En tiedä, siis toivon

Bongasin tänään verkko-Hesarista uutisen jossa astrofyysikko Stephen Hawking paljasti epäluuloisen suhtautumisensa avaruusolioihin. Hawkingin –kuten useimpien tähtitieteeseen perehtyneiden mukaan- älyllisen elämän olemassaolo jossakin päin maailmankaikkeuttamme on todennäköistä. Hänen mukaansa meidän kuitenkin tulisi välttää kaikin keinoin toisten sivilisaatioiden huomion herättämistä. Miten tämä käytännössä tapahtuu, on toki pieni mysteeri, koska ihmisen keinot herättää tarkoituksella Muiden huomio ovat vähäiset ja toisaalta vilkutamme olemassaoloamme muulle universumille tahattomasti kuin majakka: radioaallot leviävät Maasta avaruuteen joka hetki valon nopeudella. Lähimmät tähdet ovat kylpeneet radiohälyssämme jo kauan. Lisäksi, jos joku älyllinen olento onnistuisi analysoimaan kaasukehämme koostumuksen (kuten mekin jo osaamme tehdä eksoplaneetoille), hän huomaisi heti että planeettamme on keskivertokivenmurikkaa mielenkiintoisempi paikka: kaasukehämme koostumus lavertelee, että täältä löytyy elämää. Jos avaruusolioillamme on sellaiset havaintomenetelmät joita tähtienväliseen matkailuun kykenevältä sivilisaatiolta voi kohtuudella odottaa, ei ole kovin villiä spekuloida, että he saattaisivat hyvinkin onnistua huomaamaan meidät.

No, oikeastaan tämä huomio oli sivuseikka. Suokaa anteeksi, ja siirrytään pääasiaan. Hawking on siis sitä mieltä että avaruuden muukalaisten huomiota tulee välttää koska on olemassa merkittävä mahdollisuus siitä että he ovat pahantahtoisia. Muistetaan vain, miten intiaaneille kävi kun Kolumbus saapui Amerikkaan. Ja me voimme pitää itseämme kohtuullisen onnekkaina, jos olemme tähtien Kolumbuksiin verrattuna edes intiaanien tasolla. Jos sivilisaation kyky avaruusmatkailuun riippuu ainoastaan korkeasta teknologisen osaamisen tasosta, on aivan mahdollista että huomaisimme tekevämme tuttavuutta älykkäiden kulkusirkkojen kanssa: sivilisaation, joka asuu avaruusaluksissa ja matkaa planeetalta toiselle, jättäen jälkeensä tyhjäksi ryöstettyjä raunioita. Kuulostaako utopistiselta? Katsokaa peiliin, komentaa Hawking. Eikö ole todennäköistä että jos me nyt pääsisimme avaruuteen toteuttamaan itseämme, meistä tulisi juuri tällainen sivilisaatio?

En sano että Hawkingin maalaama kauhuskenaario on mahdoton. Sanon kuitenkin, että sitä kannattaa miettiä. Käykö 2000-luvun alun länsimainen sivilisaatio mitenkään esimerkiksi sivilisaatiosta jolla on potentiaalia matkustaa tähtiin? Faktahan on, että tätä kirjoittaessani Maapallolta löytyvällä kalustolla ei matkata edes Kuuhun. Avaruuslaivastomme kantokyky riittää matalalle Maata kiertävälle radalle. Matka Marsiin on nipin napin realistinen tavoite seuraavalle 50 vuodelle. On kuitenkin täysin mahdollista että meitä ei erota tähtienvälisestä matkustuksesta ainoastaan insinööritaito, vaan tähtienväliseen matkustukseen tarvittavaa teknologiaa rakentavan sivilisaation täytyy olla myös yhteiskunnallisesti 2000-luvun alun Maapalloa kehittyneempi.

Paitsi että oma sivilisaatiomme on huono esimerkki kehittyneestä sivilisaatiosta, on myös kysyttävä, onko sivilisaation välttämättä rämmittävä kehityksessään samaa polkua kuin me? Ympäristöä tuhoava, aggressiiviseen kilpailuun perustuva sivilisaatiomme on eräs toteutunut mahdollisuus mahdollisuus teknologiaa kehittäneestä sivilisaatiosta. Onko se kuitenkaan ainoa mahdollisuus, etenkään pitkällä tähtäimellä? Pasifistisempien ja filosofisten sivilisaatioiden tie tähtiin voisi olla pidempi- mutta mitä väliä on muutamalla tuhannella vuodella sinne tai tänne maailmankaikkeuden mittakaavassa?

Filosofiasta muistuukin mieleeni että kuva itsekkäästä, tuhoavasta älyllisestä elämänmuodosta on kyllä tavallaan onnistunut kuva sivilisaatiomme tämänhetkisestä tilasta. Se ei kuitenkaan ole koko totuus edes meistä. Joukossamme on aina ollut, ja on tänäkin päivänä toisenlaisiakin voimia. On myös rauhantahtoisia uskontoja, on länsimaisen filosofian pitkä traditio joka kehottaa meitä harkintaan ja kohtuullisuuteen, on ihmisiä, kaikenlaisia ihmisiä, jotka valitsevat suuremman hyvän oman välittömän edun tavoittelun sijasta. Tuhoavien ihmisten lisäksi on olemassa rakentavia ihmisiä. On yhä enemmän niitä joiden mielestä ylivertainen älykkyys ja voima eivät anna moraalista oikeutta tuhota, tappaa ja ryöstää heikompia, edes heikompia elämänmuotoja.
Millä perusteella Hawking sivuuttaa kaiken tämän? Vaikka uutisia katsoessa näyttääkin siltä että hulluus, ei viisaus, on yhteiskunnassamme niskan päällä, se ei silti ole koko totuus. Realistinen kuva maailmastamme voi olla synkeänpuoleinen, mutta ei täysin toivoton. Emmekä tiedä, onko kaikki tämä hulluus ympärillämme viimeinen sana tältäkään sivilisaatiolta, vaiko vain ohimenevä synkkä pilvi. Emme tiedä, siis voimme toivoa.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments