Välisoitto: Ylellisyys, ilo ja yksinkertaisuus

Suomalainen kohtuullistamiskeskustelu on sävyltään aika negatiivista. Osaattehan tekin jo tämän laulun: kulutamme väärin, meidän täytyy muuttua, kiristää vyötä ja jakaa niukkuutta. Meille kerrotaan, mikä on väärin, tuhlaavaista ja riistoa ja sitten tehtävälistallemme läiskitään konkreettisia ehdotuksia joiden mukaan kunnon ihmiset ryhtyvät heti paikalla korjaamaan asiaa (ne muut ovat sitten välinpitämättömiä, sikailijoita ja ties mitä. He varmaan parantavat tapansa kun löydämme tarpeeksi ilkeät sanat.) Etsitään periaatteen miehiä ja naisia jotka opettaisivat meille miten sanotaan pontevasti EI ja kehitellään korvikkeita jotka ovat melkein yhtä kivoja kuin synnintekeminen. Ylellisyydet ja asioiden tekeminen huvin ja nautinnon vuoksi ovat vähintäänkin epäilyttäviä.

Ne jotka ovat seuranneet seikkailujani pidempään ovat jo varmaankin huomanneet että minä en ole periaatteen nainen. Minusta yksinkertaistaa voisi myös itsekkäistä syistä, esimerkiksi siksi ettei kulutuskeskeinen elämäntapa tuota onnea ja hyvää elämään vaan jotakin aivan muuta. Elän yksinkertaisesti, siis käytän laadukkaita ja kestäviä vaatteita, syön laadukkaista raaka-aineista huolella valmistettua ruokaa, nautin takan lämmöstä ja saippuasta joka tuoksuu taivaalliselta eikä kuivata herkkää ihoani. Koska meillä eletään yksinkertaisesti, meillä on aikaa sanoa Puolisolle muutakin kuin hei ja moi, pysähtyä hetkeksi katsomaan auringonkukkien venymistä ja syksyn tähdistöjen saapumista iltataivaalle.


Samaan aikaan toisaalla vakuutetaan että iloa voi kokea uusista tavaroista. Miten monta kertaa minäkin olen ihastunut, ostanut, kyllästynyt ja unohtanut? Ei kuulosta erityisen iloiselta, näin tarkemmin ajateltuna. Tai, toisin aseteltuna: jos ilo uudesta tavarasta on todellista iloa, mikä on sitten se tunne kun sateisena syysiltana käpertyy sohvannurkkaan värikkäiden lankojen kanssa? Entä miltä tuntuu kun eräänä keväisenä aamuna menee kasvimaalle ja huomaa että multaan on noussut rivi pirteitä pikku retiisinversoja, tai kun myöhemmin kesällä ruuanlaitto alkaa käynnistä kasvimaalla? Kun katsoo taivaalle ja näkee laulujoutsenten lentävän kohti järveä? Nämä ovat ilon ja kauneuden hetkiä. Onnistumisen hetkiä. Kokemusteni mukaan niitä alkaa ilmaantua elämään yksinkertaistamisen myötä. Yksinkertainen elämä, sellaisena kuin olen siihen tutustunut, on ylellisyyttä ja iloa täynnä ihan luonnostaankin. Irtiotot arjesta kuuluvat niille joiden arjessa on jotakin vikaa.

Kulutuskeskeisen elämäntavan tarjoamat onnistumisen elämykset ovat vähissä ja niin pieniä että niitä on metsästettävä lakkaamatta. Samalla markkinointi pyrkii synnyttämään uusia tarpeita ja tekemään meistä tyytymättömiä siihen mitä meillä jo on. Tähän ansaan vihertäjäkin astuu helposti: ekologisempi elämäntapa nähdään kulutustyylinä. Voit kuluttaa oikein tai väärin, ja yleensä teet aina jonkun mielestä jotakin väärin. Mutta mitäpä jos unohtaisimme sen kaiken mitä teemme väärin ja puutteellisesti? Mitäpä jos miettisimme, mikä on helppoa ja palkitsevaa ja yrittäisimme sitä? Itse olen sitä mieltä että jos yksinkertaistaminen ei ole mielestäsi kohtuullisen helppoa ja palkitsevaa, kiusaat itseäsi turhaan. Koska meillä kaikilla on runsaasti parantamisen varaa monessa asiassa, ei ole mitään syytä olla menemättä reilusti siitä missä aita tuntuu matalimmalta. Ja koska emme ole klooneja eikä ideana ole perustaa kulttia, voimme myös unohtaa sekä itsemme että toisten vertailemisen ja kritisoinnin. Voimme rauhassa edetä omaa tahtia, oman elämän mittakaavassa, onnistumisten ja ilon hetkien kannustamana. Voimme odottaa että huomenna koittaa uusi päivä jolloin ehdimme ja jaksamme sen mikä ei tänään onnistunut.

Minun versiooni yksinkertaisesta elämäntavasta kuuluu ilo ja nautinto. Miksi kauneuden tavoitteleminen olisi sen vähäpätöisempää kuin materiaalisten tarpeiden tyydytykseen pyrkiminen? Olemmeko muka pelkästään fyysisiä olentoja? Miksi ilon etsiminen ja löytäminen olisi kevytmielisyyttä, jos lääketiedekin osaa kertoa että masennus ja mielen mustuus ovat tappavia sairauksia? Hyvä elämä, sellaisena kuin sen ymmärrän, on harmoniaa ihmisen ja hänen ympäristönsä väliä. Se on tasapainon tila. Eikä tasapainoa voi olla ilman iloa, kauneutta ja onnen hetkiä. Yksinkertaistamisprojektin edetessä monista asioista tulee kieltäydyttyä, sitä mukaa kun ymmärtää siitä etteivät nämä asiat edistä hyvää elämää. Silloin kieltäytyminenkin on helppoa, ei ahdistavaa eikä vaikeaa uhrautumista. Yhtä tärkeää on opetella sanomaan kyllä kaikelle sille kauniille mikä ravitsee mieltä ja pysäyttää ankeuden. Pian huomaa että heti kun elämäänsä tekee vähän tilaa, ilon aiheita alkaa tunkea ovista ja ikkunoista.

4 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Jossakin vaiheessa elämää tulee kai väistämättä se, että kaikkea on jo (liiankin kanssa). Ei halua enää synttärilahjoja eikä joululahjoja, koska ne on kuitenkin jotain ylimääräistä...

Ite huomasin muutama vuosi sitten, että se, että kaikkea on tarjolla koko ajan ja että valikoimat on rajattomat, alkoi ahdistaa. Paljon helpompi elää, kun asettaa itse jotain rajoja, esim. vaihtaa kasvissyöjäksi, käyttää vain sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja luontoystävällisiä kemikaaleja. Nämä sattuu olemaan eettisiä valintoja, mutta ne toimii erinomaisesti myös rajoituksina: enää ei tarvitse valita niin isosta joukosta asioita :-)

Sampsa kirjoitti...

Juuri näin! Olen samaa mieltä. Yksinkertaisempi selkeämpi elämä on miellyttävämpää kuin mainosten uhrina kaupoissa säntäily.

Shoppailun sijasta voi keskittyä vaikka itse tekemiseen uusia taitoja opetellen. Tervetuloa muuten iloiseen joukkoon kurssille.

Zepa kirjoitti...

Sampsa, hyvä vinkki! Lisäsin blogisi lukulistalle :-)

Saara kirjoitti...

Zepa, näin juuri. Periaatteessa vapautta ihannoidaan yli kaiken, mutta toisaalta liika vapaus ja valinnanvara ahdistaa. Siinäpä sitä onkin miettimistä...

Sampsa, itse tekemistä ja uusien taitojen opettelua ei koskaan mainosteta liikaa :D
Hauska kurssi. Valitettavasti lokakuussakaan minulla ei ole vapaa-aikaa. Talviomenat odottavat vielä poimijaa ja valkosipulit istuttajaa...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments