Filosofiaa puutarhassa

Eilen naapurillani oli ongelmia linnunpönttönsä kiinnittämisessä ja lainasin hänelle omista pöntönkiinnittäjäisistä yli jäänyttä rautalankaa. Tänään pönttö oli tukevasti puussa mutta naapurilla oli jo uusi ongelma. ”Kuule, kerropa mitä kaikkia ajan määritelmiä on olemassa? Mitä aika oikeastaan on?”

Tällaisissa tilanteissa olen iloinen siitä että olen käynyt kaikki tarjolla olleet metafysiikan opinnot. Että voi sitten sosialisoida naapureiden kanssa puutarhan aidan yli ja yrittää auttaa kanssaeläjiä ymmärtämään ympärillään leviävää elävää multiversumia. Ei nimittäin ole lainkaan tavatonta että kansalainen joka huomaa saaneensa ilmielävän filosofin ulottuvilleen, päättää kysyä jotakin jota on pähkäillyt tykönään ties kuinka kauan. Oikeastaan olen huomannut että maata ruopsuttavat eläkeläiset, yhteiskunnallisia kysymyksiä pohdiskelevat duunarit ja metaetiikkaa mietiskelevät taksikuskit eivät ole mitenkään harvinaisia olentoja (mikä ei tietenkään lainkaan vähennä heidän kiehtovuuttaan). Korkea koulutus jopa haittaa monen ajattelemista. Kun ihminen alkaa rakastamaan käsitystään itsestään älykkäänä ja sivistyneenä ihmisenä, hän helposti alkaa myös välttelemään ihmettelemistä ja altistumista asioille joista ei helposti pääse selvyyteen. Tietämättömyys kun vaikuttaa tyhmyydeltä- ainakin toisten puupäiden mielestä. Ajattelun esteet ovat hyvin usein ihmisen itsensä rakentamia. Filosofia ja tiede taas ovat paitsi viisauden rakastamista, myös oman tietämättömyyden sietämistä.

Niin minä sitten seisoin kasvimaan laidalla vedensinisessä puutarhaessussa, elävöittäen ex tempore kosmologian oppituntiani istutuslapiolla huitomalla. Siinä sitä katu-uskottavaa filosofia taas kerrakseen. Naapuri innostui kuullessaan kantilaisesta käsityksestä ajasta havainnon muotona. Ehkäpä lähipäivinä pääsemme pohdiskelemaan, onko menneisyys todellista (tietysti on. Jos joku kiikaroisi huipputarkalla kaukoputkella Proxima Centaurista tännepäin, hän saattaisi bongata vilauksen Eräästä Nuorestaparista raahaamassa muuttokuormaansa Virkkalaan. Hieman kauempana huipputarkan kaukoputken omistajat voivat kirjata Maan planeetaksi jolla elää muutama lupaava, kivikirveitä jo näppärästi käyttelevä hominidilaji. Ja niin edelleen.) ja mitä ajassa matkustaminen tarkoittaisi modaliteettien kannalta. En tiedä, saammeko virkkalalaisvoimin nämä kosmologeja ja metafyysikkoja jo pitempään askarruttaneet kysymykset selviksi, mutta olen kyllä valmis yrittämään. Hyvät ideat ja terävät kysymykset voivat puhjeta kukkaan missä vain, kenen tahansa mielessä.

posted under , |

2 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Saisinpa joskus sut nenäkkäin Poikalapsen kanssa. Juniori pohtii tätä nykyä hiukkasfysiikkaa, herkässä 5- vuoden iässä.

Saara kirjoitti...

Poikalapsi olisi hauska tavata! Olen ymmärtänyt jutuistasi, että hänen kannattaisi ryhtyä filosofiksi tai vähintään teoreettiseksi fyysikoksi. Kun ajoissa aloittaa, niin ehtii enemmän. :D

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments