Jospa jumalat rakastavat ateisteja

Puoliso ehdotti, että minun olisi taas aika hutkia tasapuolisuuden nimissä vähän ateismiakin. Toivottavasti pohdintani viihdyttävät teitä muitakin.

Aluksi on sanottava että episteemisesti maltillisessa ateismissa ei mielestäni ole mitään vikaa. Tällainen ateisti on esimerkiksi se joka toteaa olevansa ateisti, koska hänellä ei ole mitään syytä uskoa jumaliin, tai että hän ei ole löytänyt yhtään vakuuttavaa todistetta jumalten olemassaolon puolesta. Sen sijaan viime aikoina jopa tiedeyhteisössä on alkanut kuulua puheenvuoroja, joiden mukaan hyvän tieteenharjoittajan tulisi ”sitoutua ateismiin ja sekularismiin”, tai ettei uskottava tieteenharjoittaja ”voi olla muuta kuin ateisti”.

Tässä kohdassa mennään mielestäni vikaan. Ymmärtääkseni asia on niin että hyvä tieteenharjoittaja sitoutuu episteemisiin hyveisiin, kuten älylliseen rehellisyyteen, totuuteen pyrkimiseen ja niin edelleen. Erehtyväisiä eivät taas ole ihmisten uskomusjärjestelmät vaan myös ihminen itse. Tällöin mihinkään katsomusjärjestelmään ”sitoutuminen” ei takaa uskomusten todenperäisyyttä, vaan katsomuksestaan riippumatta tieteenharjoittajan on pyrittävä intellektuaalisesti hyveelliseen toimintaan. On tietysti totta että joidenkin katsomusten edustajille, kuten juuri ateisteille, tämä pyrkimys on helpompi kuin toisille. Kuitenkin, ateismi kuten teismikin ovat pohjimmiltaan metafyysisiä mielipiteitä- siis mielipiteitä joiden todenperäisyyttä ei voida empiirisesti osoittaa. Parasta mitä kukaan voi tehdä on arvostella mahdollisimman huolellisesti se todistusaineisto joka hänellä on ulottuvillaan. Koska huolellisimmatkin arvostelmat sisältävät kuitenkin erehtymisen mahdollisuuden, on weberiläinen ajatus tieteen arvovapaudesta tulkittava avoimuuden vaatimuksena. Meidän ei tule väittää mahdollisimman tarmokkaasti olevamme objektiivisia (ensinnäkään koska väite ei vielä ole todiste), vaan julkistettava päättelyketjumme ja paljastettava avoimesti ajattelun taustat, siinä laajuudessa kuin suinkin osaamme. Meidän on parhaamme mukaan tarjottava toisin ajatteleville välineet kritiikkiin.

”Minulla ei ole mitään syytä uskoa jumalten olemassaoloon” on siis pätevä, kokemusperäinen uskomus. Virheellistä on lähteä yleistämään. ”Kenelläkään ei voi olla hyvää syytä uskoa jumalten olemassaoloon” on universaaliväite, ja sellaisena sen todistaminen on hankalaa. Esimerkiksi, sen taustaoletuksiin sisältyy ajatus siitä että jos jumalia olisi olemassa, Heidän intresseissään olisi saada mahdollisimman moni ihminen uskomaan Heihin esittämällä todisteita. Niin teisti kuin olenkin, minun on myönnettävä ettei minulla ole harmainta aavistusta jumalten intentioista. Minusta siis näyttääkin siltä että ateistit hyökkäävät omaa jumaluuden määritelmäänsä vastaan. Se näyttäisi sujuvan aivan mainiosti, mutta miksi meidän pitäisi uskoa että mahdollisten jumalten tulisi mahtua ateistien määritelmiin? Entä jos He ovatkin jotakin aivan muuta? Emmekö me kaikki olekin pohjimmiltamme kiinnostuneita siitä millainen todellisuus on emmekä pelkästään siitä mitä se ei ainakaan ole?

Ateistien tapana on myös usein pyytää uskovia todistamaan uskontonsa totuus. Tämä on juuri sitä mitä olen alkanut nimittää monoteistiseksi ajatteluksi. Monoteismin levittäminenhän perustuu usein juuri siihen että ei-uskovat yritetään vakuuttaa uskonnon totuudesta argumentaation, pyhien kirjoitusten heiluttelun tai muun vastaavan avulla. Tällainen argumentaatio on siis ihmisten välistä mittelyä. Pohjimmiltaan monoteisti pyytää meitä uskomaan itseensä ja argumentaatioonsa. Koska kysymys kuitenkin oli jumaliin uskomisesta, minusta on järkevää ajatella että ainoa taho joka voi toimittaa riittävät todisteet, ovat jumalat itse. Tästä seuraa toki pattitilanne uskonnollisiin kinasteluihin. Toisaalta uskova tietää ettei hän voi eikä hänen pitäisi yrittää käännyttää ketään, koska parasta ihmiselle on pyrkiä muodostamaan asiasta itsenäinen arvostelma suuntaan tai toiseen. Toisaalta ateistin on ymmärrettävä ettei hänen väitteensä universalisoimiselle ole perusteita ja että myös hänen on sitouduttava älylliseen rehellisyyteen: siinä –vaikka kuinka epätodennäköisessä- tapauksessa että hän saa vakuuttavat todisteet jumalten olemassaolosta ja identiteetistä, hänen tulee kääntyä teismiin. Kaikkien pitäisi ymmärtää että se mitä todellisuudesta emme tiedä on suunnattoman paljon enemmän kuin se mitä voimme varmasti sanoa tietävämme. Meidän ei tulisi kunnioittaa uskomuksia vaan pyrkiä tutkimaan niitä yhdistetyn järkemme avulla. Sen sijaan meidän tulisi kunnioittaa tosiamme ihmisinä eikä ryhtyä leimaamaan ketään irrationaaliseksi vain sillä perusteella että hänen subjektiivinen maailmansa näyttää erilaiselta kuin omamme. Subjektiivisia maailmoja ovat molemmat, ja Das Dinge an Sich pakenee meitä molempia sukkelasti. Yhdessä pohdiskeleminen on paras toivomme tavoittaa sitä.

Entäpä jos jumalat pitävätkin ateisteista juuri sellaisina kuin he ovat -siis ateisteina? Entä jos He haluavatkin että vain jotkut ihmiset, eivät kaikki, uskovat Heihin? Minä ainakin keksin ateisteille monta hyvää tehtävää uskonnollisessa yhteisössä, alkaen siitä että he ovat tosi hyviä pitämään teistit poissa polulta jonka päässä odottavat foliohattu ja emoalus. En myöskään usko että teistin elämä on yhtään sen rikkaampaa tai syvempää kuin ateistin elämä. Siinä missä teisti voi saada kiehtovia metafyysisiä ajatuksia, ateisti voi ymmärtää paljon syvällisemmin esimerkiksi moraalia ja uskonnonharjoittamisen psykologiaa koskevia kysymyksiä. Mielestäni ideaalitilanne onkin suomenusko tai vastaava: katsomusjärjestelmä jossa ihmistä ei millään tavalla sanktioida ”vääränlaisten” uskomusten omaksumisesta vaan jossa korostetaan sitä että järjenkäyttö on suotavaa mutta mieli on hyvä pitää avoimena. Jokainen on koko ajan vapaa muuttamaan metafyysistä mielipidettään, siis vapaa myös siinä merkityksessä ettei sosiaalisilla sanktioilla, palkkioilla tai vähättelyllä tehdä kaikessa hiljaisuudessa selväksi, mitä mieltä olisi syytä olla.

Sitä en ole vielä keksinyt, mihin ateistit saattaisivat kaltaisiani teistejä tarvita. Ehkäpä jollakulla teistä on hyvä idea?

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments