Radikaali pasifismi

Me suomalaiset olemme omien sanojemme mukaan rauhantahtoista kansaa. Emme hypi kenenkään silmille, elleivät ne ärsytä ensin. Jos niin käy, siitä on leikki kaukana, oltiinpa sitten perheessä tai puskassa ryssää odottamassa.

Valitettavasti tämä asenne ei ole rauhantahtoinen. Sen avulla voidaan oikeuttaa aggressio oikeastaan aina kun siltä sattuu tuntumaan. Esimerkiksi islamofobiaan liittyvä muslimien syrjiminen oikeutetaan nimenomaan sillä mitä Ne saattavat tehdä ja varmasti tekevät jos Niitä ei pistetä kuriin ajoissa. Vihan kohteen oletettu huono käytös oikeuttaa siis meidän aktuaalisen huonon käytöksemme. Ja lisäksi voimme syyttää Niitä omasta aggressiivisuudestamme. Mitäs provosoivat ja ovat uhkaavia. Uhan kokemus jättää subjektiivisen maailman ja siitä tulee fakta. Vai tuleeko? Voin vain ihmetellä, mikä saa ihmisen kuvittelemaan, että toisen kaltoin kohteleminen on hyvä tapa saada hänet arvostamaan kiusaajaa ja hänen arvojaan.

Entäpä jos meillä vain on tarve vihata jotakuta? Silloin ei johdonmukaisuudella ole niin väliä. Voimme samaan hengenvetoon tuomita antisemitismin ja muslimit, matkustella itse niin paljon kuin sielu sietää ja tuomita Itä-Euroopan romanien matkustamisen. Meidät ja romanikerjäläiset erottaa toisistamme lähinnä raha ja kaikki mitä sillä voi saada. Siksi myös meidän matkailumme aiheuttamat konkreettiset ongelmat kuten kohdemaiden ympäristöongelmat ovat marginaalisia, kun taas romanikerjäläisten matkustelun aiheuttamat ongelmat ovat jotakin johon on puututtava kovin ottein. Meillä on valta ottaa niiltä luulot pois, siis teemme niin, kun taas monet suositut turistikohteet ovat turisteista niin riippuvaisia ettei heillä ole varaa panna meitä kuriin. Köyhempien maiden tapauksessa, ei aina ole osaamistakaan. Vallan logiikka on raadollista, ja ehkä se on tehokastakin. Mutta oikeus siitä on kaukana.

Pasifismi ei ole vain kieltäytymistä aseista. Ennen kaikkea se on kieltäytymistä vihasta ja oikeudettomasta vallankäytöstä. Harva pasifisti on sellainen hyväntahtoinen hölmö joiksi realisteiksi itseään nimittävät tahtovat heidät leimata. Tietysti aggressiivisuudesta kieltäytyminen on vaarallinen elämäntapa tässä kovassa maailmassa. Mutta se on myös vapaan ihmisen elämäntapa. Pasifisti on siten ihminen joka arvostaa vapautta enemmän kuin korkeaa eliniänodotetta. Jo stoalaiset tiesivät, että se joka vihaa, on käytännössä vihansa kohteen orja. Vihan kohde valtaa ja vääristää hänen ajatuksensa. Hän kuvittelee vastustavansa vihaamaansa asiaa, mutta todellisuudessa hän on sen vallassa. Pasifisti ei provosoidu eikä hyökkää. Niin hänen ajatuksensa ovat hänen omiaan.


Provosoiminenkin on vallankäyttöä, kuten terroristit hyvin tietävät. Onnistunut terrori-isku ei ole vain tehokasta kiusantekoa, vaan onnistuminen tarkoittaa myös sitä että asenneilmastosta vaiennetaan yhteiskunnan maltillinen osuus ja vahvistetaan vastaavasti ääripäiden valtaa. Onnistunut terrori luo sodalle otollisen ilmapiirin ja synnyttää tehokkaita vastatoimia jotka kohdistuvat myös viattomiin ja siten lisäävät vihaa, joka puolestaan lisää halua tarttua kättä pidempään. Terrori ei onnistu silloin kun se tappaa vaan silloin kun se käynnistää vihan kierteen. Hauras pasifisti hippitukassaan on sen sijaan terroristin pahin painajainen. Hänet voi tappaa, mutta häntä ei voi saada osallistumaan vihan kierteeseen. Hän ei nitistä pahaa kerta kaikkiaan, mutta hän pysäyttää sen.

Kiristyvässä asenneilmastossa pasifismi onkin molempien ääripäiden inhokkilistalla. Historia ja omakohtainen kokemuskin opettavat pasifistille nopeasti että se joka kieltäytyy valitsemasta puoltaan vaan pitää lujasti kiinni rauhantahtoisuudestaan ei suinkaan muutu sosiaalisen maailman Sveitsiksi jonka kavereita kaikki haluavat olla. Päinvastoin, pasifisti saa helposti molempien ääripäiden vihat niskoilleen. Siksi pasifismi ei koskaan voikaan olla maltillista: omivathan ääripäiden edustajat nopeasti itselleen maltillisuuden, järkevyyden, oikeamielisyyden ja hyvän syyn kaltaiset käsitteet. Pasifistin on parasta totutella olemaan radikaali.

posted under , , , |

2 kommenttia:

Heikki Lappalainen kirjoitti...

Kiitos hyvästä ja analyyttisesta kirjoituksesta. Ja hieno blogi; ulkoasukin poikkeavan piristävä.

Saara kirjoitti...

Eipä kestä!

Ulkoasu on ollut näin kaunis vasta puolisen vuotta. Sitä ennen täällä oli kovin valkoista.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments