Ne ovat täällä taas!

Jokavuotinen perhoslaskenta on meillä jo täydessä vauhdissa. Ensimmäinen nokkosperhonen näyttäytyi meillä jo huhtikuun puolessa välissä. Sen jälkeen satunnaiset havainnot ovat muuttuneet säännöllisiksi. Jokaisena aurinkoisena päivänä vastaan tulee perhosia. Tämän päivän perhostieteelliseksi saldoksi on tähän mennessä tullut viisi sitruunaperhosta ja yksi nokkosperhonen. Se tarkoittaa että elämme edelleen alkukevättä. Yleisimpien perhosten esiintyminen on parhaita puutarhurin kalentereita mitä Etelä-Suomen epävakaisissa keväissä on tarjota. Ensin ilmoille uskaltautuvat värikkäät, talvehtineet lajit: sitruuna- ja nokkosperhosten lisäksi näkyy neitoperhosia ja meidän puutarhassamme harvinaisia suruvaippoja. Talvehtineet yksilöt ovat haalistuneita ja rispaantuneita verrattuna loppukesää kaunistaviin uuden sukupolven perhosiin, mutta ruskeassa ja harmaassa varhaiskeväässä ne loistavat kuin jalokivet.

Sitten eräänä päivänä -ehkä jo lähipäivinä- paikalle ilmaantuu ensimmäinen liuskaperhonen. Tai ehkäpä kevään edistymisen sanansaattajana toimiikin auroraperhonen tai lanttuperhonen. Silloin kevätkylvöillä alkaa olla totinen kiire. Alku-ja keskikesä kuuluvat lanttuperhosille lähisukulaisineen sekä hieman myöhemmin heinikkoomme ilmaantuville tesmaperhosille. Jonakin vuosina ohdakeperhoset vaeltavat joukolla sulostuttamaan syreenien kukintaa.Tämä on myös sitä aikaa jolloin perhoslaskenta on yllätyksellisimmillään: monet vain kertakäynnille tulevat lajit bongataan näihin aikoihin. Loppukesän lähestyessä lajisto muuttuu taas hiukan ennakoitavammaksi. Amiraalit sekä uuden sukupolven sitruuna- nokkos- ja neitoperhoset saapuvat suurin joukoin herkuttelemaan syriköillä ja muilla loppukesän kukilla.

Kun käytettävissäni on jo kahden edellisen kesän havaintoaineistot, huomaan että minulla on tiettyjä odotuksia. Odotan että tulevan kesän havainnot- mitä ne sitten ovatkaan- päätyvät peilaamaan varsin hyvin valtakunnallisen päiväperhosseurannan tuloksia. Odotan myös kesän mittaan tapaavani kotipuutarhasta huomattavan osan lohjalaisista lajeista. Toisaalta metsänreunojen ja luonnonketojen perhosrunsautta meillä ei ole. Johtuuko se siitä ettei puutarhamme houkuttelevuudessa on parantamisen varaa vaiko siitä että lähimpään metsänreunaan on kuitenkin satoja metrejä? Kalenterin lisäksi päiväperhoset toimivat myös lahjomattomana biodiversiteetin mittarina. Joka tapauksessa, havainnot innostavat jatkuvasti etsimään keinoja rikastaa pihaluontoa niin että perhoset alkaisivat viihtyä yhä paremmin meilläkin. Ehkäpä vuosien kuluessa tämäkin yritys palkitaan. Sitä odotellessa, laskentaan osallistuminen on pieni hauska ja kesäinen panoksemme tieteen hyväksi- tiedonmurunen tutkimukselle josta saatavat tulokset edistävät Suomen luonnon suojelua ja ilmastonmuutoksen tutkimusta.


*muoks* Tässä vielä linkki reaaliaikaisesti päivittyvään vuoden 2010 aineistoon!

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments