Erään elämäntapamuutoksen anatomia

Keväisessä puutarhassa on kiire. Ei kuitenkaan niin kiire etteikö ehtisi huomata mullasta ensimmäisten versojen mukana päätään nostavat Tekemättömät Työt ja lähes yhtä yleiset Työt Jotka Olisi Pitänyt Saada Tehdyksi Jo Toissavuonna. Meillä ne ovat suunnilleen yhtä yleisiä kuin vuohenputket. Puutarhamme arki lasketaan onnistuneeksi jos saamme ruohon leikatuksi ja rikkaruohot enimmäkseen kitketyiksi.

On istahdettava erikseen miettimään ja muistelemaan, jotta asiat palautuisivat oikeaan järjestykseen. Vuonna 2003 tulin siihen tulokseen että minun pitäisi aloittaa itselläni ihmiskoe ja katsoa, onko länsimaisen filosofian ajattelijoiden enemmistö oikeassa siinä että hyvä elämä on yksinkertaista. Palautin käsityöt tehtävälistalleni, aloin opetella leivän leipomista ja vähentää talouden kemikaalimäärää. Paljon ei kaupunkilaiskaksiossa voinut tehdä, mutta kuitenkin sen verran että rohkaistuin. Vuonna 2006 asunnonvaihto tuli ajankohtaiseksi. Kaksi teoreetikkoa päätti sijoittaa pääomansa tupaan ja maatilkkuun Uudenmaan perällä helppohoitoisen lähiökaksion sijasta. Sittenhän sen näkisi, kuinka kävisi, eikö? Vuonna 2007 aloin pukeutua enimmäkseen yksinkertaisesti. Vuonna 2008 aloitin blogin pitämisen ja vain paria kuukautta myöhemmin huomasin vaihtaneeni vanhan vakaumukseni siitä että filosofin ei tarvitse olla poliittisesti aktiivinen. Ja voisin vaikka vannoa että koko ajan tässä on eletty ihan tavallista arkea.

Sama pätee myös puutarhaan. Muuttaessamme tänne puutarha oli alkanut rapistua edellisen omistajan sairastelun ja leskeytymisen seurauksena. Rikkaruohot rehottavat täällä kyllä edelleen, mutta silti kaikesta huomaa että uusi aika on koittanut. Sinne tänne on ilmestynyt uusia rakenteita. Vanhat omenapuut ovat huolellisesti leikattuja ja olemme jo aloittaneet seuraavan hedelmäpuusukupolven istuttamisen. Kasvimaalla kasvaa muutakin kuin perunaa, ja raivaamani yrttitarha alkaa jo vakiintua. Henkihieveristä pelastamani köynnösruusut ovat toenneet laihoista vuosistaan ja heinikosta löytämäni vanha valkosipulikanta on niin tehokkaasti elvytetty että osa kasvattamistani siemenistä on lähtenyt jo valloittamaan Amerikkaa. Pari vaatimatonta vuosittaista parannusta ovat alkaneet kasaantua.

Ja ainahan voin vedota siihen että noudatan eettisen puutarhurin perusohjetta: ”hillitse itsesi ja anna sen olla”. Kaupallisen puutarhakulttuurin voimaperäinen puutarhurointi kliinisine siirtonurmikoineen ja tylsine istutusaltaineen ei missään vaiheessa ole ollut tämän perheen juttu. Puutarhafilosofiani perusteena on omavaraisuuden edistämisen lisäksi luonnon rikastaminen, ei sen hävittäminen säntillisten istutusten tieltä. Vanhassa tiilikasassa asuvat sisiliskot ja leikkaamaton heinikko on ainoa paikka puutarhassamme josta vuodesta toiseen löytyy tesmaperhosia. Jopa yrttimaahan putkahtelevat keto-orvokit, malvat ja sormustinkukat tyydyn vain istuttamaan ryhmiksi. Ovathan nekin periaatteessa yrttejä, olkoonkin ettei digitaliksen napsiminen enää olekaan suositeltava sydänvaivojen hoitokeino.

Loppujen lopuksi taitaa olla niin että hitaista muutoksista pitävät kaikki tämän tontin asukkaat pöhköjä ihmisiä lukuunottamatta. Vaikka kuinka olen Leopoldini lukenut, ja korjaillut elämäntapaani jo monta vuotta, sitkeässä vanhat ajatusmallit vain istuvat ja putkahtelevat esiin heti kun en pidä varaani. Jos maltan ottaa rauhallisesti ja tehdä sen minkä mukavasti kerkeän, taitaa kasvukausi ja elämä ylipäätään sujua paremmin kaikkien osalta. Tavoitteet ja projektit vaihtuvat jatkuvaan mutta päätä puristamattomaan toimeliaisuuteen. Ikinä se ei lopu, mutta koko ajan kaikenlaista kuitenkin tapahtuu.
Puutarhan hoitaminen tarjoaa hyvän tilaisuuden saada myös mielen rikkaruohot järjestykseen. Ehkäpä jonakin päivänä huomaan eläväni juuri niin kuin opetan. Siihen asti, matkakertomuksia on ihan kiva sekä kirjoittaa että lukea.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments