Tähtiä vedystä ja vedestä

Tänä vuonna olen varustautunut lumen tuloon hyvin. Ainakin teoriassa. Vietin maanantaipäivän Ilmatieteen laitoksen järjestämässä lumiseminaarissa. Siellä käsiteltiin lunta meteorologisesta ja ekologisesta näkökulmasta ja selviteltiin suurten lumimassojen käyttäytymistä ja fysikaalisia ominaisuuksia. Saamani oppi täydensi miellyttävästi viime vuoden kylmäfysiikkainnostukseni aikana hankkimiani tietoja. Seuraavana lumisena talvena näen taas maisemassa paljon enemmän kuin edellisenä.

Talvinen lumen peittämä maalaismaisema on hiljainen ja rauhallinen. Näin siis esteettisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Lumiopintojeni myötä kuvani talvesta on kuitenkin muuttumassa. Talven ihmemaa on elävä, täynnä mielenkiintoisia luonnonilmiöitä ja fysikaalisia prosesseja jotka näkyvät niille jotka osaavat katsoa. Lumi, kuten kantamuotonsa vesi ja sisarensa jää, on monimuotoinen aine jonka koostumusta ja käyttäytymistä säätelevät hienovaraiset säätilan ja ympäristön muutokset. Dendriittisten kiteiden, eli lumitähtien, sakaroissa vilkkuu salaperäinen kvanttimaailma, outo todellisuus arkisen alla. Kinokset kasvavat, kasaantuvat, tiivistyvät, tykkyyntyvät, hajoavat ja sulavat monimutkaisesti mutta silti ymmärrettävästi. Ne vuorovaikuttavat kasvillisuuden ja ilman kanssa, suojaten tai haitaten lumen peittämää eliöstöä. Monet kasvit, esimerkiksi puolukka, voivat yhteyttää hangen alla varsin tehokkaasti- joskin sekin riippuu tietysti hangen paksuudesta ja koostumuksesta. Hangen paksuuntuessa taas lumipeitteen suojaava vaikutus kasvaa. Tutkimusten mukaan paksun lumipeitteen alla talvehtivat mustikat lähtivät kasvuun ja kukkivat aikaisemmin kuin ohuemman lumipeitteen alla talvehtineet lajitoverinsa. Tulevaisuudessa ilmastonmuutos vaikuttaa myös lumioloihin, ja tällä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia luontoon maassa jossa lunta riittää neljästä seitsemään kuukautta vuodessa.

Talvessa on siis jotakin samaa kuin omassa tutkimuskohteessani, avaruudessa. Jos vilkaisee ylöspäin vain harvoin, öinen tähtitaivas näyttäytyy katsojalleen kauniina ja hiljaisena kirjokantena jonka valot ovat muuttumattomia. Kaikki kiitäminen, törmäily, räjähdykset ja myrskyt, tähtien elämät ja loisteliaat kuolemat, näyttäytyvät vain niille jotka keksivät että he haluavat tietää lisää. Kun nykyään katson tähtiin, näen elävän, ihmeitä täynnä olevan maailmankaikkeuden joka levittäytyy nähtäväkseni ajassa ja avaruudessa. Ihmettelen, ja tiedän että voin turvallisin mielin jakaa ihmetykseni astrofyysikkojen ja rakettitieteilijöiden kanssa. Niin tähdissä kuin lumessakin, oikeastaan kaikilla tieteenaloilla markkinointihenkisyyden läpitunkemaa soveltavaa tutkimusta lukuun ottamatta, pohjavireenä on, että tiedämme sittenkin vasta vähän edes omasta kaikkeuden kulmastamme. Tai edes puutarhaan kasautuvasta lumesta ja sen yllä avautuvasta palasesta tähtitaivasta. Jos olemme ahkeria, huomenna tiedämme ja ymmärrämme kuitenkin hiukan enemmän kuin tänään.

Minua ihmetyttääkin rajattomasti, miksi tänäkin päivänä niin monet ihmiset opiskelevat mieluummin uskonnollisia dogmeja tai mystistä huuhaata kuin tieteen perusteita, etsivät selityksiä vaikka tarjolla olisi ihmeitä. Miksi niin moni täyttää päänsä ”tietosilpulla” joka koskee totuuksia jotka ovat voimassa vain parin kuukauden ajan: mikä nyt on muotia, millainen on tämän hetken hienoin kännykkämalli, kenen levy on myynyt viime viikolla kultaa. Mystikoiden suhteen olen tullut siihen tulokseen, että heitä taitaa vaivata usein itsetehostuksen tarve. Salatut viisaudet ovat tyypillisesti tarjolla vain harvoille ja valituille, mutta luonto näyttää ihmeensä tasapuolisesti kaikille jotka tahtovat pysähtyä oppimaan. Mystiikkaan ja uskontoon taipuvaisilta taas mieleni tekisi kysyä, miten he arvelevat voivansa ymmärtää Näkymätöntä, jos heillä ei ole harmaintakaan aavistusta siitä miten aivan ympärillämme levittäytyvä arkimaailma toimii?

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments