Viisasten juomaa?

Suomalaisesta alkoholipolitiikasta puuttuu yksi ja sen mukana kaikki. Nimittäin johdonmukaisuus. Tämä johtuu kenties siitä että nykyään kaikkeen, myös alkoholiin on tapana suhtautua taloudellisena kysymyksenä: toisaalta alkoholi tuo verotuloja, toisaalta se aiheuttaa suuria haittoja jotka kuitenkin ovat vaikeammin mitattavissa. Mutta on diskurssissa havaittavissa paljon muutakin: toisaalta haluamme olla eurooppalaisen vapaamielisiä, toisaalta kieltolain aika on yhä kansallisessa muistissa selkeänä. Se on kokeiltu, se ei toimi, siis meillä ei ole muita harkinnanarvoisia vaihtoehtoja kuin mahdollisimman suuri alkoholimyönteisyys. Pikku-uutiset joissa todetaan alkoholilla olleen osuutta tapahtumiin ovat ikäviä, mutta välttämättömiä pahoja. Jopa vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan perustuvat raittiusliikkeet ovat kuihtuneet. Harva puolustelee avoimesti yletöntä ryyppäämistä, mutta tosiasia on edelleen että alkoholista kieltäytyminen on poikkeavaa ja seliteltävää. Siihen täytyy olla jokin henkilökohtainen syy.

Nykyaikaisessa arvokeskustelussa Talouden kanssa voi mitellä voimia vain Terveys. Etenkin viime vuosina on julkaistu useita tutkimuksia joissa on osoitettu että alkoholi on huumausaineena haitallisempi kuin monet niistä huumeista joita tulli jahtaa vimmatusti ja joita levittämällä ansaitsee äkkiä menolipun vankilaan. Syy sille miksei alkoholia vaihdeta vaikka khattiin tai sienien napostelemiseen (jos se pää on jollain keinolla saatava tilttiin) onkin kulttuurinen: olemme oppineet että alkoholi on hyvää ja juominen kivaa. Ja siinä missä huumeet ovat holtittoman nuorison ongelma, alkoholia käyttävät myös eliitit. Osoittaakseen ettei kuulu ongelmaiseen roskasakkiin ei tarvitse kieltäytyä alkoholista vaan lipittää hienoja viinejä ja vuosikertakonjakkia. Samalla kun alkoholin liikakäyttöä moralisoidaan (joskin varsin köykäisesti), kulttuurissamme päättäväisesti yhdistetään alkoholi myönteisiin sosiaalisiin kokemuksiin. Viini kuuluu ystävien seuraan, kuohujuoma juhliin, olut iloisiin saunailtoihin. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä että hauskaa voi olla ilman viinaa. Mutta harva on innoissaan testaamassa tätä teoriaa.

Politiikkaan voimme yleensä vaikuttaa aika vähän, lähiympäristön kulttuuriin sitäkin enemmän. Alkoholista kieltäytyminen sosiaalisissa tilanteissa ei kuulu ainoastaan niille joilla on jokin erityinen perustelu tai syvällinen vakaumus. Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen että siitä tulee normaali vaihtoehto normaaleille ihmisille. Samalla teemme alkoholin käyttämättömyydestä sosiaalisesti hyväksyttävämpää niin että kieltäytymisestä tulee helpompaa myös niille joiden todella olisi syytä tehdä niin. Emme useinkaan tiedä tarkalleen, keitä he ovat. Mutta tilastot kertovat että jokaisessa vähän isommassa kokoontumisessa sellaisia ihmisiä todennäköisesti on paikalla. Solidaarisuutta eivät tarvitse kipeimmin ne joilla kaikki on hyvin, mutta jos yhteiskunnan alkoholihaitat saadaan hiljalleen laskuun, lopulta siitä hyödymme me kaikki. Vastaavasti, koska alkoholin aiheuttamat ongelmat koskettavat välillisesti koko yhteiskuntaa, niistä kärsivät välillisesti nekin joiden henkilökohtainen alkoholinkäyttö on hallussa. Tässä on yksityisasia, josta kannattaisi tehdä yhteinen. Jos niin tehtäisiin, arvelen että voisi käydä niin että monet nyt mystisinä välttämättömyyksinä näyttäytyvät murhenäytelmät osoittautuisivatkin yhteiskunnallisten valintojen tuloksiksi joihin olisikin mahdollista vaikuttaa.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments