Erzulien laiva

Sain taas konkreettisen muistutuksen siitä että elämässäni on reikiä. Paikoissa joissa täydellisessä maailmassa olisi tukea, turvaverkkoa ja rakastavia läheisiä, minulla on joko tyhjää tai suoranaisen ahdistavia ja myrkyllisiä ihmisiä. Lapsuudenkotini kuvaaminen ”dysfunktionaaliseksi” olisi vähättelevästi sanottu. Sellaisena se on vain yksi tavallisen versio. Astetta vaikeampaa on hyväksyä ettei mikään määrä yrittämistä, toivomista tai tahtomista omalta osaltani muuta sitä miten asiat ovat. On asioita joille en mahda mitään. Toisia ihmisiä ei voi muuttaa, ja usein jopa ymmärretyksi tuleminen on täysin utopistinen haave.Tämä on hyväksyttävä. Lisäksi on hyväksyttävä se että asiantilojen, ihmisten ja oman rajallisuuden hyväksyminen ei johda välittämisen ja toivomisen loppumiseen. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä että eräät omaiset vain kuuluvat elämääni, vaikka sitten käsivarren mitan päässä, ja sieltäkin he aina ylettyvät kolhimaan minua ihan huomaamattaan. Siinä on paljon hyväksyttävää. Ymmärtäessäni todellisuuden luonteen ja toisten rajallisuuden osaan suhtautua siihen rauhallisesti ja katkeroitumatta. Ymmärtäessäni omat rajani ja sisämaailman luonteen huomaan olla itselleni lempeä: en todellisuuden kieltämällä vaan niin että kohtelen itseäni hellävaraisesti silloin kun tarvetta on.

Joskus tuntuu siltä että tässä onnellisuuspillerien luvatussa maailmassa ihmiselämän ihannekuva on naivistinen maalaus jossa kaikki värit ovat kirkkaita ja kaikki muodot erottuvat selkeästi. Tärkeintä on että on hyvä olla- ja tunnettua on että hyvän olon saa aikaiseksi myös arveluttavilla keinoilla kuten itsepetoksella tai yksinkertaisesti sulkemalla mielestään mahdollisimman tarkkaan ikävät asiat. Ainakaan ajattelun ammattilaisella tällainen ei kuitenkaan vetele- enkä suosittelisi moista todellisuuspakoisuutta kenellekään. Minusta kauneimpaan maailmaan kuuluvat myös varjot ja kontrastit. Jos kaikki olisi kirkasta ja selkeää, voisin ehkä arvostaa vähemmän niitä hyviä asioita ja sitä lämpöä joka elämässäni on. Niitäkin on aina paljon. Ehkäpä hyvän elämän resepti ei olekaan traumojen puute vaan tärkeää on se mitä traumoillamme teemme… Harva elämästä kuitenkaan ilman mitään suurempia vastoinkäymisiä selviää –etenkin kun “suuruus” on tässä tapauksessa täysin subjektiivinen asia. Ne joilla on ollut onni saada hyvä alku elämälleen, ehtivät varmasti kokea oman osansa maailman kovuudesta myöhemmin. Jos elämän kudoksessa on reikä, onko se virhe vai tärkeä yksityiskohta? Kertovatko surut ja ahdistuksenaiheet siitä että asiat ovat pielessä ja pikaisen korjauksen tarpeessa, vai ovatko ne välttämätön osa elämän monimutkaisuutta ja samalla sitä mikä tekee meistä moniulotteisia, syviä olentoja?

Vodounuskonnon kuvastossa esiintyvän Erzili- jumalattaren (tai jumalperheen) maineikkain aspekti on Erzulie Freda Dahomey. Hänet tunnetaan yleisimmin rakkauden, tanssin, kukkien ja ylellisyyden jumalattarena jolle uhrataan esimerkiksi hajuvesiä, kakkua ja helmiä. Ylellisyyksien lisäksi tällä Afrikan Afroditella on paljon muutakin hyvää: kolme(!) jumalpuolisoa, kauneutta ja viehätysvoimaa vaikka muille jakaa ja vieläpä maine myötätuntoisena, joskin hiukan laiskana ja hemmoteltuna jumalattarena. Vaikka Erzulie Fredalla on kaikkea mitä tyttö voi haluta ja enemmänkin, hän poistuu jokaisesta jumaltenpalveluksesta kyynelehtien. Erzuliella on kaikkea, paitsi se mitä hän eniten haluaa. Joidenkin mielestä Erzulien ongelmana on yksinkertaisesti kyltymättömyys, toisten mielestä suru taas säilyttää hänessä sen myötätunnon ja lämmön jonka sanotaan olevan feminiinisyyden parhaita puolia. Kun Erzulie Freda itkee, hänen kyyneleistään muodostuu jumalallinen virta joka kannattelee laivaa. Erzulien laiva kantaa matkustajansa aina merelle asti, La Sirénen tutkimattomaan valtakuntaan jossa elementit yhdistyvät. La Sirénen luona sävelestä ja ajatuksesta tulee musiikkia, sanasta ja rytmistä runoutta. Mutta ilman laivaa ja virtaa joka sen kantaisi merelle, luovuuden ja La Sirénen viisauden lähteille ei ole mahdollista päästä. Ne joiden näkökentän täyttää itkevä jumalatar, Erzulie Yeux Rouge, eivät huomaa nilkkojensa ympärillä kohoavaa vettä ja taakseen saapuvaa laivaa. Mutta se joka kääntyy ja pystyy astumaan Erzulien laivaan, pystyy nousemaan henkilökohtaisten murheidensa yläpuolelle ja näkee, miten suru ja ahdistus voivat asettua harmoniseksi osaksi elämää joka on entistä kauniimpi samaan tapaan kuin klassinen maalaus varjoineen ja kulumineenkin on räikeää väri-iloittelua syvempi ja kauniimpi. Kyyneleet jotka näyttävät sopivan niin huonosti tälle ylellisyyksiä rakastavalle, huikentelevaiselle jumalattarelle, ovatkin Hänen syvimmän kauneutensa asuinsija.

Erzulie laivoineen muistuttaa siitä ettei tärkeintä ole etsiä hyvää oloa ja pitää pahaa oloa loitolla hinnalla millä hyvänsä. Jos hyväksymme elämän epätäydellisyyden, voimme nauttia pienistä onnen hetkistä aidosti kuin jumalatar niistä kauniista turhuuksista joita hänen palvelijansa uhraavat, vailla vähättelyä ja ironiaa. On mahdollista tunnustaa elämän traagisuus ilman että tragediasta tulee kaikki kaikessa. Kun suuremmat vastoinkäymiset hyökyvät niskaan, meillä on mahdollisuus nousta jumalattaren laivaan. Ennen kuin niin voi tehdä, todellisuus on kuitenkin koettava ja hyväksyttävä sellaisena kuin se on. Eihän sellaiselle mitä ei näe selvästi voi myöskään määrittää oikeaa paikkaa tai mittakaavaa. Emme voi muuttaa maailmaa, emmekä aina mahda paljoa edes Sisämaailman realiteeteille. Kaunis jumalatar kuitenkin osoittaa ettei edes realiteettien vangiksi tarvitse välttämättä jäädä. Jos osaa nähdä todellisuuden muodon, huomaa että kiveen hakatut realiteetitkin ovat sittenkin moniulotteisia. Ovatko ne selityksiä onnettomuuksille vaiko raaka-ainetta josta voi aikanaan muovata jotakin täydellistä?

1 kommenttia:

marjaisa kirjoitti...

Jumalattaret ovat sinussa! luulenpa...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments