Muistoja syksyn varrelta
Saapui syksy. Neidonhiuspuun lehdet kellastuivat.
Tänä vuonna emme ehtineet sienimetsään, mutta sienimetsä tuli käväisemään meillä.
Nämä eivät näyttäneet syötäviltä, mutta ei näin kauniita sieniä olisi raaskinutkaan poimia.
Illat pimenivät. Tuli aika sytyttää kynttilöitä.
Sitten saapui kekri. Muistimme niin pihalintuja kuin Esivanhempiakin. Pukeuduimme pyhävaatteisiin, kerroimme tarinoita vanhoista ajoista ja valmistimme juhla-aterian jossa pääosaa esitti oman puutarhan sato. Jälkiruuaksi kuppikakkuja joihin kätkin ison annoksen kotiporkkanoita.
Pimeän jälkeen oli aika vaihtaa päälle vähän toisen näköiset vetimet ja lähteä Kiukaan ja Turisaan keikalle Nosturiin. Viime aikoina on rieponut niin että veri on kiertänyt vastapäivään, mutta tässä vaiheessa kaamos oli karkottunut jo niin tehokkaasti että hevityttöäkin alkoi hymyilyttää.
3 kommenttia:
Oma verenkierto on edelleen hakusessa, lähinnä pyörii raivofalsetissa mutta nyt on myös mainittava erittäin painava fakta
- You be stylin´!
Hilpeää iltaa ja tukan pyöritystä.
Kiitos! Ilta oli hilpeä, keikka hieno ja kekri varsin täydellinen.
How lovely you look! And I am intrigued by the Ginko. I do hope it thrives. Did you save a cupcake for me? ;)
Lähetä kommentti