Filosofian puutarha tukee kollegaa!

Aion osallistua Helsingin Vapaa-ajattelijoiden Seksualistin, eli arvon Kollega Tommi Paalasen johdolla järjestämään tapahtumaan jossa vaihdetaan Raamattuja tai muita pyhiä kirjoituksia pornolehtiin. Valitettavasti saavun perjantaina Kolmen sepän aukiolle kahden tienoilla ihan vain comic relief:in ominaisuudessa. Löysin kyllä talosta Koraanin suomenkielisen selitysteoksen sekä huolestuneelta ystävältäni saamani Mormonin kirjan, mutta näistä en ole ajatellut luopua. Niin, ja jos haluatte päästä kuulemaan paljastuksia filosofien eksoottisesta seksielämästä, teidän kannattaa kääntyä Paalasen puoleen. Minun seksuaalinen vapaamielisyyteni on ollut perin teoreettista sen jälkeen kun Puoliso saapui elämääni. Ja se tapahtui vuonna 2001. Toisin kuin tapahtumaa kritisoineet ovat yrittäneet vihjailla, tapahtumaan voivat siis osallistua vaniljaisimmatkin luonteet.

Mutta miksi ihmeessä liityn mukaan moiseen provokaatioon? Juuri siksi. Suomi on lakien mukaan siitä vapaammasta päästä yhteiskuntia. De facto kirjavuutta löytyy kuitenkin yllättävän vähän. Vapaa-ajattelijoiden tempauskin on ehditty jo lytätä moneen kertaan keskenkasvuiseksi, mauttomaksi ja ties miksi. Niinpä niin. Tässä maassa rikoksen tekemisestä seuraa pahimmillaan linnaa, mutta vapauksien toteuttamisesta käytännössä saa niskaansa jotakin vielä pahempaa eli syrjintää ja paheksuntaa. Syrjintä ja jopa väkivalta ovat täällä toisinaan hyväksyttyjä, jos niihin on olemassa jokin syy tai jos Se provosoi mua. No, minusta ne eivät ole hyväksyttäviä. Ihmisen tosiasiallisen vapauden on oltava niin halpaa että tavallisilla ihmisillä on siihen varaa. Kyllä, vapaa-ajattelijoiden tempaus on mauton ja pahatapainen. Mutta vapaassa yhteiskunnassa jokaisella tulee olla oikeus toimia mauttomasti, provosoivasti ja loukkaavastikin. Sen vaihtoehtona on ymmärtää periaatteessa laillisen toiminnan tukahduttamista voimakeinoin, jopa väkivalloin. Laillisesta toiminnasta provosoituminen on kuitenkin vapaassa yhteiskunnassa provosoitujan, ei vapauttaan toteuttavan, ongelma. Aina välillä myös vapaa yhteiskunta kaipaa muistutusta tästä. Puolustan siis (subjektiivisen arvioni mukaan) hyvää makua huonoa vastaan, mutta huonoa makua tukahduttamista ja väkivaltaa vastaan.

Toiseksi, vapaa-ajattelijoiden tempaus ei ole järjetön, vaan siinä on syvällisempikin sanoma. Tempaus tähtää suoraan kansakunnassa vallitsevan kaksinaismoralismin ytimeen. Meillä paheksutaan pornoa julkisesti, mutta samalla sitä kulutetaan runsaasti kaikessa hiljaisuudessa. Aivan samoin kuin meillä paheksutaan muuta kuin vaniljaista heteroseksiä, mutta silti sellaista harrastetaan yön pimeydessä. Ja hävetään. Vapaa-ajattelijoiden tempaus kysyy, miksi näin tehdään? Miksi emme voi olla rehellisiä ja suoria? Miksi häpeämme niin monia seksuaalisuuden muotoja mutta emme vaikkapa sitä että yleiset moraalikäsitykset perustuvat kaldealaiseen mytologiaan jota suuri osa kansasta ei edes myönnä kannattavansa? Miksi meitä ei yhtään hävetä paapoa pyhiä kirjoja joissa puolustetaan väkivaltaa ja alistetaan toisinajatteljoita, naisia ja seksuaalivähemmistöjä? Eikö kohta voisi jo olla aika ymmärtää että moninainen seksuaalisuus ja rakkaus kuuluvat ihmisyyteen ja että moraalin tulisi olla inhimillistä ja pyrkiä järkiperäisyyteen? Emmekö voisi lakata pyytelemästä anteeksi ihmisyyttämme ja sitä että olemme mitä olemme (muita vahingoittamatta)? Liian moni maallistuneena itseään pitävä ihminen kuvittelee tänäkin päivänä että seksuaalinen käytös ilmentää jollain aivan erityisen syvällisellä tavalla ihmisen moraalisuutta. Millä tavalla, sitä ei ole filosofeille kerrottu.

Jos joku haluaa toteuttaa seksuaalisuuttaan perinteiseen tapaan, se on minusta hieno juttu. Minua ei edes haittaa se jos enemmistö ihmisistä on tällaisia. Olen kuitenkin huomannut että ihmisillä on suuri taipumus sekoittaa toisiinsa oma halu ja normeihin alistuminen. Normeihin alistumisen pitäisi kuitenkin tapahtua järjen ohjauksessa, ei siksi että joku on alistanut. Eikä etenkään siksi että joku on alistanut ihmisen sellaisen normijärjestelmän normeihin jota ihminen itse ei tunnusta omakseen ja jonka olemassaoloa hän ei itse ehkä edes tiedosta.

Tempaus ilahduttaa minua paitsi filosofina, myös ja ehkä etenkin naispuolisena filosofina. Yhteiskunnan seksuaalisuuteen liittyvä kaksinaismoralismi koskettaa kipeästi naisia. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, naisen moraalisuutta ihmisenä arvioidaan edelleen paljonkin sen perusteella, miten hän toteuttaa seksuaalisuuttaan. Naiselle soveliaan seksuaalisuuden määritelmät ovat edelleen ahtaat- eivät vain yleisesti ottaen vaan myös miehiin verrattuna. Mies voi olla perverssi, mutta naiselle jo liika seksuaalinen aktiivisuus on pahasta ja jotenkin epänormaalia. Mies voi nauttia pornosta sekä katsojana että tekijänä, mutta normaali nainen katselee korkeintaan pehmopornoa punastellen. Ja kaikkihan tietävät ettei yksikään häpeämätön pornotähtönen voi olla seksuaalisuuttaan toteuttava henkisesti normaali nainen, vaan hän on pakosti vähän häiriintynyt ihmiskaupan uhri jolla rikkinäinen lapsuus ja väkivaltainen narkkaripoikaystävä.

Tässä yhteydessä on jälleen kerran hyvä muistuttaa myös siitä että yhteiskunnan ahdasmielisyydestä aiheutuu paljon konkreettista kärsimystä. Mustasukkaisuudesta aiheutuvat pahoinpitelyt ja murhat ovat maassamme yleisiä. Polyamoriaan taipuvaisten ihmisten perheet natisevat liitoksissaan ja hajoavat pettämisen takia. Nämä johtuvat yksiavioisuuden kokemisesta pakoksi –mikä on monoteistinen normi, ei universaali moraalilaki. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjitään edelleen, koska monoteistisperäinen käsitys erilaisuudesta saastaisuutena elää edelleen. Myös parisuhteissa seksuaalisuus on usein ilonaiheen sijasta kipupiste, salailun ja häpeän värittämä osa-alue. Tässä maassa on aivan liikaa ihmisiä jotka tuntevat syyllisyyttä siksi että haluavat ja rakastavat toisia tasavertaiseen kumppanuuteen kykeneviä aikuisia. Jos kieroutumista halutaan puhua, minusta voitaisiin aloittaa asenneilmastosta joka tekee väkivallasta ymmärrettävää tietyissä olosuhteissa. Miten syrjiminen, väkivalta, ihmisten tarpeiden vähättely ja kontrolli ovat keinoja varjella moraalia mutta rakastaminen ja seksi moraalittomuutta?

Tempaus herättää tuohtumusta. Toivon, että se herättää myös itsetutkiskeluun: miksi närkästymme ja paheksumme? Mitä arvoa silloin loukataan, ja onko se arvo todella minun arvoni, pitämisen ja puolustamisen arvoinen? Olitpa sitten puolesta tai vastaan, tässä on hyvää materiaalia omien arvojen ja niiden taustaoletusten pohtimiseen. Näiden mahdollisuuksien tarjoaminen kansalle, Rakkaat Lukijat, on filosofien työtä parhaimmillaan.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments