Ceratopsidit riviin

Paleontologian maailmasta on kuulunut kummia. Kaikkien rakastamien ceratopsidien sukupuuhun on kaivettu kauan kadoksissa olleita setiä ja serkkuja, kuten 15-sarvinen Kosmoceratops. Myös vanhoja sukulaisuussuhteita on tarkasteltu uudelleen. Sukupuussa 1800-luvulta tukevasti istunut Torosaurus on hyllytetty tutkijoiden selvitettyä että löydetyt fossiilit ovat tarkemmin katsottuna samaa lajia kuin Triceratops. Triceratopsit ovatkin torosaurusten pentuja, joiden luukaulus muuttuu aikuistumisen kynnyksellä hyvin nopeasti torosauruksen laajaksi reiälliseksi kaulukseksi. Löydön jäljille alettiin päästä kun havaittiin, että kaikki löydetyt torosaurusfossiilit ovat aikuisia yksilöitä, kun taas suurimpienkin triceratopsien luista löytyi vielä kasvunvaraa ja merkkejä muutoksista. Myönteistä on, että koska triceratopsit kuvattiin tieteelle ensimmäisen kerran kaksi vuotta ennen torosauruksia, lajin nimi säilyy triceratopsina. Se on hyvä. Saurus kuin saurus, kun taas triceratopsissa on potkua. Triceratops horridus, hirmuinen triceratops, siinä vasta pätevä nimi dinosaurukselle.

Uusista tulokkaista ceratopsidien perheeseen ansaitsee toisenkin vilkaisun myös aikansa suurin ceratopsi, Medusaceratops lokii (juu, nimetty juuri sen Lokin mukaan, koska aiheutti tutkijoille hämmennystä), vasta vuonna 2003 kuvattu laji jolla on naamassa ulotinta vaikka muille jakaa. Komeiden sarvien lisäksi sen luukaulusta koristavat kaartuvat luukoukut. Näillä tuskin on ollut merkitystä vihollisten hätyyttämisessä, vaan ne ovat todennäköisesti olleet koristeita joilla on houkuteltu vastakkaista sukupuolta. Puolustustakin ceratopsien on täytynyt tosin miettiä, olivathan ne itse kasvissyöjiä ja siten houkuttelevia paisteja esimerkiksi samoissa maisemissa eläneille tyrannosauruksille. Tutkijat arvelevat, että muutenkin hiukan sarvikuonoja muistuttavat ceratopsit ovat luottaneet puolustuksessa sarviarsenaalinsa lisäksi yhteistyöhön ja joukkovoimaan. Lauma viidenkymmenen kilometrin tuntinopeudella sarvet tanassa päälle jyrääviä ceratopseja on todennäköisesti ollut julmintakin tyrannosaurusta huolestuttava näky.

Ceratopsilajit edustavat viimeisiksi jääneitä dinosauruslajeja. Ne olivat niitä jotka joutuivat näkemään ne mullistukset jotka aiheuttivat dinosaurusten massasukupuuton, draaman joka puhdisti pöydän niin että ekologisia lokeroita vapautui eräiden pienten ruohon seassa vilistäneiden otusten, ensimmäisten nisäkkäiden, valloitettavaksi. Vaikka meteoriittiteoria on nykyään suosittu selitys massasukupuuton aiheuttajaksi, on viime aikoina esitetty myös arveluita siitä että olosuhteet olivat jo aikaisemmin alkaneet muuttua dinosauruksille epäedulliseen suuntaan ja olivat tehneet niistä entistä haavoittuvaisempia. Ehkä näin on, ehkä ei. Varmaa on vain se, että vanhoilla luilla on vielä paljon ihmeellisiä tarinoita kerrottavana.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments