Ei hullu vaan Vesimies

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä että olen horoskoopiltani Vesimies: maailmanparantaja, tieteentekijä, ajattelija ja visionääri ja niin edelleen. Suurempi yllätys tietyissä piireissä lienee se että filosofina pärjäämiselle oikea horoskooppimerkki ei ole ehdoton vaatimus. Huhun mukaan jopa Härät ja Neitsyet ovat pärjänneet.

Niissä piireissä joissa yleensä liikun, kukaan ei tunnusta uskovansa horoskooppeihin. Totuus paljastuu usein vahingossa tai muutaman lasillisen jälkeen. Joku naurahtaa että ei ole ihme että Sejase on niin takakireä: sellaisia Neitsyet nyt vain ovat. Kaksoset ovat kierompia kuin savolaiset ja Skorpionit ovat yksinkertaisesti pahoja. Kauriit tylsistyttävät autiomaan kaktuksetkin hengiltä. Vain Jousimiehistä en ole kuullut mitään pahaa sanottavan. Ehkä he sentään ovat täydellisiä. Tai sitten monet Jousimiehet jotka olisivat voineet sulostuttaa maailmaa psykologeina, ovat ryhtyneet astrologeiksi. Hm.


Horoskoopit eivät kerro ihmisestä mitään ja siksi ne kertovat kaiken. Jos horoskooppisi menee vikaan, se johtuu vain siitä ettei se ole tarpeeksi tarkka tai tarpeeksi hyvän astrologin laatima. Esimerkiksi se että minä pyrin moralisoimaan ihmisiä hyvin epävesimiesmäisesti ei johdu siitä että toimenkuvaani kuuluu etiikan asiantuntijana toimiminen vaan se että horoskoopissani vaikuttaa neliö Kuu- Venus oppositio. Rakkauselämääni horoskooppikaan ei ymmärrä: sen mukaan olen sekä draamamagneetti että onnellisesti naimisissa. Miten vain.

Sanotaan että horoskoopit voivat auttaa ihmisiä tutustumaan itseensä. Hiukan epätiedemiesmäisesti sanon nyt että se voi hyvinkin pitää paikkaansa. Oikeastaan mikä hyvänsä itsereflektiota innoittava puuhastelu voi auttaa ihmistä tutustumaan itseensä: lammen pinnan tuijottelu, tarotkorteilla leikkiminen tai päällä seisominen. Mikä nyt kutakin innostaa. Erehdys on vain kuvitella että siihen liittyisi mitään yliluonnollista, että nämä ideat olisivat jotakin sukua objektiiviselle tiedolle tai että mieleen putkahtelevat ajatukset olisivat viestejä hengiltä (jos ihminen uskoo että kaikki hänen päähänsä putkahtavat kiinnostavat ajatukset ovat viestejä hengiltä, se implikoi perin surullisia asioita questionnant’in henkevyyden tilasta). Fysiikka kertoo meille selvästi että astrologien puheet taivaankappaleiden vetovoiman vaikutuksesta meihin ovat tukevaa huuhaata. Kiitos prekessioliikkeen, Aurinko osuu nykyään myös hutiin horoskooppimerkeistä: helmikuussa se ei ole enää Vesimiehen vaan Kalojen tähdistössä. Horoskooppeihin tällä pikkuseikalla ei ole ollut suurempaa merkitystä. Sellainen ero on kosmisilla ja kosmologisilla totuuksilla.

Horoskooppien, kuten tarotkorttien, myyttien, unien tai muiden hämärien asioiden tulkinnassa yritykset selittää asioita fysikaalisesti ovat yleensä paitsi tuhoontuomittuja, myös naurettavia. Energiat, eksoottiset ulottuvuudet ja kvanttimaailman ihmeelliset temput kuulostavat toki hienoilta oppimattomissa korvissa, mutta tieteellistäminen ei valitettavasti toimi pelkällä tahdonvoimalla. X on tieteellistä jos sen selvittämiseksi voi tehdä empiirisen kokeen. Se on tieteellisen filosofian piirissä jos sitä voi tutkia filosofisen menetelmän –logiikan, metodisen epäilyn, käsitteellisten analyysien ja sen sellaisten- avulla. Filosofeilla on tiettyjä vapauksia joita empirian harjoittajilla ei ole: voin esimerkiksi tutkia tieteellistä metodia itseään, olemisen lisäksi myös sitä miten asioiden pitäisi olla, ja sellaisten olioiden –kuten numeroiden- olemusta jotka eivät ole fysikaalis-materiaalisen todellisuuden havaittavia objekteja. Otan niistä kaiken ilon irti. Mutta metodin rajoissa. Astrologia, teologia, kreationismi ja vastaavat pseudotieteet väittävät usein olevansa filosofisia. Tällä ne viittaavat kai siihen ettei maallikoilla usein ole hajuakaan siitä mitä filosofit puuhastelevat tai miten.

Mikään ei kuitenkaan voisi olla harhaanjohtavampaa. Filosofia kuten empiirinenkin tiede, on kiinnostunut totuuden selvittämisestä järkiperäisin keinoin. Pseudotieteet sen sijaan lähtevät siitä että ne tietävät jo totuuden. Niiden ”tieteellisyys” viittaa yrityksiin todistaa tai selittää tätä tiedettyä totuutta tieteenkaltaisin menetelmin (negatiiviset tulokset yleensä ohitetaan, ja siksi menetelmä ei mitenkään muistuta oikeaa tiedettä). Pahimmillaan, ne pyrkivät sumuttamaan maallikoita jopa väittämällä että tiedekin toimii pohjimmiltaan samalla tavalla: esimerkiksi kreationistien perusväitteisiin kuuluu että valtavirtatiede ”uskoo” Darwiniin ja kumppaneihin ja pyrkii löytämään uskolleen todisteita. Todellisuudessa he kertovat vain omista toimintatavoistaan. Kas, tieteessä kun kaikki voidaan tarpeen tullen, tai jopa silkasta mielihalusta, kyseenalaistaa. Pseudotieteen lähtökohta sen sijaan on että on asioita joita ei voi kyseenalaistaa. Usein väitetään myös että on asioita jotka eivät ole järjellä selitettävissä – siis vihjataan että on olemassa asioita joita ei edes kannata yrittää ymmärtää tieteen ja filosofian avulla vaan on hyväksyttävä Pseudotieteilijän hallussa oleva selitys. Pseudotieteiden ongelmana ei olekaan selitysvoiman puute. Ne osaavat selittää kaiken. Mutta ne eivät osaa kysellä eivätkä kyseenalaistaa mitään. Siksi ne eivät myöskään rakenna tai kehitä mitään. Koska ne eivät sisällä erehtymisen mahdollisuutta eivätkä ehtoja, ne eivät voi tietää myöskään koska ne mahdollisesti olisivat oikeassa. Mystiikan kaapun kätkeytymällä ne myöntävät itse etteivät ne voi tarjota kysyville mitään tietoa muistuttavaa.

Se mikä kenties olisi pohtimisen arvoista on, että toisinaan ihminen tarvitsee muutakin kuin dataa. Tarvitsemme merkityksiä, ymmärrystä ja uusia näkökulmia pohdittavaksi. Maailmanselityksiä antava huuhaa ei näitä tarjoa. Tiede tarjoaa toisinaan. Olen huomannut että joskus kaikenlaisesta oheistoiminnastin voi olla pohdiskelijalle hyötyä. Joku lukee runoutta, toinen pohdiskelee myyttien merkitystä…olennaista tällöin on selittelyn vähyys, se että menetelmä perustuu olennaisilta osin ajattelijan omaan aktiivisuuteen- ja se että ajattelija tietää mitä on tekemässä. On silkkaa soopaa kuvitella että horoskooppimerkkini kertoo minusta syvällisiä totuuksia tai että taivaankappaleiden puuhat vaikuttaisivat elämäni kulkuun (paitsi silloin kun kipaisen pihalle havaitsemaan niitä). Sen sijaan itsetuntemusta saattaa kasvattaa se että pohdiskelen persoonallisuudestani –vaikka miten sattumanvaraisesti – esitettyjä väittämiä ja otan niihin kantaa. Tietysti, persoonallisuudenpiirteistä kuvauksen muodossa esitetyt väittämät eivät ole erityisen hyviä edes itsereflektion kannalta (vaikka ehkä hivenen parempia kuin täydellinen reflektoinnin puute), alkaahan aina ymmärtäjää etsivä ihminen helposti kiinnittää huomiota kuvauksessa oikeaan osuviin kohtiin siinä missä selvästi väärät arvaukset jäävät helposti vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi julkkisselvännäkijöiden parissa suosittu "cold reading"-menetelmä perustuu juuri tähän harhaan. Lopputulemaksi saan tältä erää, että kaikki mieltä valaisevat asiat eivät ehkä ole faktoja ja selityksiä. Siksi on tärkeää tietää mitä kulloinkin etsii ja oppia erottelemaan asiat toisistaan.

posted under , , |

6 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Hehee! Nyt selvisi miksi tykkään blogistasi niin paljon ja miksi olen usein samaa mieltä! Minäkin olen Vesimies. ;-D

Mutta kai olet kuullut sideerisestä astrologiasta? (Minun vedic art -piireissäni sitä kutsutaan jotish-astrologiaksi.) Se katsos selittää sen että taivaankansi on muuttunut eli mekin saatetaan olla oikeasti Kauriita. =) Kun hörhöt haluavat perustella uskomuksensa, AINA löytyy jokin selitys asioille. Astro.fi-keskustelufoorumilla on kokonainen oma osio sideeriselle astrologialle ja ihmiset tosissaan sovittavat omia karttojaan siellä siihen muuttuneeseen taivaankanteen ja pohtivat työkseen miten se vaikuttaa kaikkeen... Jos haluat nauraa tai kokea epätoivoista ärsytystä (mitä minä usein siellä koen), käy tutustumassa foorumiin! =)

Hulluin kuulemani juttu sattui siellä maalauspiirissä: jopa autoille tehdään horoskooppeja, ja jos synnyt samaan aikaan kuin puun lehti (miten ihmeessä lehden syntyminen lasketaan/määritellään?!), niin teissä on ihan samat ominaisuudet! Eiks ookkin hianoo...

Saara kirjoitti...

No nyt sekin sitten selvisi!

En epäile etteikö astrologia osaisi selittää kaikkea- ongelma onkin siinä että se itsekin myöntää ettei kykene erottamaan oikeita selityksiä vääristä.
Tai edes vääriä selityksiä vääristä: mistä voimme tietää johtuvatko omituisuutemme siitä että olemme oikeasti Kauriita vai siitä että syntymähetkellämme nouseva merkkimme huiteli päälleen pudonneessa Ravussa ja Mars oli katalassa konjunktiossa jonkun plutoidin kanssa?

Oikeasti ihmettelen lähinnä sitä, miksi ihmiset vaivautuvat näkemään niin suunnattomasti vaivaa astrologian parissa. Vähemmällä vaivalla oivalluksia voisi saada jos tutustuisi ihan oikeaan tieteeseen.
Jos taas haluaa nautiskella salaisella tiedolla, voi miettiä vaikka omia senhetkisiä mielentilojaan ja olla niistä ihan hissukseen...

Liisa kirjoitti...

Minulle taas on aina ollut vaikea asia se, että joku, oli se sitten virallistieteellinen tai "pseudo" taho antaa ymmärtää omistavansa avaimet todellisuuden hahmottamiseen. Tiede määrittelee tietämisen rajat ja tavat omista lähtökohdistaan ja on toki hyvin pitkälle kehittynyt järjestelmä. Silti sekin on vain yksi ihmisen luoma järjestelmä. Itse uskon, että todellisuus on jotain niin suurta, että me emme tule sitä millään keinoilla ymmärtämään kokonaan. Pseudoksi ja huuhaaksi nimittäminen on minusta epäreilua siksi, että näin kielellisillä keinoilla jo valmiiksi leimataan toisten ehkä hyvinkin rehellinen ja vilpitön etsintä. Ei silti, minä ihmettelen ihan yhtä paljon ihmisten horoskooppeihin veoamista kuin Saarakin alkuperäisessä kirjoituksessaan. Olen muuten Härkä.

Saara kirjoitti...

Ei kai kukaan tieteellinen taho vakavissaan väitä omistavansa avaimet todellisuuden hahmottamiseen? Se on kyllä minustakin moka.

Minun kielenkäytössäni termit pseudo ja huuhaa viittaavat epärehellisyyteen. Siis siihen että esitetään luuloja totuutena ja annetaan ihmisille kuva siitä että tiedetään jotakin syvällistä vaikka näin ei ole. Usein huuhaa on myös kannattava bisnes jossa käytetään hyväksi ihmisten hyväuskoisuutta ja totuuden etsintää.

Kokonaan eri asia on uskoa siihen että on olemassa vielä paljon sellaista mitä emme tiedä ja siihen että tiede on inhimillistä ja myös vajavaista toimintaa. On myös olemassa paljon totuuksia joita ei koskaan voida tieteellisesti todistaa.

Totuuden etsijä on kuitenkin tällaisen subjektiivisen tiedon kanssa varovainen ja myöntää avoimesti että on saattanut erehtyä ja että hänen "tietonsa" on objektiivisesti ottaen epävarmaa. Huuhaan kauppiaat taas teeskentelevät varmuutta (esimerkiksi keksimällä monimutkaisia selityksiä) ja vaikuttavat kovasti erehtymättömiltä. He suuttuvat helposti jos heitä epäillään (etenkin jos kritiikki on osuvaa), kun taas totuutta etsivä on kiitollinen jos joku vaivautuu osoittamaan virheen hänen ajattelussaan ja auttaa häntä siten vapautumaan vääristä uskomuksistaan.

Totuuden etsintä on aina hyvä asia, vaikka se olisikin johtanut syvälle metsähallituksen maille. Jos ihminen on avoin ja etsii aidosti totuutta, hänellä on toivoa löytää sieltä poiskin.

Epäilykseni heräävät siinä vaiheessa kun etsintä korvautuu liiallisella varmuudella ja kaikenkattavilla selityksillä.

Liisa kirjoitti...

No, minä uskon että vilpitöntä väkeä löytyy monesta leiristä. Epärehellisyyttä ja tuota sokeaa varmuutta myös. Samoin bisnestä tehdään erittäin reippaasti myös tieteen piirissä ja nimissä. Ja omat ajatukset ja totuudet ovat rakkaita niin tieteilijöille kuin muillekin.

Olen samaa mieltä, että kun epäily, ihmettely ja avoimuus katoavat, ollaan vaarallisilla vesillä.

Saara kirjoitti...

Varmasti vilpittömiä ihmisiä löytyy joka kaikkialta. Ja viisaimmatkin ja vilpittömimmätkin meistä tulevat toisinaan levittäneeksi vääriä uskomuksia vastoin parempaa tietoaan.

Vilpittömien ihmisten tapauksessa tietämättömyys ei kuitenkaan johdu tahallisuudesta tai laiminlyönnistä (esimerkiksi vastakkaisten todisteiden sivuuttamisesta).Jos joku on vilpittömästi virheellisten uskomusten vallassa, hän on valmis kuuntelemaan myös vastakkaisia perusteita ja tarvittaessa muuttamaan mieltään.

Tiede on inhimillistä toimintaa ja sitä tehdään yhteiskunnassa jolle tiedolla on usein vain välinearvo. Se kuitenkin eroaa merkittävällä tavalla kilpailijoistaan (kuten pseudotieteistä ja useimmista uskonnoista): tiede on sitoutunut pyrkimään totuuteen ja tätä siltä voi myös vaatia. Se pyrkii korjaamaan itseään. Se että siltä ei aina näytä ei johdu siitä että tieteellinen metodi olisi viallinen vaan usein inhimillisistä syistä. Tieteen metodiin ja ihanteeseen ei esimerkiksi kuulu omien ajatusten rakastaminen totuuden yli- vaikka inhimilliset tieteentekijät usein tähän sortuvatkin. Jos utopistisiksi heittäydytään, voidaan miettiä, tukeeko yhteiskunta nykyisellään hyvää tiedettä vai suosivatko yhteiskunnan rakenteet tieteen ihanteiden vastaista toimintaa?

Pseudotieteet ja maailmanselitykset eivät sen sijaan jaa totuuden ihannetta eivätkä ne yleensä ole valmiita luopumaan perusteeseistään, vaikka millaiset todisteet puhuisivat niiden oikeellisuutta vastaan. On siis tärkeää erottaa toisistaan ihmisten kunnioittaminen ja uskomusten kunnioittaminen. Toiset uskomukset ovat paremmin perusteltuja kuin toiset, ja vaikka kukaan ei voi väittää omistavansa lopullista totuutta, selvästi epätosia uskomuksia pystymme kyllä tunnistamaan.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments