Pelastakaa pienet vihreät miehet

Uuden Mustan etusivulla näkyy tänäänkin monenlaista vihreää asiaa, kuten: testejä luonnonkosmetiikkamerkkien huulipunista ja ripsiväreistä, kestokuukautissuojista, ekovaatteista ja pohdintaa e-pillereistä vs. omista hormoneista. Mitä yhteistä näillä jutuilla on? No ainakin se että ne eivät liikuta puolta ihmiskunnasta paljoakaan. Ne ovat tyttöjen juttuja.

Aviomies on ollut uskollisena seuralaisenani koko vihertymistaipaleeni ajan. Sinä aikana olen saanut huomata kaikenlaista mielenkiintoista. Kuten sen että häntä ei kiinnosta yhtään se käytänkö kuukuppia, kestositeitä vai valkaistua muoviseosta. Mieluiten hän on kuin koko kysymystä ei olisikaan. Hän kyllä ostaa kaupasta luomumaitoa, tekee osansa puutarhatöistä, eikä juokse muodin perässä. Hän lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, ripustaa linnunpönttöjä ja pelastaa pulaan joutuneita sisiliskoja. Hän äänestää viisaasti (siis kuntavaaleissa minua). Mutta hän on mies. Sellaisena hän kuluttaa eri tavalla kuin minä, vastaanottaa erilaista markkinointia, ja hänen elämänsä ylipäätään on hiukan erilaista kuin minun elämäni. Jostakin syystä hän näyttäisi kiinnostavan vihreää liikettä vähemmän kuin minä, nainen.

Täällä Suomessa sukupuolet ovat ainakin periaatteessa tasa-arvoisia, mutta yhteiskuntamme jakaantuu silti miehiseen ja naiselliseen maailmaan monilla näkymättömillä tavoilla. Toisaalla rajat ovat hienovaraisia, toisaalla selvempiä, useimmiten niiden olemassaoloa ei nähdä eikä sitä ajatella.
Ympäristökeskustelussa puhutaan paljon kulutuksesta. Mutta tämä puhe on usein jo lähtökohtaisesti sukupuolittunutta. Jo pelkästään puhuminen arjen kulutuksesta on tietyllä tavalla feminiinistä: tutkimusten mukaan nainen vastaa useimmissa perheessä päivittäishankintojen suunnittelusta. Siten esimerkiksi ravinnon ympäristövaikutuksista puhuminen on puhetta etupäässä naisille, vaikka molempien sukupuolten täytyy syödä. Jos nainen on se joka pääasiassa vastaa perheen ruokaostoksista, hän on se jonka asenteisiin kannattaa pyrkiä vaikuttamaan jos tähtäimessä on koko perheen ruokatottumusten muuttaminen.

Jostakin syystä media kiinnittää paljon enemmän huomiota naisten kulutukseen. Siitä sekä kirjoitetaan, siihen houkutellaan ja sitä moralisoidaan aivan toisella intensiteetillä kuin miehistä kulutusta. Sadan euron käsilaukku on kallis ja viisisataa euroa on jo hillitöntä tuhlausta. Sen sijaan moottoripyörästä niillä rahoilla ei saa edes takarengasta. Karrikoidusti voi sanoa että miehet käyttävät rahansa laskujen maksuun, harrastuksiin ja teknologiaan, naiset taas käyvät kaupoissa ostamassa kaikenlaista sekä itselle että perheelle. Naisten sanotaan käyttävän rahaa enemmän…mutta kuinka monta kallista käsilaukkua saakaan uusimman tv-mallin rinnalla? Sitä paitsi, laadukas laukku on todennäköisesti hyväkuntoinen vielä siinä vaiheessa kun telkkari on jos nyt ei rikki niin ainakin so last season että mies välttämättä tarvitsee uuden…

Miehiselläkin kulutuksella on ympäristövaikutuksensa. Mutta kuka niistä puhuisi? Millainen grilli olisi ympäristöystävällisin? Entä millainen ruohonleikkuri? Miten tehdä ympäristöystävällistä remonttia, ja miten ympäristöstään välittävä ihminen toimii autokaupassa? Mistä löytää eettisiä vaatteita kiireinen mies joka ei pidä itse tekemisestä eikä vintagelöytöjen etsimisestä kirpputoreilta? Millaista on miehekäs vihreys? Miten maskuliinisuudestaan herkkä heteromies (jollaisia monet miehet ovat, ihan riippumatta siitä miten paljon feministit heille naureskelevat) voi olla vihreä sortumatta akkamaisuuteen? Vai edellyttääkö vihertyminen mieheltä myös sukupuoliroolin uusiksi miettimistä? Vaikka se miettiminen on yleensä hyvä asia, myöntävä vastaus tähän kysymykseen tarkoittaa myös sitä että vihertyminen vaatii mieheltä enemmän kuin naiselta. Ja se on huono uutinen meille kaikille.

Voimme tietysti heittäytyä poliittisesti korrekteiksi ja sanoa että arjen ympäristöetiikka on sukupuolineutraalia. Silloin emme kuitenkaan ymmärtääkseni puhu reaalimaailmasta vaan naistenlehtitodellisuudesta jossa asiat ovat siten kuin niiden mielestämme pitäisikin olla. Sukupuolisensitiivisyys on hieno käsite joka tarkoittaa, ettei tärkeistä asioista –kuten ympäristökysymyksistä- pidä puhua tasapäistävästi vaan on pyrittävä huomioimaan se että eri sukupuolten perspektiivi maailmaan on hieman erilainen. Tämän ymmärryksen soisin saapuvan pikimmiten myös ympäristökeskusteluun.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments