Ilse Paakkinen: hyppy, hyppy, pomppu, pomppu!

Rakas Ilse,

Miten saisin Sinut huomaamaan minut? Blogini kävijämäärätilastojen perusteella rohkenisin arvella että Sinun kirjoitustasi kohtaan esittämäni kritiikki ei ole kaikunut aivan kuuroille korville, etenkin kun olet killunut hakusanatilaston kärjessä jo monta viikkoa. Kritiikkini löytyy siis helposti googlettamalla. Miksi siis väität Vantaan Laurissa että sinua ovat kritisoineet vain miehet? Ja kovien tieteiden edustajat? Minä olen nainen, filosofi, ei-ateisti. Ja minun mielestäni tieteentekijän arvovallan turvin esittämäsi ateismikritiikin säälittävyys on sillä tasolla että se häpäisee akateemista instituutiota ja lähes kaikkea mikä siinä on hyvää ja kaunista. Kyllä, minä kyseenalaistan ammattitaitosi siinä tapauksessa että julkisuudessa esittämäsi ajatukset ovat siitä edustava näyte.

Rakas Ilse, etkö voisi, noin alkajaisiksi, puhua totta? Väität ettei uusateismia ole juurikaan rinnastettu uskonnolliseen fanatismiin. Mene lukemaan Hesarin -tai mitä hyvänsä muuta suurempaa- keskustelupalstaa, minkä tahansa uskontoa sivuavan keskustelun kohdalta ja hyvä on jos keskustelu etenee kolmannelle sivulle ennen kuin joku uskovainen kiljaisee: ”Ateistit ne vasta suvaitsemattomia ovatkin! Ja fanaatikkoja! Ne eivät suvaitse uskovaisia, QED ja MOT” Ateistisen kritiikin rinnastaminen uskonnolliseen fanatismiin ei ole ainoastaan vanha keksintö, se on suorastaan kulunut. Tee itsellesi palvelus äläkä esitä sitä suurena omaperäisenä oivalluksenasi.

Rakas Ilse, Sinä yrität esiintyä objektiivisena tieteentekijänä. Mutta sitä Sinä et ole. Jälleen kerran, tutkimusmetodeista vaatimattomimman eli Googlen avulla minulle on selvinnyt että olet mukana kristillisessä toiminnassa. Miksi et avoimesti paljasta lähtökohtiasi vaan yrität esiintyä puolueettomana? Minäkin olen avoin. Kai kaikki lukijat nyt ihan varmasti tietävät että minä olen polyteisti eli monijumalainen? Siis teologisesti suunnilleen yhtä kaukana ateistista kuin Douglas Adamsin sähkömunkki. Minulla ei ole mitään tarvetta pyrkiä piilottamaan tätä seikkaa, ja tiedätkö mitä? Koskaan tämän blogin historiassa, livenä tai edes filosofien pesäpaikkojen käytävillä, noissa Skepsis ry.n akateemisissa etäpesäkkeissä, kukaan ei ole astunut kyseenalaistamaan ajatusteni järkevyyttä vain siksi että olen polyteisti. Ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä ovat niin fiksuja että ymmärtävät että se olisi lähteen myrkyttäminen ad hominem- virhepäätelmä ja että ihmisen argumentteja tulee arvioida vain sillä perusteella, onko niissä järkeä vaiko ei. Jos minä olen todistettavasti selvinnyt hengissä monijumalaisena jo yli kaksi vuotta, miksi Sinulle on niin vaikeaa tunnustautua paljon tutumman katsomuksen edustajaksi? Toiseksi, minusta on reilua kertoa uskonnollisesta suuntautumisestani senkin vuoksi että yleisöni osaisi olla tarkkana mahdollisten uskonnollisperäisten taustaoletusteni suhteen. Jos he eivät jaa näitä taustaoletuksiani, he saattavat olla joistakin asioista eri mieltä hyvin perustein ja ehkä jopa auttaa minua korjaamaan ajatteluni puutteita. Taustojen paljastaminen on minusta siis reilua. Niin tekevät useimmat ateistit ja niin teen minä.

Sinä sen sijaan kiellät jumalan, vaikka meillä on sinun itsesi kirjoittamia todisteita siitä että a) et hyväksy monoteistista jumalaa vastaan osoitettua tieteellistä kritiikkiä, että b) puolustat uskontoa tyypillisillä kristillisillä perusteilla, kuten vetoamalla uskonnollisuuden tuomiin hyötyihin, yhteisöllisyyteen ja muuhun liibalaabaan, ja c) sivuutat täysin ateistiset jumalantodistusten kritiikit ja sen sijaan hyökkäät ateistien henkilöitä vastaan. Yleisin motiivi tälle on jääräpäinen jumalusko, mutta mikä on Sinun motiivisi? Sanot että et ole ateisti, teisti tai agnostikko. Neljäs vaihtoehto minun tietääkseni on polyteismi, mutta jos siinä on mitään perää että korppi korpin tuntee, et taatusti ole polyteistikaan. Jos kysymys jumalan olemassaolosta on Sinulle toissijainen, miksi käyttäydyt aivan kuin asialla olisi Sinulle henkilökohtaista merkitystä? On muuten virheellistä vastata suoraan kysymykseen "mikä katsomuksesi on?" sanomalla ettei kysymys jumalten olemassaolosta ole sinulle tärkeä. Se on vastaus kysymykseen "Kuinka tärkeä katsomuksesi sinulle on?". Ei minullekaan kysymys jumalten olemassaolosta ole kovin tärkeä, mutta luulen että älyllisesti tarkkanäköisiä Lukijoitani silti kiinnostaa se että lähtökohtani on polyteismi, ei esimerkiksi ateismi tai kristillisyys.


Kerro siis nyt meille kaikille uteliaille, mikä Sinä olet ja mikä on Sinun oman uskosi ”positiivinen sisältö ja ideologia”, omia sanojasi lainatakseni. Entä mistä tuo kaikki emotionaalisuus kohoaa? Jos olet kriittinen tieteenharjoittaja, miksi en havaitse tieteellistä otetta lausunnoistasi? En yhtään epäile etteikö Sinun demonstroimallasi versiolla tieteellisestä ajattelusta pärjää teologisessa tiedekunnassa. Mutta jos yrittäisit päästä minun vetämästäni filosofian johdantokurssin tentistä läpi tuolla tyylillä, hylkäisin sinut lennossa, ja veikkaan että aika moni kolleganikin tekisi niin. En tiedä, miten sanoisin tämän selkeämmin: en vihaa Sinua lainkaan enkä usko että olet katkera tai paha ihminen, mutta sikäli kun kykenen arvostelemaan, Sinä et osaa argumentoida.

Ei kai meidän eromme ole se että
minä olen koska tahansa valmis kuuntelemaan kritiikkiä (ja jopa palaamaan ateismiin, jos joku esittää minulle vakuuttavat todisteet siitä että metafyysinen mielipiteeni on virheellinen), mutta Sinä et? Tiedän kokemuksesta että oman ajattelun kritisoiminen on toisinaan hyvin vaikeaa. Siksi julkistankin mielelläni ajatuksiani, siinä toivossa että joku toinen näkisi virheeni ja osoittaisi ne minulle. En voi välttää vaikutelmaa, että Sinä haluat kritisoida muita, mutta et yhtään pidä siitä kun joku kritisoi Sinun uskomuksiasi ja logiikkaasi. Sinä otat sen henkilökohtaisesti, hyökkäyksenä Tieteenalaasi, Naiseuttasi ja ties mitä vastaan. Ilse hyvä, jos et muuta asennettasi, ennustan että väitöstilaisuudestasi voi tulla Sinulle traumaattinen kokemus.

Rakas Ilse, Sinua harmittaa että ateismista puuttuu itsenäinen sisältö. Jos olisit ymmärtänyt edes ateismin määritelmän, ymmärtäisit että vaatimuksesi on mahdoton. Miten uskon puutteella voi olla positiivista sisältöä? Se että ihminen ei usko Jumalaan ei velvoita häntä omaksumaan tieteellistä maailmankuvaa, humanistista etiikkaa tai kunnioittamaan Esivanhempia uhrein. Se ettei ihminen usko Jumalaan tarkoittaa vain sitä että ihminen vie ateisminsa yhtä pykälää pitemmälle kuin monoteismi. Monoteismin mukaan on olemassa vain yksi oikea uskonto. Sen sijaan on olemassa miljoonia tapoja olla uskomatta. Ateistien saaminen samanmieliseksi mistään muusta kuin siitä ettei jumalaan kannata uskoa, on kuin kissoja paimentaisi. Miksi heidän pitäisi väkisin yrittää sitä?

Kritisoit tieteellistä maailmankuvaa, ja aivan oikein huomautat ettei tiede kykene tavoittamaan koko totuutta maailmasta. Sekoitat kuitenkin asioita käyttäessäsi tätä seikkaa puolustuksena epätieteellisyydelle. Esimerkiksi kaikkivaltiaan jumalan olemassaolo ei ole ekstratieteellinen väite. Se on väite jota on lukemattomia kertoja yritetty verifioida sekä empiirisesti että filosofisesti. Siksi sen uskominen todeksi ei ole ekstratieteellistä vaan edellyttää noin vuorenkorkuisen todistusaineiston sivuuttamista mututuntuman hyväksi. Toisin sanoen, se on väite jonka väittäminen todeksi edellyttää älyllistä epärehellisyyttä siinä tapauksessa että uskova väittää uskovansa rationaalisen järkeilyn (eikä esimerkiksi psykologisten tarpeidensa) perusteella. Tiede ja filosofia eivät ole täydellisiä menetelmiä maailman tutkimiseen. Mutta ne ovat parhaita menetelmiä jotka meillä on käytettävissämme. Siksi tieteellinen maailmankatsomus ei ole vain yksi tasa-arvoisista vaihtoehdoista. Tieteellisen metodin hyväksyminen ei ole tieteellisen polemiikin piiriin kuuluva asia. Jos todella olet kriittinen tieteenharjoittaja joka ei vain ole lukenut ateistista kirjallisuutta vaan lukenut sen ajatuksella, Sinä tiedät jo tämän. Rakennatko siis savusilliargumenttia tarkoituksella vai etkö vain ole ymmärtänyt lukemaasi?

Koska tosiaan olen hyvin erehtyväinen olento, ja lisäksi ärsyyntynyt Sinuun, jätän nyt pallon Lukijoille. Arvostelkoon jokainen itse, kumpi meistä on erehtynyt, vai olemmeko peräti molemmat. Filosofina en usko että minulla on hätäpäivää vaikka olisin mielipiteeni kanssa aivan yksin, jos vain Totuus tai edes vilpitön pyrkimys siihen, on kanssani. Jos taas olen erehtynyt, olen sitoutunut siihen että haluan saada asiasta tiedon mahdollisimman pikaisesti. Jokainen joka kritisoi minua asiallisen argumentin avulla on hyväntekijäni. Jos Sinä, Ilse, rakastat totuutta, miksi todistelet että kriitikkosi ovat ilkeitä, katkeria ihmisiä? Tällä hetkellä puolustuksesi nojaa raskaasti sen osoittamiseen miten pahasti kriitikkosi ovat sinulle sanoneet. Minusta menestyisit paremmin, jos keskittyisit sen osoittamiseen että pyrit vilpittömästi ja avoimin mielin totuuteen. Minusta olisi hienoa jos osoittaisit että käsitykseni Sinusta on väärä.



0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments