Bye bye, kirkko

YLE:n homoilta onnistui vihdoin tekemään sen mitä tässä valtakunnassa on kaivattu. Se sai monet ihmiset ajattelemaan itse, onko kirkon konservatiivimyönteinen "monitahoinen" arvomaailma jossa syrjinnälle ja ihmisoikeuksien loukkaamiselle ei millään saada sanottua jämäkkää "ei"tä heidän omien arvojensa mukainen. Se sai monet huomaamaan että heillä on arvoja jotka ovat tärkeämpiä kuin kirkkohäät ja kuuluminen enemmistöön. Monet huomasivat että kirkon "kipuilulla", "keskustelulla", soutamisella ja huopaamisella täytyy olla joku raja, ja että jokaisella ihmisellä on oikeus vetää se raja itse. Kuten Maria sanoi, on hieman outoa että raja tulee esiin juuri seksuaalivähemmistökysymyksen kohdalla. Mutta kukin tyylillään, eikö?

Mihin kirkkoa oikein tarvitaan suomalaisessa yhteiskunnassa? Kirkko ei auta ihmisiä pohtimaan elämän, kuoleman ja kaikkeuden suuria kysymyksiä, vaikka piispat mitä väittäisivät. Se on filosofien työtä, kun taas kirkko yksinkertaisesti kertoo miten asiat ovat heidän mytologiansa mukaan. Kristinusko ei ole oikeushistorian valossa edistänyt tieteellisen maailmankuvan läpimurtoa, naisten ja vähemmistöjen tasa-arvoa eikä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamista. Päinvastoin, se on johdonmukaisesti harannut kaikenlaisia yhteiskunnallisia uudistuksia vastaan niin suurissa kuin pienissäkin asioissa. Vielä nykyäänkin se vaikuttaa lainsäädäntöprosesseihin, myös avioliittolain kaltaisten asioiden osalta joita sovelletaan myös muihin kuin kirkon jäseniin. Mitä sanomista evankelis-luterilaisella kirkolla on siihen keiden kanssa ateisti tai muslimi saa solmia avioliiton? Ei kai mitään. Silti homojen asettaminen eriarvoiseen asemaan avioliittolaissa ja moniavioisuuden kielto ovat uskonnollisperäiseen moraaliin perustuvia normeja joita nimenomaan kirkko pönkittää. Minäkin kannatan lämpimästi jokaisen uskontokunnan oikeutta olla niin takapajuinen ja järjetön kuin se vain kehtaa. Mutta vastustan sitä että yksi uskontokunta pakottaa muiden katsomusten edustajat noudattamaan moraalinormejaan. Kirkko ei ehkä (enää) pakota naisia pitämään huivia eikä pistä moraalisääntöjään rikkovia jalkapuuhun, mutta jos se pyrkii esiintymään koko kansan auktoriteettina ja aateyhteisönä, sen ydin on edelleen tukevaa talebania.

No, onhan kirkolla ongelmansa, ajattelee moni. Mutta eikö se sentään tee paljon hyvääkin?
Hyväntekeväisyysjärjestönä kirkko on lievästi ilmaistuna tehoton. Diakoniatyön osuus sen toiminnasta on häviävän pieni. Lisäksi esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu saa toimintaansa merkittävästi tukea myös ulkoministeriöltä. Lapsi- ja nuorisotyö voidaan tietysti laskea hyväntekeväisyydeksi, etenkin siinä tapauksessa jos unohdetaan että näihin kuuluu uskonnon opettamista. Hautaustoimi, väestökirjanpito ja muut oikeasti hyödylliset tehtävät taas ovat julkishallintoa jonka kirkko on ottanut hoitaakseen. Nämä tehtävät olisi hyvin mahdollista siirtää kuntien ja valtion hoidettavaksi ja vastaavasti leikata kirkolta ne varat joita sille nyt osoitetaan niiden hoitamiseen. Hiljattain kirkko käytti varallisuuttaan esimerkiksi 900 000 euron virka-asunnon ostamiseen Lauttasaaren kirkkoherralle. Tämä kuulostaa ainakin minun korviini enemmän Helsingin sosiaaliviraston entisen pomon säätämiseltä kuin hyväntekeväisyysjärjestöltä.

Koska kirkolta tuntuvat olevan vähissä tukevat argumentit jäsenyyden puolesta, se on turvautunut vanhaan kunnon ”jos ei hyvällä niin pahalla”-mentaliteettiin. Lähtijöitä onkin ehditty jo syyllistää monin tavoin. He ovat kuulemma medialukutaidottomia ja itsekkäitä, ahneita ihmisiä. Eräs pappi ehätti jo sanomaan että kirkon lapsi-ja nuorisotyö on uhattuna (aivan kuin leikattavaa ei olisi missään muualla eikä kirkolla olisi sukanvarressa yhtään osakesijoitusta ja maapalaa). Toisten mielestä taas kirkosta eroaminen edistää islamismin tuloa- aivan kuin yhdestä uskontokunnasta eroaminen tarkoittaisi sitä että toinen on toivotettava avosylin tervetulleeksi. Eikö pikemminkin ole niin että jos parilla uskontokunnalla on yhteiskunnassa merkittäviä etuoikeuksia niin myös muilla, jäsenmääräänsä kasvattavilla uskonnoilla on moraalinen oikeus vaatia vastaavia etuja? Jos taas kaikkia kohdellaan tasavertaisesti, ihmiset joutuvat valitsemaan uskontonsa omantuntonsa mukaan, eivät laskelmoimalla keiden puolella oleminen on kannattavaa.

Jumalaan voi uskoa ilman kirkkoakin. Itsekin tunnen monia ihmisiä joille kristillinen vakaumus on selvästi antoisa ja myönteinen asia. He ovatkin fiksuja ihmisiä joille vakaumus on henkilökohtainen ja harkittu asia. Raamatussa ei sanota missään kohdassa että taivaaseen pääsee maksamalla kirkollisveron vaan siinä korostetaan henkilökohtaisen uskon merkitystä. Siksi onkin perin kummallista että julkisuudessa olleiden lausuntojen mukaan kirkko itse on enemmän huolissaan kassavirtaan tulevasta aukosta kuin lähtijöiden kuolemattomista sieluista.


Julkisuuteen tulleissa lausunnoissa kirkko on ymmärtänyt tapakristittyjen arvon. Ja miksipä ei ymmärtäisi: hullujahan ne olisivat jos niille eivät kelpaisi jäsenet jotka eivät juuri vaadi palveluja vastineeksi useiden satojen eurojen suuruisesta vuosittaisesta jäsenmaksusta. Tässäkin tulee esiin asioiden tärkeysjärjestys: ensin raha ja jäsenmäärään perustuva yhteiskunnallisen vaikutusvallan määrä, vasta sitten jäsenten sielun tila. Mutta onhan se jo aikaisemminkin tullut selväksi, että kirkko haraa viimeiseen asti vastaan sitä että ihmiset saisivat päättää uskonnollisesta suuntautumisestaan aikuisina omantuntonsa mukaan ja järkensä valossa. Jos evankelis-luterilainen usko on niin erinomainen, miten on mahdollista ettei kirkosta löydy yhtään luottamusta siihen että omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset huomaisivat sen? Miksi se suosii uskonnon pakkosyöttöä, toisin ajattelevien syrjintää ja vauvojen liittämistä kirkon juridisiksi jäseniksi? Jos se siis voisi pärjätä pelkällä erinomaisuudellaankin.

Tätä ajattelutapaa pönkittää kansankirkkopuhe jossa suomalaisuus yritetään sitoa tämän miekkalähetysmenetelmällä maahantuodun ja kovalla kurilla vuosisatojen ajan ylläpidetyn uskonnon kannattamiseen. Todellisuudessa meillä riittää kulttuuria ja arvoja ihan omastakin takaa. Meillä on jopa oma hieno uskontomme joka jostakin syystä sopii paljon kirkkoa paremmin yhteen tasa-arvon, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, modernin tieteen ja moniarvoisen yhteiskunnan kanssa. Uskonnonvapaus on Suomessa verrattain nuori ilmiö kirkon monisatavuotisen kuristusotteen jäljiltä. Näyttää olevan vaikea asia että tänä päivänä kuuluminen länsimaiseen yhteiskuntaan, omaan valtioon ja sen lakien alaisuuteen riippuu jostakin muusta kuin kuulumisesta tiettyyn uskontokuntaan. Sitä on uskonnon ja ajatuksen vapaus: jokaisen oikeutta valita katsomuksensa itse ja yhteiskunnallisen aseman riippumattomuutta yksilön metafyysisistä mielipiteistä. Kirkko tarvitsee massoja säilyttääkseen saavuttamansa edut ja vallan, mutta onko meillä enää massoja jotka tarvitsevat kirkkoa johonkin?



***

Samaan aikaan toisaalla: Paholaisen Asianajaja raportoi siitä mitä profeetta ja Kristillisdemokraattien kansanedustajaehdokas Jouko Piholla on sanottavana homojen tasa-arvovaatimuksista.

***

Toisaalla, osa 2: Myös Seksualistilla on pari painavaa mielipidettä aiheesta. Minustakin on ihmeellistä, miten kirkko julistautuu innolla auktoriteetiksi täsmälleen niissä kysymyksissä joista se tuntuu olevan eniten pihalla.

posted under , , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments