Perusteltuakin epätoivoa tulee vastustaa

Silloin kun ei tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa on hyvä muistaa että stoalaisen tyyni ilme sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Perusteltuakin epätoivoa voi ja tulee vastustaa.

Jorma Ollilan luotsaama maabrändityöryhmä on nyt päätynyt siihen tulokseen että luomu ja puhdas ympäristö ovat Suomen kansainvälisiä valtteja. Samaan aikaan WWF on julkaissut raportin jossa todetaan Suomen tekemät ilmastoteot eurooppalaisittain surkeiksi. Olemme samassa sarjassa Bulgarian, Puolan ja Romanian kanssa. Ympäristölainsäädäntömme on kehittymätöntä ja sen valvonta onnettomasti aliresurssoitua, ympäristöpolitiikan tahtotila on joitakin asteen kymmenesosia olemattoman yläpuolella, ja poliittinen ilmapiirimme leimaa helposti ympäristötietoisuuden kukkahattukansan piiperrykseksi tai vaihtoehtoisesti keinoksi rahastaa kansaa. Ja se luomu sitten? Vaikka luomutuotteiden saatavuus on Suomessa viime vuosina parantunut, olemme edelleen kaukana Keski-Euroopan perässä, vertailipa sitten hintoja, laatua tai saatavuutta Helsingin keskustan ulkopuolella. Vaikka periaatteessa jokainen tajuaa että ihminen ei ole ympäristöstään erillinen olento, käytännössä on paljon tärkeämpää ajatella vanhuksia, lapsiperheitä, veronmaksajia, ylipäätään konkreettisia ihmisiä ja heidän konkreettisia halujaan. Ja harva haluaa palavasti puhdasta ilmaa tai biodiversiteettiä, ainakaan ennen kuin kantapään kautta selviää mitä ympäristöön liittyvien hyvien menetys käytännössä maksaa. Poliittinen päätöksentekojärjestelmämme perustuu eri eturyhmien neuvottelulle ja se mitä pitäisi tehdä jää usein tekemättä siksi ettei tarvittavaa tahtotilaa vain saada raavittua kasaan. Samaan aikaan lyhytnäköisiä etuja lupaavat kannat menestyvät helposti. Missäköhän fantasiamaailmassa brändityöryhmä elää? Minäkin haluan muuttaa sinne. Se kuulostaa kivalta paikalta ja paljon ympäristöeetikon verenpaineelle ystävällisemmältä kuin tämä Suomi.

Ympäristön nykytila, länsimaisen ihmisen paheet ja niiden seuraukset ovat aihe jota jo ennestään masentuneen ympäristöeetikon pitäisi vain välttää ajattelemasta. Masentuminen ei ole tehokasta. Masentumisesta ei ole hyötyä. Maailmassa on myös paljon ja suurtakin hyvää ja kaunista (toistetaan mantra peilin edessä kymmenen kertaa tai kunnes helpottaa). Mutta tutkimustulokset pitävät yhtä oman kokemukseni kanssa: ne tehokkaatkaan suhtautumistavat eivät ole kovin tehokkaita. On aivan mahdollista että ne eivät ole tarpeeksi tehokkaita. Koska niin se vain on että filosofikin voi puhua ihmisten ja enkelten kielellä kunnes happi loppuu keuhkoista, mutta jos ihmiset eivät halua kuunnella, he eivät sitä tee. Jos he eivät halua toimia, he eivät toimi. Ilmastonmuutos ahdistaa, syyllistää, on aihe josta pelkkä tilastojen ja tosiasioiden lateleminen saa ihmiset puolustuskannalle tai kieltämään tosiasiat. Jokainen tiedostava ihminen, olipa sitten ympäristöjärjestön työntekijä, filosofi tai huolestunut kansalainen, joutuu ennemmin tai myöhemmin nielemään sen ettei kukaan voi tehdä enempää kuin mihin oma suorituskyky riittää. Ei, vaikka maailman pelastuminen kuinka vaatisikin että tehtäisiin enemmän. Jos parhaat yrityksemme eivät riitä muuttamaan suuntaa, sitten se vain on niin ja joudumme kestämään seuraukset yhdessä välinpitämättömien kanssa. Se ei ole reilua, mutta maailma yleisesti ottaen ei ole. Hyviä tekoja ja oikeita valintoja ei aina palkita. Vaan jos olemme sitä mieltä että hyvä on jotakin itseisarvollista –jotakin jonka tekeminen on oikein vain siksi että hyvien tekojen tulee olla olemassa – se ei ole koskaan arvotonta. Ei edes silloin kun se olisi riittämätöntä tarpeeseen nähden.

Koska on hyvin mahdollista että ympäristöetiikan nykyinen suuri missio –kestävän ympäristösuhteen kehittäminen- ei onnistu ainakaan niin nopealla aikataululla kuin pitäisi, on uhrautumismentaliteetti syytä unohtaa. Ei ole niin että olemme vaikeuksissa koska emme ole piiskanneet itseämme tarpeeksi. Kyllä tässä tavarataivaassakin piiskataan porukkaa hengiltä kohtuullisen tehokkaasti. Luulen ettei ongelma pohjimmiltaan sijaitse siinä että toimimme väärin vaan toiminnan taustalla piilevissä väärissä ajattelutavoissa ja asenteissa. Niitä ei korjata tekoja vaihtamalla. Jos niin tekee, tuhoisa kaava voi vain alkaa toistua uuden arkkitehtuurin sisällä. Ei, minä luulen että meidän on etsittävä ja löydettävä onnemme toisaalta. Ei kaukaisesta maailman pelastumisesta jossa paistattelemme sankareina ja saamme Äiti Maalta, jumalilta ja Kosmiselta Oikeudenmukaisuudelta palkkion hyvistä töistämme. Ei tavarataivaan houkutuksista jonne murheet voi ainakin hukuttaa jos nyt ei kokonaan hävittää, vaan yksinkertaisesta ja lempeästä elämästä.
Ehkäpä toivon, epätoivon, panostusten ja tuottojen laskelmoiminen on eräs niistä ajattelumalleista joita tässä olisi syytä vähentää. Entä mistä sitä ihminen lempeyttä löytää, jos ei edes itsestään?

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments