Arkisesta resilienssistä

Tänä vuonna on näyttänyt siltä että suuressa maailmassa on joka viikko ollut jokin kaaos meneillään. Milloin junat eivät kulje, milloin luonnonvoimat sekoittavat kaiken, milloin on leipä loppu lakkojen takia. Arki ei suju, siis kiukutellaan, hamstrataan ja elämä on kurjaa.

Yksinkertaisen elämäntavan etu on se että se ei ole yhtä haavoittuvaista kuin normielämä. Tavallinen kaupunkilaiselämä on miellyttävää- tasan niin kauan kuin systeemi pelaa täydellisesti. Ja systeemin kitkattomaan toimintaan luotetaan vaikka vikoja ilmaantuukin säännöllisen epäsäännöllisesti. Ilmaantuvathan ne useimmiten kuitenkin Muiden Ihmisten elämään. Mutta kun huono onni osuukin kohdalle, menevät maailmankirjat sekaisin. Minusta näyttää siltä että kehityksen edetessä yhä pienemmät asiat riittävät sekoittamaan kuviot. Systeemi menettää joustavuuttaan. Kymmenen minuuttia myöhässä oleva bussi tai putkirikko sotkevat kaiken. Se on se hinta jonka monista mukavuuksista joutuu maksamaan.

Ei meilläkään mitään maailmanlopunodottajia olla. Mutta tietty vastoinkäymisiin varautuminen on minusta ihan vaan järkevää. Maalaiselämää nyt jonkun vuoden katseltuani olen huomannut että on hyviä perusteita ottaa lähtökohdaksi se että ennemmin tai myöhemmin jotakin aina sattuu. Ja kun niin käy, ”onni onnettomuudessa” on ilmiö jonka pelastavan vaikutuksen varaan ei kannata liikoja laskea. Mutta se että varastossa on ruokatarpeita ainakin kuukaudeksi tarkoittaa esimerkiksi sitä että vaikka kaupassa on edelleen käytävä viikoittain, sieltä ei välttämättä ole saatava juuri tiettyä ruoka-ainetta. Se että talossa on puulämmitys, hella ja polttopuita tarkoittavat että sähkökatkon yllättäessäkin saamme lämpöä, kuumaa vettä ja lämmintä ruokaa. Ja niin edelleen. Määrätietoinen pyrkimys rakentaa arjesta kestävä ja hiukan vähemmän haavoittuvainen näyttäisi olevan hyvään onneen luottamista paljon tehokkaampi menetelmä vastoinkäymisten välttämiseen.

Olen myös oppinut että pelkkä varustautuminen ei riitä. Esimerkiksi, jos on tottunut syömään tuoreista raaka-aineista valmistettua ruokaa joka päivä, ei purkkihernekeitto varastossa paljoa ilahduta. Ruokavarastojen on kierrettävä ja varastossa olevia tarpeita on ylipäätään osattava käyttää, mieluiten vielä sellaisen ruuan valmistamiseen josta perhe ei nouse heti kapinaan. Käytännössä se tarkoittaa ainakin meillä sitä että hyvin säilyvistä elintarvikkeista tehdään ruokaa myös arkena. Eikä puilla lämpenevästä leivinuunistakaan paljon iloa ole ellei ole opetellut laittamaan siinä ruokaa. Siinä vaiheessa kun vastoinkäyminen on kohdannut, on yleensä tosi huono hetki ryhtyä opettelemaan aivan uusia taitoja ja totuttelemaan uusiin tapoihin. Resilienttiä arkea ei voi ostaa vaan jos sellaista haluaa siitä on tehtävä osa elämäntapaa.

”Ei meillä ole aikaa tuollaiseen.” sanovat monet. Ei varmaankaan, mutta näiden ihmisten olisi hyvä ymmärtää että heidän ajanpuutteensa on heidän, ei yhteiskunnan ongelma. Jos joku valitsee olla varautumatta elämän vastoinkäymisiin- lakkojen ja luonnonmullistusten sijasta niitä voivat olla myös taloudelliset ongelmat tai vaikkapa vain sairastuminen kunnon kuumeflunssaan- hänen olisi hyvä ymmärtää että sillä valinnalla voi olla muitakin seurauksia kuin se että hyvällä onnella elämä on ylellistä. Onnettomuus voi olla yllätys mutta sen vakavuus on uhkapelissä otettu ja sittemmin realisoitunut riski.
Vastoinkäymisten edessä saa toki kiukutella sydämensä kyllyydestä, mutta yleensä siitä ei ole paljon apua. Oikealla orientaatiolla ja järjestelmällisyydellä monet arkea hankaloittavat vastoinkäymiset voi myös välttää tai niiden tuomia haittoja voi huomattavasti lieventää. Haaste on siinä että siihen täytyy valmistautua niinä hyvinä päivinä jolloin kaikki sujuu ja mukavuuksista voisi vain nautiskella. Pohjimmiltaan kysymys on siitä mitä pidämme tärkeänä ja arvokkaana, vaivan ja resurssien arvoisena.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments