Kauan eläköön kotiperuna

Terveisiä perunamaalta! Siellä vietin tänään pari tuotteliasta tuntia nostaen talteen talven perunoita. Koko kesän olemme kastelleet, kitkeneet ja arvuutelleet mitä mullan alla mahtaa tänä vuonna tapahtua. Nyt on vihdoin aika iskeä kuokka maahan ja katsoa. Arvaukset vaihtuvat tietoon. Tänä vuonna perunasato näyttää oikein hyvältä. Mullan alta paljastuu etsivälle runsaasti hyvän kokoisia, terveitä mukuloita joiden väri on vaalean kullankeltainen kuin suuremmillakin aarteilla. Luulen että jokakesäinen unelmamme siitä että saisimme syödä koko talven ajan itse kasvatettua perunaa toteutuu tänäkin vuonna. Tietysti sillä varauksella että saamme pidettyä hiirulaiset kurissa.

Peruna on niitä juttuja joiden kasvatuksen mielekkyyttä kuulee aina välillä epäiltävän. Mitä järkeä on nähdä se kaikki vaiva kun kaupasta saa hyvälaatuista perunaa puoli-ilmaiseksi? Perunasta on tullut halvan, arkisen ja tylsän ruuan synonyymi. Epäilijöitä yhdistää havaintojeni mukaan se että he eivät ole koskaan kokeilleet perunan kasvattamista itse. Ne jotka ovat kokeilleet, jäävät yleensä kerrasta nalkkiin josta vasta vanhuudenheikkous tai muu ylitsepääsemätön pakko vapauttaa. Me perunanviljelijät tiedämme että halpa, arkinen ja tylsä ovat adjektiiveja joilla ei ole mitään tekemistä oman maan tuotteiden kanssa. Ehkei perunan kasvattaminen kotona säästä suuria summia. Mutta epäilen että tämä johtuu osittain siitä että kaupallisuuden kielellä puhuttaessa kotiperunaa joutuu vertaamaan tuotteeseen joka on vain varjo siitä millainen perunan tulee olla.

Keskitalven aikaan kun pimeys käy yli hiljaisen maan ja kesä tuntuu yhtä kaukaiselta kuin Jupiterin kuut, sanan ”kotiperuna” kuulee lausuttavan meillä vähintään yhtä hartaasti kuin sanan ”Jumalat”. Eikä se tarkemmin ajateltuna ole edes mikään ihme. Vielä tänäkin päivänä jolloin kaupasta saa ostettua kaikkea paitsi verisukulaisia, omassa maassa kasvanut peruna jonka kuori on keskitalvellakin ohut kuin uudella perunalla, on jotakin ainutlaatuista ja hienoa, jotakin loputtoman ihmeellistä. Siinä on kesä ja muisto näistä aurinkoisista alkusyksyn hetkistä kasvimaalla. Siinä on Oikeaa Ruokaa joka ravitsee sekä ruumista että mieltä. Siinä on makoisa todiste siitä että meillä on elämä hallinnassa. Sekä siitä että tässä matoisessa maailmassa on vielä asioita joissa on sekä järkeä että valoa.

Tähän aikaan vuodesta valmistaudumme jo talveen monella tavoin. Syyskuussa tehtävälistalla on niin saippuanvalmistusta joululahjatarpeiksi, sadonkorjuutöitä kuin kunnostustöitäkin. Vaivannäkö palkitaan vähän myöhemmin, talven rauhassa ja ruokapöydässä joka on edelleenkin paljon laadukkaampi kuin pimeinä aikoina ennen maalle saapumista. Jos hiiret suovat, kotiperunat pitävät kasvattajansa tiellä keväälle asti.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments