Lintuja marraskuun hämärässä

Kun kasvit ovat levolla, puutarhan eläimet nousevat pääosaan. Lintulauta kunnostettiin meillä taas Kekrinä, kun oltiin todettu että ikkunalaudoilla ja ulko-oven edustalla käyvään uteliaaseen rapinaan oli tullut vaativa sävy. Lintujen ruokinnassa on tekemistä, mutta vastalahjaksi saa laatuviihdettä. Lumen määrä Virkkalan talvessa vaihtelee, mutta lintujen nälkäisyyteen voi aina luottaa. Talvella pihalla on tehtävää jos on, mutta kolme asiaa on tehtävä melkein joka päivä: liiteristä on haettava puita, postit on noudettava ja linnuille on kannettava ruokaa.

Enimmäkseen laudalla notkuu vakiojengi jonka ytimen muodostavat viherpeipot, keltasirkut, pikkuvarpuset ja tali-ja sinitiaiset. Vilkaisipa laudalle milloin tahansa, ainakin pari näiden lajien edustajaa on aina aterioimassa, usein kokonaisia parvia. Ottaen huomioon tiaisten keskimääräisen eliniän ja kuolleisuuden, on jo hyvin todennäköistä että lintulautamme tiaispopulaatiosta moni on myös kuoriutunut tässä samassa puutarhassa, pöntöissä joilla olemme omenapuita koristaneet. Kevättämme sulostuttaneiden pikkutiaisten kuorojen jäsenet ovat aikuistuneet, ja nyt niiden on aika kohdata elämänsä vaikein aika. Talvi, etenkin ensimmäinen talvi, on pienille linnuille aina kova paikka vaikkei hirmupakkasia tulisikaan. Pienten eläinten energiantarve kohoaa samalla kun luonnosta on vaikea löytää syötävää. Tutkimuksissa talviruokinnan onkin todettu vahvistavan merkittävästi populaatioita. Keinotekoista? Ei, sillä asutuksen leviäminen on pannut monta lajia ahtaalle. Pesäpuita on kaadettu, rauhaa häiritty, ravinnonlähteet ovat hävinneet. Pihalinnuista huolehtiminen vain korjaa hiukan tilannetta. En sano että pihalinnuista huolehtiminen on jokaisen kynnelle kykenevän velvollisuus- se olisi aivan liian ikävästi sanottu puuhasta jonka seurauksena viserrys ja vauhdikkaat lentonäytökset ilahduttavat ruokkijoita koko talven. Sanon siis vain että se on viisasta.

Välillä laudalle eksyy harvinaisempiakin vieraita, sellaisia joita ei todennäköisesti pääsisi lainkaan muuten näkemään. Siksi lintulaudanpitäjällä on aina oltava käden ulottuvilla lintukirja. Talven saapuessa myös metsälinnut saattavat hakeutua lintulaudalle, ja tuleepa välillä vastaan lintuja jotka nähdessään voi vain ihmetellä, mistä ne ovat oikein tiensä meille löytäneet.

Lintulauta ei kuitenkaan ole vain pikkulintuja varten. Aivan varoittamatta katolta saattaa ropista maahan monikymmenpäinen naakkaparvi. Vaikka lintulauta kuinka olisi suunniteltu pienille jaloille, moni varis ja harakkakin löytää sen nähdessään sisäisen pikkulintunsa. Todistettavasti tavalliseen talipallotelineeseen mahtuu roikkumaan kolme epätoivoista naakkaa. Isommista linnuista on kiinnostunut myös naapuruston kanahaukka. Saammekohan todistaa sen iskuja varislintujen kimppuun tänä talvena?

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä vieraana on pihaorava. Oravat ovat lintulautojen vakiovieraita. Meidän oravamme on varsinainen kullanmuru joka käy hakemassa laudalta pähkinöitä piilotettavaksi varastoihinsa joihin kuuluu muun muassa naapurin postilaatikko. Oravan saapumista lintulaudalle tervehditään meillä helpotuksen huokauksella. Se on taas selvinnyt hengissä! On nimittäin olemassa syy sille miksei Virkkalassa vilistä lainkaan niin paljon oravia kuin voisi kuvitella. Se syy selviää jokaiselle joka ajaa säännöllisesti Virkkalan ja Lohjan väliä: Virkkalantie on kesäisin oravanraatojen kirjavoima. Se ei ole autoilijoiden vika, vaan täkäläinen oravakanta näyttää syntyneen ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Unelmoimme siitä että pihaoravamme pitäisi aina reviirinsä pienenä ja ehkä onnistuisi löytämään toisen selviytyjän puolisokseen. Toivoa sopii, että hyvä tarjoilu riittää rauhoittamaan sen.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments