisesta tekstistäkin jäi puuttumaan se disclaimeri että kyllä, minäkin tiedän hyvin että suurin osa miehistä on hienoja ihmisiä ja että sekä miehet että naiset ovat ennen muuta ihmisiä ja yhtä kykeneväisiä tai kykenemättömiä pahantekoon. Ja on olemassa naisiakin joista voi vain arvailla, mitä ainetta kallon sisässä on. Joo. Olen myös sitä mieltä että olisipa hienoa jos tästäkin aiheesta voisi kirjoittaa ilman disclaimereita tarvitsematta huolehtia että nyt joku varmaan ajattelee että kirjoittaja on katkeroitunut ämmä joka vihaa miehiä...

Toistan: suurin osa miehistä on mukavia ja ihania. Ja kohteliaita ja fiksuja. Ja kunnioittavat kanssaihmisiään, mukaan lukien naisia. Valitettavasti vain se tieto ei paljon lohduta niitä jotka joutuvat niiden toisenlaisten tielle.

Jenni kirjoitti...

Korhosen tekstin kommenttien lukeminen koski silmään! On yleinen ilmiö, että jos puuttuu yhteen epäkohtaan, kommentoijat riehaantuvat kyselemaan, miksi kirjoittaja ei ole huolissaan niistä muista, huonosti olevista asioista. Sisareni tekee eläinsuojelutyötä. Yleisin syytös on se, eikö IHMISIÄ tarvitse auttaa mieluummin. Kyselijät ovat useinmiten sellaisia, jotka auttavat lähinnä itseään.

Saara kirjoitti...

Jep, tuosta ilmiöstä muistan joskus kiukutelleeni täällä päin.

Sitä kannattaa ihmetellä ääneenkin >:)

Sitä paitsi, millä tavalla yhden auttaminen olisi väistämättä kaikilta toisilta pois? Minä veikkaan, että lempeässä maailmassa jossa kohdellaan eläimiä hyvin, ei ihmisiäkään sorrettaisi.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments