Sana tälle päivälle: maltillisuus

Olen oppinut, että kirkolliskokouksen edustajien joukossa on kolme leiriä: konservatiivit joiden mielestä homot ovat toisen luokan kansalaisia joille rakastavan kirkon tulee tarjota vain helvetin tulta, liberaalit joiden mielestä homoille kuuluvat sama ihmisarvo ja samat palvelut kuin muillekin syntisille, ja maltilliset joiden mielestä riittävä kompromissi olisi se ettei papistoa erikseen kiellettäisi epämuodollisesti rukoilemasta homojen puolesta.

Puhutaanpa tänään maltillisuudesta. Olen huomannut että nykyään se tarkoittaa mitä tahansa keskitietä tai kompromissia minkä tahansa ääripäiden välillä. Esimerkiksi kirkon tapauksessa on maltillista nöyryyttää ja syrjiä ihmisiä hiukan vähemmän kuin mihin pystyttäisiin jos tosissaan yritettäisiin. Maallisessa hallinnossa joka on minulle tutumpi, maltillisuus ilmenee yleensä vastuusta vetäytymisenä: ”tehdään ihan niin kuin Virkamies ehdottaa, eihän minun mielipiteeni nyt millään voi olla yhtä hyvä”. Maltillinen ei ole siis hän joka tuomitsee väkivallan ja vandalismin, liberaali joka kannattaa jokaisen oikeuksia toteuttaa itseään niin kauan kuin muiden vastaavia oikeuksia ei loukata vaan hän jolla ei ole mielipidettä ja joka on aina valmis kompromissiin.

Tässä on yksi isompi ongelma. Ei ole niin että kaikkien ääripäiden mielipiteet ovat tasa-arvoisia. Esimerkiksi kristittyjen fundamentalistien vaatimus saada vihata, syrjiä ja jopa ymmärtää väkivaltaa ei ole tasavertainen homojen esittämän vaatimuksen saada yhtäläiset oikeudet ja yhteiskunnan hyväksyntä (jota valtionkirkko tässä muodollisesti kristillisessä valtiossa monelle symboloi) kanssa. Oikeudenmukainen kompromissi ei ole syrjiä vähäsen ja ymmärtää tasapuolisesti niitä jotka haluavat oikeuden rakastaa toisiaan ja niitä jotka haluavat oikeuden vihata kokonaista kansanryhmää. Samalla tavalla maallisessa hallinnossa maltillista ei ole toimia kumileimasimena, vaan maltillista olisi pyrkiä muodostamaan käsityksensä päätettävänä olevista asioista tutustumalla kaikkiin relevantteihin seikkoihin etukäteen puolta valitsematta.

Maltillisuus joka ilmenee selkärangattomuutena ei ole todellisuudessa maltillisuutta laisinkaan vaan munattomuutta. Tasa-arvon ja laillisuuden (joka siis on lakien opportunistisen tulkinnan vastakohta) puolustaminen eivät koskaan ole äärimielipiteitä, siinä merkityksessä kuin sanaa arkisesti käytetään. Lainaan taas kerran Aristotelesta joka ilmaisi asian hienosti sanomalla että on asioita joiden suhteen ei ole keskiväliä, vaan jotka ovat itsessään pahoja. Kansanryhmän vihaaminen on mielestäni eräs tällainen asia: ei ole maltillista eikä kohtuullista vihata vähäsen, vaan ihminen tekee väärin niin kauan kun hän ei kaikin voimin ponnistele vihaa vastaan. Lähdetään siitä että paheiden kanssa ei tehdä kompromisseja, muutoin kuin tilanteessa jossa kahdesta pahasta on pakko valita pienempi. Tällainen tilanne taas ei ole käsillä silloin kun meillä on tilanne jossa hyvään pyrkiminen on todellinen mahdollisuus, mutta sen sijaan tavoitellaan vain maksimaalista vähäisempää pahaa sillä perusteella että paheellinen mielipide muka tulee huomioida tasavertaisesti oikeutetun vaatimuksen kanssa.

On siis tietysti olemassa tilanteita joissa on pakko valita kahdesta pahasta pienempi, koska hyviä vaihtoehtoja ei ole. Näin ei ole silloin jos ihmisellä on todellinen mahdollisuus seistä hyvän kannan takana- vaikka hän arvelisikin jäävänsä vähemmistöön. Jos vääryys voittaa enemmistöpäätöksellä, moraalista on irtisanoutua päätöksestä. Kokouksessa tämä tehdään jättämällä eriävä mielipide, kirkossa voi äänestää vaikka jaloillaan. Ei myöskään ole hyvyydelle häpeäksi että joutuu tappiolle, vaan se on maailman ongelma. Ihminen ei ole tehnyt oikein silloin kun menestyy, vaan silloin kun hän tekee parhaansa. Jos epäoikeudenmukaiset päätökset tapahtuvat yrityksestä huolimatta, sille ei sitten mahda mitään. Silloin täytyy muistaa vain se ettei hyvä päätöksentekijä pyri olemaan voittajan puolella hinnalla millä hyvänsä vaan että oikeudenmukaisuutta on arvokasta tavoitella silloinkin kun sitä ei kykene toteuttamaan.

posted under , , |

2 kommenttia:

aikatherine kirjoitti...

onhan tuo asia pyörinyt ihan liikaakin pääasiana, kuten naispappeus aikanaan ja osa vieläkin. vanhoilliset ovat yhä sitä mieltä kun paavali sanoo, nainen vaietkoon seurakunnassa. joka silloin muinoin kirjoitusten aikaan tarkoitti lähinnä sitä että kirkko eristettynä naisten puolena sai aikaan melkoisen pulina porukan. Naiset unohti sanan kuulemisen kun oli kerrankin taas päässyt oman oven ulkopuolelle.

tämä homo keskustelu on taas ihan toinen juttu, sille ei löydy varsinaisesti puolustusta raamatusta, raamattu tekee selväksi ihmisen elämän säänöistäkin.Homous on synti jonka vuoksi sodoma ja gomora tuhotaan. eikä uusi testamenttikaan mitenkään tue sam aa sukupuolta olevien suhdetta. jos ajattelee että noudatetaan sitä opetusta ja ohjetta jonka raamattu antaa, ymmärtää vastustuksen. toisaalta on armahtamisen laki, se että me ihmiset emme saa tuomaroida. nytpä mietin uudelleen, miksi tuomaroisin olen itsekkin syntinen ja armon alaisessa elämässä. Siis älköön tuomaroiko kukaan, koska luojamme edessä olemme saman arvoisia, olimme mitä hyvänsä..siis istukoon vieressäni, sokeat ja rammat, lapset ja heterot, homot ja lesbot ja mitä niitä vielä onkaan.. Jätän tuomaroinnin kaikki valtiaalle. En ole varma olisiko tämä lähinnä lähellä ymmärtäjien ja sallivien kantaa.. näin olen itse asian pähkäillyt. en ole mikään enkä kukaan ketään tuomaroimaan, olen tuhkaa maailman tomussa. yritän katsoa kohti valoa ja iloa, ja rukoilen rauhaa niin kirkoille kuin kaikkialle maailmaan. en ole oppinut filosofi, en osaa mitään olen vain äiti ja isoäiti.tiedän sisimmässäni vain rakkaus on suurin ja siinä on aina armoa..

Saara kirjoitti...

Tulkintoja on monia. Kun samasta kirjasta voidaan löytää perustelut sekä vihaamiselle että rakastamiselle, tulee sekä vihasta ja rakkaudesta valintoja. Käytetäänkö raamattua oikeutuksena vihalle vai löydetäänkö sieltä velvollisuus rakastaa?

Toisaalta pitäisi muistaa se että tuomaroiminen on tunteiden temmellyskenttää. On helppo tuomita jyrkästi ne pahat jotka muuten houkuttaisivat itseäkin. Toisaalta helppo on tuomita myös toisten tekemiset kun omia paheita kohtaan ymmärrystä löytyy kovasti. Ajatella, millainen maailma olisi jos samalla tarmolla millä nyt lytätään homoja käytäisiin vaikka ahneutta ja julmuutta vastaan!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments