Ajatuksia maailmaajärisyttävästä siveettömyydestä

Voi hittolainen, kun piti eilen olla kiirepäivä Helsingissä ja luin Boobquakesta vasta illalla. Liikuin koko päivän verhoutuneena viimeisen päälle siveästi, oikein islamilaisesta kaupasta peräisin olevaan asuun. Lohduttaudun nyt sillä ettei minun kuppikoollani varmaankaan olisi saanut kovin suuria järistyksiä aikaiseksi suotuisimmissakaan olosuhteissa. Olisi vaatimaton panokseni kuitenkin ollut rikka rokassa, jalon tieteen asialla. Niin tieteentekijän kuin pakanankin ominaisuudessa olen sitä mieltä että jo olikin korkea aika alkaa palauttaa reipas empiria teologiseen tutkimukseen. Ja kyllä, empirialla tarkoitan juuri Jen McCreightin kokeen tapaisia tempauksia.

Boobquake ei siis saanut päivän aikana aikaan poikkeuksellista seismistä aktiivisuutta. Jotkut kritisoivat koeasetelmaa: alkuperäinen väite ei ollut että naisten epäsiveä pukeutuminen aiheuttaa suoraan maanjäristyksiä, vaan että se aiheuttaa miehissä pahoja himoja ja lopulta voi johtaa maanjäristyksiin. Ilmaisu on kieltämättä hiukan epäselvä. Toisilla kommentaattoreilla taas oli paljon mielenkiintoisempia kommentteja; sellaisia joita on hyvä vähän mietiskellä taas tässä kevään korvalla. Hojatoleslam Kazed Sedikhin mielipide on esitetty raflaavasti ja tökerösti, mutta hänen mielipiteelleen hieman hienostuneempaan kaapuun puettuna löytyy kannatusta täältä kotimaastakin, oikeuslaitosta myöten.

Muotoillaanpa perusajatus uudelleen: naisellinen viehätysvoima on voima jolla on valtaa muuten niin rationaaliseen Mieheen. Koska Mies on järkiolento, hänen havaitun irrationaalisen seksuaalisen käyttäytymisensä täytyy johtua Naisesta ja tämän taikavoimista jotka sekoittavat hänen päänsä. Käytännön sovellukset pelottavat: esimerkiksi raiskaustuomioita ei Suomessa arvostella pelkästään sen perusteella mitä tekijä teki uhrille, vaan arvostelussa etsitään käytännössä myös vikaa uhrista. Esimerkiksi sammuneen väkisinmakaaminen ei ole raiskaus mikäli uhri on juonut itsensä huonoon kuntoon (eikä häntä ole tyrmätty esimerkiksi tyrmäystipoilla). Missä muussa rikoksessa uhrin puolustuskyvyttömyys on rangaistuksen alentamisperuste? Ai niin...no, tulee mieleeni pari tapausta, mutta yleisesti ottaen ajatus on tietääkseni aika perustavien länsimaisten oikeusperiaatteiden vastainen. Moraalikeskusteluissa kuulee samantapaisia äänenpainoja. Esimerkiksi naisen provosoivalla pukeutumisella uskotaan yleensä olevan suorastaan maagisia voimia: jos mies lähentelee kevyesti pukeutunutta naista, ongelma on se pukeutuminen eikä miehen itsehillinnän puute. En nyt sano etteikö Naisen olisi viisasta ottaa pukeutuessaan huomioon maailman raadollisuutta. Jos lähden juhlimaan hihattomassa topissa, on lähes sataprosenttisen varmaa että ennen pitkään joku (todennäköisesti mies) tulee kommentoimaan kuvitustani, vaikka kuinka haluaisin olla rauhassa. Kuitenkin, tämäntyyppinen ”jos-niin todennäköisesti”- arviointi on aivan eri asia kuin tapahtuneen oikeudenloukkauksen selittäminen uhrin teoilla. Kriminologisista tutkimuksista tiedämme, että raiskausten todennäköisyys nousee tietyissä olosuhteissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että olosuhteet -pahamaineinen puisto yömyöhällä, yksinäinen nainen hiprakassa ja minihameessa- olisivat aiheuttaneet raiskauksen. Raiskauksen toteutumisen välttämätön ja riittävä ehto on raiskaajan hyökkäys. Ilman sitä raiskausta ei vain tapahdu vaikka Nainen riekkuisi kuinka siveettömästi. Rikoksen selittäminen olosuhteilla implikoi, ettei välttämätön ja riittävä ehto ole aivan täysimääräinen moraalinen agentti. Raiskaaja on tällöin kuin Matrix-elokuvien Mr. Smith, olio joka emergoituu paikalle pohjimmiltaan aivan tavallisista ihmisistä tietyissä olosuhteissa. Ja epäselväksi jää, voiko se onneton joka muuttuu Mr. Smithiksi olla täydessä moraalisessa vastuussa muodonmuutoksestaan. Jos kerran muodonmuutosen laukaisevat tekijät toi paikalle muassaan Siveetön Nainen.

Eikä kaksinaismoraali jää tähän. Vieläkin on aivan yleistä arvostella miesten ja naisten seksuaalista käyttäytymistä kaksoisstandardilla. Se mikä on mieheltä normaalia on naiselta moraalitonta, myös sellaisissa tapauksissa joissa mies ja nainen ovat puuhastelleet yksissä tuumin. Esimerkiksi jos mies pettää puolisoaan, todellinen syyllinen on tietysti Toinen Nainen. Jos mies ja nainen harrastavat keskenään satunnaisseksiä, mies voi sen perusteella hyvin pitää naista löyhämoraalisena ja vähän huonona naisena. Naisella ei tietenkään ole oikeutta tehdä vastaavia päätelmiä miehestä, koska miehen seksuaalisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä hänen moraalisuutensa kanssa. Yleinen etiikka on tällöin jo lähtökohtaisesti maskuliinista etiikkaa, koska siinä seksuaalisuutta ei ole nostettu omaksi alakseen. Naisia koskee jokin erityinenkin etiikka, josta tosin ei pahemmin tieteellistä debattia käydä.


Miksi Naisen paheksuttavimmat moraaliset puutteet liittyvät siihen mitä hän seksuaalisuudellaan tekee, kun taas yleinen etiikka käsittelee miehen moraalia (siis etiikkaa jossa seksuaalisuus ei ole oma lukunsa)? Miksi miehen seksuaalisuus on hänen oma asiansa, mutta naisen seksuaalisuus on hänen miehensä ja oikeastaan koko yhteisön asia? Miksi miehen seikkailut voi sivuuttaa kevyesti, mutta naisen tekemiset luetteloidaan tarkasti ja sanktioidaan ankarasti? Naiselle ei konservatiivisen käsityksen mukaan tule antaa yhteiskunnallista valtaa, eikä oikeastaan tasa-arvoisia oikeuksiakaan. Kuitenkin Nainen on yhteiskunnan tukipilari joka joutuu häilyväisillä kananaivoillaan kantamaan vastuuta paitsi omastaan, myös ylivertaisen miessukupolvenkin moraalista. Missä viipyvät tähän vastuuseen liittyvät etuoikeudet?

Entä pitääkö tasa-arvon edistymiseksi laskea se että nykyisin varattujen miesten seikkailuja ei aina hyssytellä vaan nekin voidaan tuomita moraalisesti? Minusta tämä ei pohjimmiltaan ole edistystä, vaikka miesten kohtelu näin lähestyisikin sitä mistä naiset ovat perinteisesti kärsineet. En oikein osaa nähdä hyvänä mitään sellaista kehitystä jossa ihminen esineellistetään toisen omaisuudeksi, vaikka esineellistäminen kuinka kohdistuisikin tasapuolisesti molempiin sukupuoliin. Jos lähdemme siitä että ainoa moraalisesti hyväksyttävä ilmenemismuoto rakkaudelle ja seksuaalisuudelle tapahtuu sitoutuneessa parisuhteessa, on loogista pyrkiä rajoittamaan näiden ilmenemistä muualla suurella tarmolla. Tällöin paras vastaus on ääri-islamin seksuaalietiikka jossa sukupuolten välinen vuorovaikutus yhteiskunnassa pyritään minimoimaan ja rajojen ylityksistä rankaistaan ankarasti. On toki epätodennäköistä että esimerkiksi Naisfilosofin dekoltee saisi ketään pois tolaltaan, mutta voiko siitä koskaan olla aivan varma? Ehkäpä yksi mies 20 000:sta saa siitä epäsiveitä ajatuksia. Parempi suojella sitäkin kaveria. Ja sitä joka sekoaisi täysin hiuksistani. Ja…ja…ja…jos varman päälle pelataan, kokovartalosäkki niin naisille kuin miehillekin on loogisin ratkaisu. Ettei vain tulisi kiusauksia eikä kukaan sortuisi kaidalta tieltä ja järkyttäisi koko yhteiskuntaa.

Tämä kaikki kontrolli näyttää kuitenkin olevan työn ja tuskan takana siveimmissäkin islamilaisissa yhteiskunnissa. Se panee miettimään, onko siveys ihmiselle sittenkään sopiva ihanne, niin houkutteleva kuin ajatus toisten ihmisten perustavanlaatuisesti omistamisesta olisikin.Vastaus esineellistävään etiikkaan ei ole mielestäni rajojen löysääminen sekulaarin länsimaisen yhteiskunnan rajoihin- ongelmana ei ole se että äärikonservatiivisen etiikan rajat ovat liian tiukat vaan se että niiden perusteissa on vikaa. On siis muutettava alkuoletuksia, ja lähdettävä toimimaan johdonmukaisesti siitä lähtökohdasta että jokaisen oikeus omaan itseensä, tunteisiinsa ja seksuaalisuuteensa on luovuttamaton ja ehdottoman kunnioitettava. Olemme täydessä moraalisessa vastuussa itsestämme –ja vain itsestämme. Kukaan ei voi omistaa ketään, ainoastaan omistautuminen on mahdollista. Kukaan ei voi tehdä toisen puolesta moraalisia ratkaisuja. Voimme valita vain seuramme, kenen kanssa kuljemme, keille jaamme aikaa, huolenpitoa ja hellyyttä, keiden hyvinvoinnista välitämme. Jos haluamme jotakin, voimme pyytää, jos torjumme, voimme ottaa etäisyyttä. Vain alistaminen, väkivalta ja muu vallankäyttö ovat väärin. Kas kummaa: se riittää esimerkiksi raiskauksen arvostelemiseen tuomittavaksi. Raiskausrikosten ympärillä pyörivä hämmennys ja mystiikka hälvenevät ja se alkaa näyttää yksinkertaisesti törkeältä väkivallalta (törkeältä siksi että sen mahdollistaa uhrin erityinen haavoittuvuus). Samalla moraalisesti paheksuttaviksi asioiksi nousevat mustasukkainen kontrolli, kiristys ja muut pyrkimykset pakottaa rakastetut tekemään toisin kuin he itse tahtoisivat. Ainoaksi moraaliseksi mahdollisuudeksi pitää rakkaamme lähellämme tulee hyvän tekeminen ja rakastettavuus, ja lahjaksi joudumme antamaan kahleiden ja siteiden sijaan vapauden. Tällöin torjutuksi tuleminen on aina riski. Toisinaan joudumme nielemään sen seikan ettemme ole niin ihastuttavia kuin toivoisimme olevamme. Mutta sellaiset pettymykset taitavat olla sittenkin kohtuullinen hinta siitä että tiedämme että silloin kun rakkaamme ovat luonamme, se johtuu heidän omasta halustaan eikä onnistuneesta vallankäytöstä.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments