Kasvimaa muuttaa ikkunalaudalle

Tänään meilläkin pyryttää. Puutarha on hautautumassa hyvää vauhtia valkoisen lumen alle, syksy alkaa sekoittua talveen. Kasvimaan vuosi on ohi. Vain lehtikaaleissa riittää vielä satoa piiraalliseen tai kahteen. Tänä vuonna meillä on kuitenkin jotakin uutta: keväisestä kokeilustani innostuneena kaivoin muutama päivä sitten esiin ruukut ja mullat. Nyt keittiön ikkunalauta viheriöi kuin kesäinen yrttipenkki: on persiljaa (jota avomaalle kannattaa istuttaa vain jos haluaa ilahduttaa Pihajänistä), viinisuolaheinää, ruohosipulia, rakuunaa, salaattia, krassia ja vehnänoraita kanien iloksi. Kovin pienihän tämä talvinen kasvimaani on verrattuna kesäiseen, mutta sellaisena hyvä todiste sen puolesta että aina on parempi tehdä vähän kuin ei sitäkään. Vihreä ja raikas ilahduttaa lautasella. Ja viheriöivä, hennosti yrteiltä tuoksuva ikkunalauta on kuin pieni keidas pimeän vuoden ajan harmaata ja ruskeaa vasten. Sitä katsellessa marrasmasennuksenkin on hetkeksi hellitettävä.

Ja saattaahan tässä jokunen eurokin vielä säästyä. Taimeni ovat peräisin paikallisen Citymarketin vihannesosastolta. Ruukkuyrtit ja salaatit toipuvat parissa päivässä järkytyksestä jonka oikeaan multaan ja tilavaan ruukkuun pääseminen aiheuttaa. Sitten ne alkavatkin jo tuottaa. Meillä talvikaudella on perinteisesti suosittu raasteita ja kiinankaalipohjaisia salaatteja ja salaatti on ollut pyhäruokaa. Ikkunalautapuutarhuroinnin seurauksena tämäkin on muuttumassa kun itse kasvatettua salaattia riittää ainakin sen verran että pahin vihreän kaipuu helpottuu. Persiljan lisäksi myös krassi ja muut ikkunalaudalla kasvatettavat versot ovat talvikauden herkkuja. Nykyään siemenluetteloista löytyy jo laaja valikoima ikkunalautakasvatukseen tarkoitettuja ituja ja versoja. Wokkeihin, voileivän päälle ja salaatteja varten on omat sekoituksensa. Koskapa niitä ehtisi kokeilla jos talvikautta ei olisi? Versojen etuna on vielä se että ne valmistuvat viikossa, korkeintaan parissa, joten pitkän talven aikana ehtii kokeilla monenlaista.

Ulkona lunta tupruttaa. Mutta sisällä on uusi kasvukausi aluillaan.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments