Riettaus ol' ilomme

Kiitos vielä kerran Tommille ja Helsingin Vapaa-ajattelijoille hienon ja opettavaisen tapahtuman järjestämisestä. Tapahtuma sörkki kansakunnan kaksinaismoralistista mätäpaisetta kiitettävän tehokkaasti. Näin jälkikäteen on hyvä vastata yleiseen kysymykseen siitä miksi juuri porno: koska se oli paras tapa hutkia useampaa yhteiskunnallista asenneongelmaa samalla kertaa. Suomalaisen yhteiskunnan asenteet katsomusten tasa-arvoa, kliseisen aivotoiminnan (jota ei oikein voi ajatteluksi kutsua) ja estoisen, naisia alistavan seksuaaliajattelun osalta nousivat päivänvaloon kuin metaanikuplat merenpohjan syvyyksistä. Se oli yhtaikaa sekä kaunista että jotenkin hirveää katsottavaa.

Itse viihdyin paikalla yhteensä parisen tuntia. Mikäpäs siinä oli ollessa. Paikalle tilatuista salamoista ja tulikivestä huolimatta aurinko paistoi suloisesti ja vapaa-ajattelijat olivat mukavaa juttuseuraa.
Sillä välin kun tapahtuman järjestäjät hoitivat ihmiskilven tehtäviä, minä harjoitin riettautta riemurinnoin muun muassa selailemalla tapahtumapaikalla pornolehtiä ennestään tuntemattomien miesten ja naistenkin seurassa. Se oli paitsi oikein hauskaa, myös jyrkkä kontrasti siihen ahdistukseen, kiukkuun ja pahansuopuuteen joka tuntui olevan kilpailevien katsomusten tavaramerkkinä. Rauhan ja rakkauden uskontojen edustajien paljon mainostettu rakkaudellisuus, anteeksiantavaisuus ja rauhantahto olivat taas vähissä. Mutta niinpä pyhiä kirjoja päätyikin keräykseen monta säkillistä ja loppuvaiheessa pornolehdet alkoivat käydä vähiin, kun taas päinvastainen vaihtomahdollisuus ei kiinnostanut oikein ketään. Ei ne suuret puheet vaan pienet teot, nääs.

Koko viikon Euron kurssin vanavedessä alaspäin syöksynyt uskoni ihmisyyteen alkoi kavuta kuilun pohjalta taas kohti päivänvaloa löydettyäni moraalin –tai sen puutteen- osalta samanmielistä seurakuntaa (joskaan ei ehkä vielä niin paljon että tässä olisi mikään kiire poistua kotosalta). He (me) saivatkin niskaansa ”kunnon” ihmisten kiroukset, haukut ja vieläpä tutkintapyynnön. Aika-avaruus taipui niin että hetkittäin kuvittelin olevani Helsingin keskustan sijasta antiikin Kreikassa. Minulle epäselväksi jäi tosin se, miten ihmiset jotka kiroavat, haukkuvat, pelottelevat ja yllyttävät muita kohdistamaan väkivaltaa rauhanomaisen ja vapaaehtoisuuteen perustuvan tapahtuman järjestäjiä kohtaan, voivat olla millään tapaa kunnollisia. Ja minua huolestuttaa enemmän kuin vähän se, mitä yhteiskunnastamme kertoo se että moraalittomiksi julistetaan suurella innolla juuri moraalifilosofeja. Siis ihmisiä jotka työkseen yrittävät ymmärtää moraalia järjen avulla, herätellä arvokeskustelua ja puolustaa yhteiskunnan vapautta, tasa-arvoisuutta ja niitä laillisia oikeuksia joista vapaiden yhteiskuntien kansalaisten sanotaan nauttivan. Vuoden 2010 Helsingissäkin näyttäisi suurin rikos olevan monien mielestä totutusta tavasta poikkeavasti ajatteleminen ja sen ilmaiseminen.


Erityisen paljonpuhuva on Kristillisdemokraattien reaktio: he eivät ainoastaan tyytyneet ilmaisemaan paheksuntaansa ja pyrkineet perustelemaan sitä, vaan he toivovat nyt että toisin ajattelevien toimintaa yhteiskunnassamme rajoitettaisiin pakolla mikäli toisinajattelijat eivät oma-aloitteisesti ole hiljaa ja nöyrry sosiaalisten sanktioiden edessä. Haluaisin tietää, miten Kristillisdemokraattien mielestä olisi tullut aikanaan hoitaa esimerkiksi siirtymä maakeskisestä aurinkokeskeiseen maailmankuvaan- ehkäpä historia toteutui heidän mielestään aivan oikein, paitsi sen osalta että aurinkokeskeinen maailmankuva pääsi lopulta voitolle. Paitsi siinä tapauksessa että heidän mielestään kunnioituksen tulee kohdistua ainoastaan heidän henkilökohtaisiin käsitykseensä kun taas toisin ajattelevien lisäksi myös heidän omat henkiset esivanhempansa olivat vapaata riistaa (esimerkiksi siksi että olivat tunnetusti väärässä. Sanoohan sen tiedekin.) Tämäkö nyt on sitä paljonpuhuttua moraalia?

Komediaa tilaisuuteen toivat paitsi Hörhö MC:n paikalle saapuneet muunnelmat, myös kovaäänisesti esitetyt ajattelun kliseet. Esimerkiksi irtoseksi kuulemma alistaa naista. Eikä kukaan kunnon mies sitten halua vaimokseen käytettyä tavaraa. Samoin, paikalle ilmaantuneet megafoniin saarnaavat uskovaiset eivät olleet häiritseviä, kun taas pöytänsä takana hiljaa istuvat ja pöydän alta pyydettäessä lehtiä ojentavat vapaa-ajattelijat olivat pöyristyttäviä. Huolestuttavaa taas oli, että jopa Kollegan lempeät mutta rautalankapitoiset yritykset osoittaa tämäntyyppisten asenteiden ristiriitaisuuksia kaikuivat järjestelmällisesti kuuroille korville. Tämä kaikki oli hyvin opettavaista nähdä ja kokea, ja luulen että tapahtuma kylvi mieleeni pienen pellollisen verran ajatusten siemeniä.



*** jälkinäytös***

Myöhemmin illalla huomasin, että olin tullut todistaneeksi osaltani vääräksi paikalla saarnanneiden kristittyjen väitteen siitä että porno tuhoaa avioliitot.

Tulin siis illansuussa kotiin, jossa Puoliso kiltisti odotti. Kerroin hänelle puuhistani. ”Minä vähän ajattelinkin, että tuohon tapahtumaan osallistuminen voisi piristää sinua. Onpa mukavaa että voit jo paremmin.” hän sanoi ja väläytti minulle yhden ”aurinko tulee esiin pilven takaa”-hymyistään joihin olen niin ihastunut. Tajusin taas kerran olevani tavattoman onnekas nainen. Vuonna 2010 Suomi on edelleen täynnä miehiä jotka rakastavat naistensa hyveitä (mitä ne sitten heidän mielestään ovatkin). Minulla sen sijaan on Puoliso joka rakastaa minua ihmisenä. Korkeaotsainen tai retale, nerokas tai hidasjärkinen, hyvin tai huonosti käyttäytyvä- Puolisolle tärkeintä ei ole se mitä olen vaan se että minä olen. Ja ymmärsin että rakkauden paradoksi on siinä että juuri silloin kun se on inhimillisintä, se on kaikkein jumalaisinta.

3 kommenttia:

alias Edmund kirjoitti...

Moi!

Minusta tapahtuma oli ihan hyvä juuri tuon kaksinaismoralismin esilletuomisessa (jota Jessekin muuten vastusti), mutta muutamissa kohdin olen kuitenkin kriittinen tätä tapahtumaa kohtaan.

1. Uskonnollista kirjallisuutta käsiteltiin symbolisella tasolla, mikä tekee tästä poliittisen tapahtuman. Kirjoista ei revitty esim. niitä kohtia jotka ovat kritiikin kohteita vaan ne tuhottiin sellaisenaan. Raamatusta löytyy kuitenkin lauseita joita Vapaa-ajattelijatkin hyväksyvät kuten että: "Hanki tietoa". (Sananlask. 8)

2. Pornon jakaminen tuottaa liittää Vapaa-ajattelijat kaupallisuuteen. Kapitalistithan houkuttelevat ihmisiä nimenomaan pehmopornolla ja pornon jakaminen voidaan näinollen nähdä kapitalismin ja seksiteollisuuden mainoksena. En väitä, että se on tätä, mutta se voidaan helposti tällaisena nähdä.

3. Tällaiset tapahtumat kärjistävät entisestään ihmisryhmien välisiä suhteita haluttiin sitä tai ei. Minusta tällainen kärjistäminen ei ole hyväksi. Ongelmia ei ratkota kärjistämällä, mikä herättää kysymyksen että haluaako Vapaa-ajattelijat ratkaista näitä vai ainoastaan kritisoida. "Objektiiviseen järkeen" vetoaminen ei auta keskusteluyhteyden luomisessa.

4.Pornoa voi vastustaa myös muista kuin uskonnollisista syistä. Filosofit ovat pitkään esittäneet kriittisiä huomioita asiasta ja nykyään psykologia ja yhteiskuntatieteet voivat tehdä saman. Vapaa-ajattelijat sivuuttivat nämä asiat.

Saara kirjoitti...

Heipähei!

Kiitos mielenkiintoisista pointeista :)

1.Tietysti pyhissä kirjoituksissa on hyviäkin kohtia. Miten läpeensä pahat kirjat olisivat voineet olla niin vaikutusvaltaisia kuin raamattu ja koraani ovat olleet? Se vasta olisikin outoa!
Minusta monoteististen teosten kritisointi juuri symbolisella tasolla vaikuttaa hyvältä idealta. Teokset ovat monitulkintaisia (kuten esim. kirkkohistoria osoittaa), ja on aina ollut niin ettei suuri osa uskontojen kannattajiksi lasketuista ihmisistä ole tuntenut kuin pintapuolisesti oman uskontonsa oppeja. Uskontojen haitalliset vaikutukset ovat kuitenkin aina olleet hyvinkin konkreettisia. Kotoista esimerkkiä käyttääkseni, tänäkin päivänä luterilainen kirkko puolustaa etuoikeuksiaan vetoamalla siihen että 80% kansasta kuuluu kirkkoon. Mutta kuinka moni näistä ihmisistä a) tuntee hyvin oman uskontonsa ja b) vilpittömästi uskoo siihen?

2.Ymmärtääkseni kapitalismi ja seksiteollisuus eivät ole yksiselitteisesti pahoja asioita. Ongelmallisia asioita ne ovat, se on selvää, mutta niin ovat myös esimerkiksi kommunismi ja rakennusteollisuuskin. Jos olen oikein ymmärtänyt (itse kun en ole vapaa-ajattelija), vapaa-ajattelijat ovat ateisteja. Tämä on metafyysinen katsomus. Se ei siis velvoita ketään omaksumaan tiettyjä moraalisia kantoja. Uskoisin että vapaa-ajattelijoista löytyy sekä libertaristeja että kommunitaristeja, sekä pornoteollisuuden kriitikoita että ymmärtäjiä. Yleisesti ottaen voidaan pohtia, kuinka välttämätön "paha" kaupallisuus on yhteiskunnassamme. Esimerkiksi, mitä pitäisi ajatella siitä että kirkko teettää mainostoimistoilla kalliita mainoskampanjoita -olisihan nekin rahat voitu käyttää köyhien auttamiseen jne.

Saara kirjoitti...

3. Onko ihmisryhmien välisten suhteiden kärjistäminen mielestäsi suurin kuviteltavissa oleva paha? Minustakaan se ei ole mukavaa. Mutta se voi olla pienempi kahdesta pahasta, esimerkiksi silloin jos sopuisuus johtaa siihen että heikomman osapuolen oikeuksia ryhdytään polkemaan tai sitä muuten syrjitään.
Jos tälle tielle lähdetään, täytyy tietysti olla tarkkana siitä millä keinoilla rauhanhäiritsemiseen ryhdytään. Vapaa-ajattelijoiden provokaatio oli laillinen, hiljainen, täysin väkivallaton ja vapaaehtoisuuteen perustuva. Sellaisena se oli minusta hyväksyttävä keino. Aito sopu ihmisryhmien välillä ei mielestäni voi perustua siihen että vähemmistöryhmät on vaiennettu sanktioilla tai pelottelemalla. Sen on perustuttava siihen että kaikki osapuolet kunnioittavat toistensa oikeutta heidän omistaan poikkeaviin arvoihin ja mielipiteisiin. Yhden mielipiteet eivät voi olla pyhempiä tai loukkaamattomampia kuin toisen. Ja jos (luullakseni kun) yhteiskunnassa ei voida tasapuolisesti kunnioittaa kaikkia katsomuksia, meidän on oltava tasapuolisesti kunnioittamatta mitään niistä ja tyydyttävä kunnioittamaan toisiamme ihmisinä.

4)Tietysti voi. Melkein mitä tahansa voi vastustaa uskonnollisisten, eettisten tai käytännöllisten argumenttien perusteella. Se että jotakin voi vastustaa ei tarkoita etteikö samaa asiaa voisi myös puolustaa. Pornografia -siis seksuaaliseen kiihotukseen tarkoitettu kuvallinen, kirjallinen tms. aineisto- ei ymmärtääkseni ole määritelmällisesti pahaa (ei tosin hyvääkään). Kuten useimmat inhimillisen elämän ilmiöt, se on moniulotteinen asia. Miksi vapaa-ajattelijoiden olisi tullut omaksua kielteinen kanta ilmiöön joka ei yksiselitteisesti (tai edes kovin selkeästi) ole pahaa?
Onko oikea suhtautuminen pornoon myönteinen, kielteinen vai välinpitämätön? En usko että yhtä oikeaa vastausta on olemassa vaan se vaihtelee olosuhteiden mukaan.
Se minulle tapahtumassa selvisi että pornokeskustelu on ainakin hyvin mustavalkoista ja kliseistä.
Etenkin pornon vastustajilla tuntui olevan hyvin selvät mielipiteet, mutta perusteluista löytyi lähinnä uskontoa ja muuta mutua. Tieteellinen todistusaineisto on ymmärtääkseni epämääräisempää ja sitä on sekä puolesta että vastaan. Minulle tuli näkemästäni se vaikutelma että vaikka luulisi että tässä yhteiskunnassa pehmopornoa tyrkytetään kansalle ovista ja ikkunoista, syvällistä pohdintaa ja keskustelua seksuaalisuudesta ja sen liitännäisilmiöistä kuten pornosta on aivan liian vähän.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments