Paris, New York, Milan, Mogadishu

Uskon vakaasti olevani tyylikäs ilmestys haastevaatteissani. Minulla on todisteitakin: viimeisten parin kuukauden aikana olen kaupungilla vastaanottanut useammalta tuntemattomalta kehuja asuistani.

On täysin, aivan täysin, epäolennaista että jokainen kehuja on ollut somali.

On varmasti myös sattumaa että silloin kun ylipäätään kiinnitän huomiota jonkun pukeutumiseen, tämä joku on myös lähes varmasti somali. Pari viikkoa sitten bongasin Helsingissä pitkän naisen jolla oli päällään istuva, musta abaya ja upea, unikonpunainen hijab. Hän oli luultavasti menossa kotiin vietettyään päivän catwalkilla. Aiemmin kesällä muistan nähneeni täysmustan asun johon oli yhdistelty nerokkaasti erilaisia kankaita ja tekstuureja.

Se että sattuu olemaan sinisilmäinen blondi on huono syy pakottaa itsensä pukeutumaan pöhköihin legginseihin ja roikkuviin tunikoihin, puristaviin farkkuihin ja tätibleisereihin. Elämä on liian lyhyt kuljettavaksi vaatteissa joista ei todella pidä. Paitsi siinä tapauksessa ettei todella pidä mistään, mikä sekin on omalla tavallaan surullista…

Ja onhan se hienoa että niinkin erilaisten ihmisten kesken on jotakin yhteistä, jotakin mistä voi puhua. Mistä minä puhuisin somalien kanssa, jos en tyylistä?

Tänään jo aikaisemmin esittelemäni vihreä huivi palasi näyttämölle uudella tavalla sidottuna ja yhdistettynä punaiseen liiviin. Toimii se näinkin.


Photobucket

I firmly believe that I can be fairly stylish when I want to (say, in this challenge). And I have proof. During the last couple of months my outfits have repeatedly received compliments from strangers.

It is completely, absolutely irrelevant that everyone who has complimented me has been Somali.

It must also be a simple coincidence that on those rare occassions when I spot an outfit I really like, its wearer is almost certainly a Somali. A couple of weeks ago I spotted this gorgeous, tall lady who wore a well fitting black abaya with a blazing red hijab. She was probably going home after spending her day on catwalk. Earlier in the summer I remember seeing an all-black outfit in which the wearer had combined different fabrics and textures in an absolutely ingenious way.

Being a blue eyed blonde is a lousy reason to force oneself into unflattering leggings and sagging tunics, uncomfortably tight jeans and auntie blazers. Life is way too short to be spent in clothes that one does not love. Except, if you don’t really love anything, which is also kind of sad…

Besides, it is pretty cool that people so different can have something in common, something to talk about with ease. With my neighbors, I talk about growing apple trees, with astronomers, I discuss cosmology. With Somali ladies, I discuss the elements of style.

Today my green scarf returned, tied in a new way and combined with the red vest. Seems to work.


0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments