Vierailu valtamerimaailman Sokrateen luona

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, millaista älyllinen elämä voisi olla valtameren peittämässä maailmassa jossa ei olisi kiinteitä kappaleita vaan ympäristö koostuisi erilaisista monimutkaisista virtauksista? Ben Goertzel ja Allan Combs ovat. Journal of Cosmologyn tammikuun numerossa he pohdiskelivat, että tällaisessa ympäristössä älylliset elämänmuodot saattaisivat muodostua aivan erilaisiksi kuin millaiseksi ”älyn” tavallisesti ymmärrämme.

Merimaailmassa tärkeää olisi ymmärtää erilaisia viskositeetteja, virtauksia, paineita, pyörteitä ja tiheyksiä joista heidän elementtinsä koostuu. Sen sijaan että valtamerimaailman olennot rakentaisivat koneita ja esineitä osista, he olisivat ympäristönsä muotoilijoita jotka rakentelisivat monimutkaisia, itseorganisoituvia järjestelmiä kohdistamalla niihin erilaisia paineita eri suunnista. Kaoottisten virtausten maailmassa jokaisella tapahtumalla voisi olla useita mahdollisia seurauksia, mikä johtaisi siihen että suoraviivaisilla kausaliteeteilla ei olisi paljon käyttöä. Hyödyllisempää olisi puhua suunnista. Kausaliteettien vanavedessä häviää myös ”tahto”. Jos emme voi tahtoa tiettyjä, tarkkarajaisia seurauksia, olisi parempi ryhtyä puhumaan vaikkapa paineesta jota koemme tiettyyn suuntaan. Paitsi sisällöltään, merimaailman kieli voisi olla myös rakenteeltaan aivan erilaista kuin meidän kielemme. Sanojen, merkkien ja foneemien sijasta heidän kommunikaatiossaan keskeistä voisivat olla säännönmukaisuuksista muodostuvat kokonaisuudet jotka ilmenevät erilaisissa kommunikaatiotilanteissa. Sanalla sanottuna: sekä heidän älynsä arkkitehtuuri että sisältö olisivat monimutkaisen nesteympäristön muovaamia ja heijastaisivat sitä.

Goertzelin ja Combsin pohdiskelut ovat spekulaatiota, emmehän ole vielä löytäneet elämää Maan ulkopuolelta. Ne ovat kuitenkin arvokasta spekulaatiota. Heidän ajatuskokeensa osoittaa, että monet niistä asioista joita pidämme merkkeinä älystä saattavatkin olla seurausta siitä että elämme kiinteiden kappaleiden dominoimassa ympäristössä jossa esineiden väliset suhteet, rakentaminen, purkaminen, osat ja niiden muodostamat kokonaisuudet ovat keskeisiä. Valtamerimaailmassa älykkyys merkitsisi aivan toisenlaisten asioiden, virtausten ja pyörteiden, paineiden, viskositeettien ja tiheyksien ymmärtämistä ja hyödyntämistä. Mielenkiintoista on se, että aivan kuten valtamerimaailman oliot heijastaisivat nesteympäristöään, mekin heijastelemme niitä olosuhteita joissa lajimme on kehittynyt ja saavuttanut tietoisuuden. Goertzelin ja Combsin pohdinnat toimittavatkin meille tutun oppitunnin uudessa muodossa: mieli kuvittaa maailman, ja vetoaminen ”faktoihin” kertoo usein vetoajan mielikuvituksen köyhyydestä enemmän kuin siitä millainen maailma todella on.

Goertzel ja Combs päättelevätkin, että monet meille tutut ja rakkaat käsitteet kuten ”tahto”, ”syy”, ”itse” ja ”kieli” saattavatkin merkittävissä määrin kertoa siitä että lajimme on kehittynyt monimutkaisessa fysikaalisessa ympäristössä ja on viettänyt suurimman osan ajastaan maan pinnalla, kiinteiden kappaleiden maailmassa. Tällä ei ole paljon tekemistä sen paremmin älyn kuin muunkaan erinomaisuuden kanssa. Emme siis edusta älyä yleisesti ottaen, vaan aivan tietynlaista järkeä. Elämää –mukaan lukien älykästä elämää- on kuitenkin saattanut kehittyä hyvin monenlaisissa ympäristöissä: kaasujättiläisissä, valtameriplaneetoilla ja supermaapalloilla. Kahdessa ensiksi mainitussa ympäristö tosiaan koostuu kiinteiden kappaleiden sijasta virtauksista.

Kiitos sen seikan että meillä ihmisillä on älyä, saattaisimme kuitenkin pystyä tunnistamaan valtamerimaailmojen ajattelijat ja kommunikoimaan heidänkin kanssaan. Goertzel ja Combs esittävät, että kommunikaatio saattaisi perustua virtausten manipuloimiseen. Tällainen ”kieli” olisi meille ihmisille varmasti vaikeaselkoista, mutta varmasti sen käyttäminen olisi myös tavattoman opettavaista. Valtamerimaailman filosofit saattaisivat ymmärtää hyvin monia sellaisia virtauksia jotka meille ovat vaikeita käsittää: historiaa, tunteita, yhteiskunnallisia liikkeitä sekä älyllisten olentojen ja ympäristön välisiä monimutkaisia vuorovaikutussuhteita. Heidän älynsä ilmenisi kykynä luoda järjestystä ja harmonioita kaoottisista virtauksista. Olisivatko he huomanneet, että fysikaaliset virtaukset ovat vain yksi virtausten laji?


Kun yritämme ymmärtää, miltä maailma voisi näyttää toisenlaisten silmien läpi katsottuna, alamme vähitellen ymmärtää myös omaa havaitsemistamme. Löydämme ymmärryksestämme uusia rajoja ja esteitä -ja huomaamme, että toisinaan nämä esteet ovat ylitettävissä. Valtamerimaailman Sokrateet olisivat varmasti hyvin erilaisia kuin länsimaiset analyyttiset filosofit. Hekin kuitenkin olisivat ajatusten kätilöitä.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments