Uhrikivi saa väistyä ahneuden tieltä

Autokaupan (eliniänodote muutama kymmenen vuotta, jos optimistisia ollaan) laajennuksen takia Hämeenlinnassa suunnitellaan rautakaudelta peräisin olevan Suomen suurimman uhrikiven siirtoa. Kiven pinnassa on 136-139 kuppia joihin muinaiset hämeenlinnalaiset ovat vieneet uhrejaan, kuten ensiviljaa ja maitoa. Muiden kuppikivien tapaan kivi on alkujaan sijainnut pellon läheisyydessä. Nykyään se sijaitsee pienteollisuusalueen laidalla. Sen ympäristö on jo tuhoutunut, mutta itse kivi on vielä säilynyt keskellä nurmikkoa.

Siis tähän asti.

Nyt autokauppa tarvitsee vähän lebensraumia ja uhrikivi saa luvan väistyä.
Tämä kertoo taas paljon siitä mikä tässä ajassa on pielessä, siitä miten rajatonta ja yleisesti hyväksyttyä ahneus meillä on. Kyllä minä sen ymmärrän että monen mielestä uhrikivet ovat vain vanhoja, erikoisia kiviä. Tällöin ei ymmärretä, että kiven sijainti on jo sinänsä arvokasta tietoa. Uhrikivi ympäristöineen –ja ympäristössään- on paikka jossa esivanhempamme ovat kokeneet pyhyyttä. Uhrikivi ei ole vain kivi, vaan se on myös tietty paikka. Tässä tapauksessa ympäristö on jo pahoin turmeltu. Silti uhrikiven siirtäminen ei ratkaise ongelmaa, vaan vain viimeistelee tuhotyön. Samalla siirtohanke jättää historiaan hyvin surullisen merkinnän ajastamme, jossa mikään ei ole niin pyhää kuin rahan kahmiminen eikä mikään niin tärkeää kuin se että kauppa käy. Muinaismuistolain mukaan muinaisesineeseen voi kajota vain, jos esineestä aiheutuu ympäristölleen kohtuutonta haittaa. Ilmeisesti nykyään yhden autokaupan laajeneminen on sellainen kohtuuton haitta jonka edessä vanhan kulttuurimme viimeistenkin rippeiden on väistyttävä.
Jos tällä tiellä jatketaan, kuinka kauan mahtaakaan kestää ennen kuin huomataan että myös Hämeenlinnan linna sijaitsee paikalla johon saisi rakennettua pitkän rivin rantahuviloita nousukkaille? Missä menee raja, vai meneekö missään?

En hyväksyisi Suurkirkon muuttamista Itä-Helsinkiin vain siksi että se on rakennus jossa on vähän trafiikkia verrattuna siihen miten erinomaisella liikepaikalla se sijaitsee. Vähentääkö rautakautisen muinaismuiston arvoa se ettei siinä edes ole kultaa eikä kimallusta, vaurauden ja nykyaikaisen ”arvon” merkkejä, vaan vain alkeellisilla työkaluilla vaivalla ja rakkaudella kiveen kaiverretut uhrikupit? Vai se ettei se edusta yhteiskunnassamme valta-asemassa olevaa uskontoa? Kultauksen ja marmorin tilalla uhrikivessä on vain niiden kaikkien Esivanhempiemme muistot, jotka näkivät kaiken sen vaivan voidakseen jakaa omastaan koko maailman kanssa. He tulivat uhraamaan monet uhrinsa, vaikka tämän päivän ihmisten mittapuulla katsottuna heillä ei ollut oikein mitään mistä antaa. Mutta niinhän kunnon kapitalisti myy oman mummonsakin, jos vain hinnasta päästään sopuun. Eikä hän senkään jälkeen ole yhtä rikas kuin rautakautiset Esivanhempamme, joilla oli varaa jakaa parhaastaan.

Mitä hyvää voi tuottaa voitontavoittelu jonka tieltä revitään omat juuretkin? Eikö jo se riittänyt että ymmärtämättömämpinä aikoina kristityt tuhosivat suurimman osan pyhistä paikoistamme ja tappoivat noitamme ja tietäjämme? Tänä päivänä tätä synkkää historiamme ajanjaksoa jo kauhistellaan. Olemme niin sivistyneitä, nähkääs. Tänä päivänä viimeisiä vuosisatojen melskeiden läpi säilyneitä alkuperäisen uskontomme pyhiä paikkoja saa hävittää vain kapitalismin nimessä! Se että kapitalismi ei tunnusta mitään uskontoa eikä mitään muuta pyhää kuin Näkymättömän Käden ei kuitenkaan tee siitä oikeudenmukaista eikä hyvää. Kapitalisti, kuten ristiretkeläinenkin, on valmis tuhoamaan kaiken mikä tulee hänen valloituspyrkimystensä tielle. Erona on se, että siinä missä ristiretkeläinen ehkä kuvitteli palvelevansa suurempaa totuutta, kapitalisti tuhoaa vain siksi että haluaa kahmia lisää sitä mitä hänellä on jo ennestäänkin riittävästi. Se on kuitenkin käsittämätöntä, että Museovirasto sallii tällaisen vandalismin. Näinkö muinaismuistolakia on todella tulkittava?

Joku on päättänyt minunkin puolestani ettei vanhoilla pyhillä paikoilla enää ole uskonnollista arvoa. Uhrikivelle tulleiden Esivanhempien nimet ovat jo kauan sitten hukkuneet ajan mereen. Mutta minusta on silti arvokasta, että toistaiseksi meillä on vielä mahdollisuus mennä paikoille, joissa He ovat kerran olleet ja kokeneet pyhän. Pienikin mahdollisuus saman pyhän kokemiseen on korvaamaton; se on arvoa jota ei voi ostaa. Eikä se mahdollisuus sisälly pelkkään kiveen. Pyhä tarvitsee paikan, ja juuri tuo tietty paikka on ollut pyhän näyttämönä rautakaudella. Niin kauan se on selvinnyt läpi unohduksen ja vihan aikojen. Aina tähän asti.

2 kommenttia:

alias Edmund kirjoitti...

Kuten olen paljon saarnannut blogissani, uskonto- ja kirkkokriitikot eivät näe sitä miten he ajavat lopulta vain kapitalistien ja talouselämän etuja. Näiden etujen ajaminen tekee tavallisesta ihmisyksilöstä jatkuvasti heikomman kaupallisuuden sätkynuken.

Kun esimerkiksi kristinuskoa kritisoidaan kaivetaan maata juuri näiden "uhrikivien" alta ja vahvistetaan vain tuota rahantavoittelua.

Nyt kannattaisi muista myös se, ettei kristinusko ole mitenkään johdonmuakisesti vastustanut suomalaista kansanuskoa vaan vastustus kiihtyi 1600-luvulla kuninkaiden toimesta. Sen ajan puhdasoppisuudella oli juuri poliittiset tavoitteet. Tätä kun vertaa nykypäivään niin voi puhua taloudelllisesta puhdasoppisuudesta, jonka tavoite on hävittää muut "pyhät" asiat aailmasta kuten nuo uhripaikat ja lopulta myös kristinusko.

Saara kirjoitti...

Mjaah. Minusta uskonto- ja kirkkokritiikillä voidaan ajaa muitakin etuja. Fakta on, että kirkko on merkittävä yhteiskunnallinen vallankäyttäjä joka pyrkii käyttämään valtaansa myös toisuskoisia ja uskonnottomia kohtaan. Toinen fakta on, että kirkko pyrkii olemaan koko kansan moraalinen auktoriteetti siitä huolimatta että sen moraalin perusta on dogmaattinen, eli sidoksissa tiettyyn uskontoon. Lainsäädännössä uskonnollisperäiset moraalikäsitykset ilmenevät edelleen esim. perheoikeudessa ja jumalanpilkkasäädöksissä. Kolmas fakta on, että kirkolla on paha tapa esittää totuuksina asioita jotka on helposti todistettavissa epätosiksi. Mahdollisesti tähän liittyen, kirkko on osoittanut olevansa erittäin suvaitsevainen kristillisiä ääriliikkeitä kohtaan, mutta samaan aikaan se on hyvinkin suvaitsematon ei-kristillisiä ilmiöitä kohtaan. Näiden asioiden ei tosiaan pitäisi olla kritiikin yläpuolella.

Perustelusi näyttäisi vetoavan uskonnon vastustamisen ikäviin seurauksiin ja muistuttaa ad baculum:ia: Jos kritisoit kirkkoa, tuet kaupallisuutta ja siitä koituu kaikille pahoja seuraamuksia. Kuitenkaan, seurauksilla ei ole tekemistä päättelyn pätevyyden kanssa. Tarkemmin katsoen, ne eksistoivat mahdollisissa maailmoissa eivätkä siten ole vääjäämättömiä.

Kristinusko on vastustanut varsin johdonmukaisesti kansanuskoa about Piispa Henrikin ajoista lähtien. 1600-luku oli tietysti erityisen pahaa aikaa. Mutta esimerkiksi vanhimmat kirkot on rakennettu vanhojen pyhien paikkojen päälle, noituus on ollut ankarasti rangaistavaa ja sekä polyteismi yleisesti että vanhat jumaluudet erityisesti on demonisoitu. Säänjumalamme Perkele on päässyt oikein pääpaholaiseksi (oik. Ha-Shatan).
Vielä 1800-luvulla oli laitonta olla kuulumatta kirkkoon, ja vasta viime vuosisadan puolella maahamme saatiin ensin oikeus kuulua muuhun kristilliseen yhdyskuntaan ja vasta sen jälkeen oikeus kuulua myös ei-kristilliseen yhteisöön.
En tiedä, miten sinä tulkitset historian, mutta minusta tämä kuulostaa ihan pikkuisen ei vain kansanuskon, vaan myös uskonnonvapauden vastaiselta, eikä se rajoitu 1600-luvulle. Ainoastaan ortodoksinen kirkko on suhtautunut kansanuskoon ymmärtäväisesti, mitä todistaa sekin että ortodoksisessa Karjalassa vanhat tavat ja uskomukset selvisivät Kansallisromantiikan ajan runonkerääjille asti.

Voimme tietysti spekuloida, onko kristittyjen vallanpitäjien sydämessä ollut kristillinen huoli lähimmäisten sieluista vai suuri erehdys, mutta tosiasia on, että monoteismilla on paha taipumus pyrkiä hävittämään maailmasta vaihtoehtoiset käsitykset pyhästä.
Silloinkin kun monoteismi on maltillista, se sisältää mahdollisuuden yhden totuuden puhdasoppisuuteen. Esimerkiksi polyteismissa vaatimus moisesta homogeenisyydestä on mahdoton.

Mielenkiintoinen kysymys on, onko nykyinen usko talouden kaikkivaltiuteen monoteismin maallistunut perillinen. Jos näin on, siitä toki seuraisi se että se vastustaa niin kilpailevia monoteismin muotoja kuin polyteismiakin.

Omasta puolestani kannatan sitä että monoteistinen "valitse puolesi"- ajattelu tulisi haastaa. Sen tekee esimerkiksi polyteistinen, moniarvoinen ajattelu (jonka piirissä on tilaa myös ateismille).

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments