Jumalattoman tärkeä avioliitto

Kristillisellä avioliitolla on länsimaissa raskas historiallinen painolasti. Tämän päivän perusluterilainen käsitys rakkausavioliitosta jolle haetaan kirkosta Jahve-jumalan siunaus, on varsin tuore. Kristillinen avioliitto on vuosisatojen saatossa solmittu taloudellisista syistä, siksi että lapsi on ilmoittanut tulostaan, tai ihan vain siksi että isät ovat käskeneet. Kirkko on suhtautunut suopeasti niin pakkonaittamiseen kuin muunlaiseenkin rakkaudettomuuteen. On aikoja jolloin jalkavaimojen pitäminen ja palveluskunnan seksuaalinen hyväksikäyttö on hyväksytty hiljaisesti. Nykyään sallittua on sarjallinen moniavioisuus ja vaikka seksuaalinen eksklusiivisuus onkin ihanne, ei siihen käytännössä suhtauduta kovin vakavasti. Esimerkiksi viktoriaanisella ajalla ja keskiajalla taas jopa avioseksiä pidettiin syntisenä ja pareja kehotettiin minimoimaan sen harjoittaminen. Aurinkokuninkaan ajan Ranskassa aviopuolisoiden keskinäistä rakkautta pidettiin sopimattomana- intohimo kuului ranskalaisten mielestä liiton ulkopuolisille rakastajille joiden pitäminen sallittiin sekä naisille että miehille. Jos taas uskontovertailua tehdään, huomataan että roomalaiskatolisessa kirkossa avioliitto on sakramentti, kun taas luterilaisessa kirkossa se on vain kirkollinen toimitus. Niinpä niin. Kristillinen avioliitto ja käsitykset siitä on aina ollut kaikkea muuta kuin monoliittinen instituutio, jopa siinä määrin että voi sanoa että yhteistä kristillisille avioliitoille on ollut lähinnä siihen astuvien uskontokunta. Koska kansakunnatkaan eivät ole olleet monoliitteja muissa kuin nationalistien päiväunissa, on kristillisiksikin kutsutuissa yhteiskunnissa aina ollut myös muiden normien mukaisia avioliittoja jotka ovat edustaneet erilaisia, mutteivät välttämättä mitenkään vähemmän historiallisia tai syvällisiä perinteitä.

Avioliittoinstituution juuret- joskaan eivät ehkä erityisen kunniakkaat sellaiset- on jäljitettävissä pitkälle esikristilliselle ajalle. Jos avioliitto ymmärretään maallisena sopimuksena joka solmitaan sukujen tai yksilöiden välillä, sille löytyy yhteiskunnallista tarvetta. Nykyaikaan tultaessa olot ovat tietysti muuttuneet. Isyys voidaan tarvittaessa selvittää dna-testein, sosiaaliturvajärjestelmän ansiosta avioliitossa ei ole pakko pysyä taloudellisista syistä, eikä aviosääty tuo erityistä sosiaalista arvonantoa avoliittoon nähden. Avioeron saa pyytämällä, ilman oikeusprosesseja ja sosiaalisia stigmoja. On tavallaan ymmärrettävää kysyä, mikä merkitys avioliitolla on nykyaikaisille ihmisille etenkään jos he eivät suunnittele lasten hankkimista. Onko avioliiton arvo nykypäivänä todella sen seksikeskeisyydessä, parisuhdenormatiivisuudessa, esineellistämisessä tai ihmisten moraalisessa paimentamisessa?

Tässä kohdassa on pakko heittäytyä subjektiiviseksi, olenhan tähän ikään tultuani nähnyt ihmisten menevän naimisiin mitä ihmeellisemmistä syistä joista harvinaisimpia eivät suinkaan ole sukulaisten taholta tuleva painostus, ”se nyt vaan kuuluu parisuhteeseen ja tähän elämänvaiheeseen” ja tilaisuus järjestää kerrankin kunnon bileet. Itse kuitenkin olen vakavamielinen filosofi. Ja vaikka ymmärränkin hyvin kollegoita jotka eivät avioliittoon usko sen raahaaman painolastin takia, olen tullut viime vuosina (lue: sen jälkeen kun huomasin itse päätyneeni naimisiin) siihen tulokseen, että avioliitto on hieno asia. Jos saisin tilaisuuden, kirjoittaisin tietysti avioliittolain uusiksi, aloittaen sukupuoli- ja lukumääräneutraaliudesta. Ehkäpä pitäisi myös erityisesti mainita se nykylaistakin ilmenevä seikka että aviopuolisot säilyttävät itsemääräämisoikeutensa, mukaan lukien seksuaalisen itsemääräämisoikeuden. Äärikristillisten piirien vastustuksesta huolimatta kun raiskaus saatiin kriminalisoitua avioliitossa 80-luvulla, eikä avioeroon enää etsitä syyllistä.

Minusta avioliitto kuitenkin on niin hieno asia että jokaisella täysivaltaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus virallistaa suhteensa läheisimpänsä kanssa, keitä nämä sitten ovatkaan (etenkin kun nyky-yhteiskunta ei tarjoa todisteita sen puolesta että nykyiset rajoitteet takaisivat perheonnen). Olen huomannut että avo- ja avioliiton välillä on sittenkin iso ero. Sanotaan vaikka niin, että jos olisin asian tullessa ajankohtaiseksi omassa perheessäni tiennyt sen minkä naimisissa olemisesta tänään tiedän, olisin lämmennyt ajatukselle paljon nopeammin. Nyt kerron, miksi.

Ensinnäkin, ainakin minulle joka en saanut lapsuudenperhepokerissa voittokortteja, on tavattoman tärkeää että Puoliso on lähin omaiseni. Jos minulle tapahtuu jotakin seikkailujeni tiimellyksessä, hän päättää miten sairaalassa toimitaan ja varmistaa sen että ruumistani kohdellaan katsomustani kunnioittaen. Oikeus valita itselleen virallinen sukulainen on upea asia. Avioliittoinstituution ansiosta minulla on yksi lähisukulainen joka on minulle aidosti läheinen ihminen, ystävä ja henkilö jonka hyväntahtoisuuteen ja arvostelukykyyn voin aina luottaa. Minulla on ihminen jolla on valtuudet kävellä tarpeen tullen niiden yli, jotka muuten tekisivät päätökset (ja todennäköisesti tekisivät ne toisin kuin haluan). On myös oikein että jos minusta ensimmäisenä aika jättää, juuri Puoliso perii minut. Kaikki muut sukulaiseni olen saanut pyytämättä, ja olen heihin sidottu sekä virallisesti että jopa emotionaalisesti ihan riippumatta siitä haluanko sitä vaiko en. Se ei ole ollut kovin hyvä juttu. Kiitos avioliittoinstituution, elämässäni on kuitenkin yksi ihminen jota voin rakastaa turvallisesti ja joka on ansainnut paikkansa elämässäni. Tämän mahdollisuuden soisin jokaiselle joka kokee tarvitsevansa uusia, parempia sukulaisia.

Toiseksi, naimisissa oleminen on mukavaa. Kokemusteni mukaan se on aivan eri asia ja paljon hauskempaa kuin avoliitossa tai kihloissa oleminen. Avioliiton myötä arkemme ei muuttunut mitenkään, mutta suhteemme kylläkin. Siitä tuli entistä läheisempi, lämpimämpi ja syvempi. Tämä ei johdu nurkissa hiippailevista jumalista tai siitä että olisimme ryhtyneet toteuttamaan omistushaluamme toistemme suhteen. Mutta nyt yhteiskunta näkee meidät selvästi perheenä ja me näemme toisemme ihmisinä jotka ovat sitoutuneet olemaan yhdessä. Ei ikuiseen rakkauteen seremonioita tarvita- mutta näyttää siltä että minunkin viileässä ja vähemmän tunneälykkäässä mielessäni on pieni pehmeä kohta jonka usko siihen rakkauteen on jotenkin kummasti konkretisoitunut maistraatissa vietetyn vartin seurauksena. Sen jälkeen en ole enää katsonut Puolisoani ihan niin kuin ennenkin. Ihminen, joka on halunnut sitoutua minuun huolimatta epäsovinnaisuuteni, huonon käyttäytymiseni ja elämän kaiken epävarmuuden määrästä, ansaitsee osakseen paljon kunnioitusta. Niin paljon, että jos tarvis on, yrittäisin vaikka uida Atlantin poikki (hukkumisvaarasta huolimatta) hänen takiaan.

Viimeinen mutta ei mitenkään vähäisin syy on yhteiskunnallinen: stabiilit ihmissuhteet edistävät yhteiskunnan vakautta ja ovat edelleen turvaverkko jäsenilleen. Minusta yhteiskunnan pitäisi edistää tätä vakautta eikä tuomita joidenkin ihmisten läheissuhteita ikuiseen epävakauden tilaan. Avioliiton asiasisältöhän koostuu lähinnä vastuusta ja velvollisuudesta. Minusta yhteiskunnalta on järkevää kannustaa kansalaisia vastuuseen ja huolenpitoon toisistaan. Nyky-yhteiskunnankin tuottamat itsenäiset ihmisetkin tuntuvat voivan paremmin saadessaan turvaa ja huolenpitoa läheisiltä eikä vain kasvottomalta ja mekaaniselta sosiaaliturvajärjestelmältä. Mihinköhän parempaan sitä ihmisiä edes voisi kannustaa kuin vastuullisuuteen? Ainakaan näitä pyrkimyksiä ei pitäisi aktiivisesti estää. Avioliitolla voisikin olla tulevaisuutta aikuisten keskinäistä adoptiota muistuttavana järjestelynä, yksityishenkilöiden yya-sopimuksena jonka voisivat solmia romanttisesti ihastuneiden lisäksi myös vaikkapa toisilleen läheiset ystävät. Ehkäpä, joskus kun laivat seilaavat kohti tähtiä, tästäkin tulee vielä totta.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments