Totuus tekee ilkeäksi

Kuluneella viikolla sain taas pari konkreettista muistutusta siitä että minä EN ole mukava ihminen. Se vain ei kuulu hyviin puoliini. Sanomisistani ja mielipiteistäni voi joku vaikka loukkaantua, ja on loukkaantunutkin. Totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta pidetään paljon juhlapuheiden tasolla. Käytännössä, asia on kyllä niin että niistä pidetään paljon tietyissä rajoissa. Näiden rajojen yli esimerkiksi skeptikot, tieteentekijät ja eetikot harppovat ilman mitään kunnioitusta tai hienotunteisuutta. Tänään mieleni tekee keskustella näistä rajoista. Kun sitä ei kukaan varsinaisesti tee, vaan kysymys on pikemminkin asioista jotka jokaisen vain pitää itse ymmärtää.

Ruotsissa kohistaan juuri nyt siitä, miten on mahdollista että kokonainen kyläyhteisö, mukaan lukien kunnan viranomaiset, kirkko ja koulu kääntyivät suojelemaan 14-vuotiaan tytön raiskaajaa ja kävivät sen sijaan uhrin kimppuun joukolla. Ihmetellään miten sellainen on mahdollista sivistysvaltiossa. Minä en ihmettele. Päinvastoin, väitän että tällaista voisi aivan hyvin tapahtua täällä Suomessakin ja olemme onnekkaita jos ei paraikaa jossakin tapahdu, kaikessa hiljaisuudessa.

Käytännön elämän moraalikysymyksiä asiantuntijana ratkoessani olen huomannut että etiikan asiantuntijaa paikalle haluavat eivät yleensä -toisin kuin väittävät- halua löytää totuutta tai oikeutta. Sen he tietävät jo kyllä. Se mitä filosofilta halutaan on siunaus jo oikeaksi tiedetylle mielipiteelle. Se tiedetään että jos asiat etenisivät oikeusprosessiin asti, voisi seurauksena olla monenlaista ikävyyttä ja hankaluutta. Käräjäoikeuksien ymmärtäväisyyteen ei aina voi luottaa (joskin toivoa pilkahtelee silloin tällöin). Mutta filosofit. Heillä on asiantuntijan arvovaltaa ja maine siitä että he ovat ihmisiä jotka ymmärtävät järkipuhetta.

Järkipuheeksi lasketaan tässä yhteydessä tavallisesti seuraavan tyyppiset asiat:

- Hyvämaineisen ihmisen suullinen selitys on painavampi todiste kuin mitkään konkreettiset todisteet. Hyvät Ihmiset, Alansa Ammattilaiset, Kunnon Kaverit, Viranhaltijat, Pitkän Kokemuksen Omaavat ja vastaavat eivät voi tehdä mitään väärää, reagoida tunneperäisesti tai tehdä virhepäätelmiä. Jos jokin näyttää epäselvältä, vika on tulkitsijassa jolla vain ei ole kompetenssia arvioida asiaa. Kompetentti arvio asiasta on ymmärtäväinen.


-Tähän liittyen, se taho joka on Tuntematon, Valittaja tai Maallikko on lähtökohtaisesti erehtynyt, huolimatta siitä mitä todistusaineisto, laki ja logiikka sanovat.

-Filosofinkin on hyvä muistaa kuka hänen palkkionsa maksaa ja keiden ihmisten kanssa olisi syytä pysytellä väleissä. Tulee ymmärtää kuka on ystäväsi eikä ruokkivaa kättä saa purra. Jos tästä asiasta vihjaavalle huomauttaa ettei väittämien totuusarvolla ole mitään tekemistä niiden hyödyllisyyden kanssa tai siitä että en ole paikalla hankkiakseni uusia parhaita ystäviä vaan tehdäkseni velvollisuuteni, on loukkaantuminen taattu.

-Tunneälykästä olisi ymmärtää heti alkuunsa että Kunnialliset Ihmiset voivat loukkaantua jos heitä syyttää -vaikka miten pitäviin konkreettisiin todisteisiin ja pätevään päättelyyn tukeutuen- moraalittomasta toiminnasta. Tunneälykäs ihminen (josta minä tunnetusti olen kaukana) ymmärtää että Kunniallisen Ihmisen loukkaantuminen on paljon pahempi asia kuin mahdollinen väärin toimiminen tai peräti rikoksen tekeminen. Lakihan on jäykkä, mutta sen hengen mukaista on joustaa ja noudattaa kohtuutta (sellaisena kuin Kunniallinen Ihminen sen ymmärtää), eikö? Tunneälykäs ihminen ei millään halua loukata toista. Siksi hän viimeiseen asti välttää muuttumasta sellaiseksi joustamattomaksi pilkunviilaajaksi tai itsepäiseksi vaikeaksi ihmiseksi joka tulee jokaisesta joka vaatii lain kirjaimen noudattamista, kirjaimellista totuutta tai tiukkaa puolueettomuutta.

-Järkevä ihminen ymmärtää, että väärän moraalisen arvostelman antaminen asiantuntijamielipiteenä voi haitata yhteistyötä, antaa asiasta huonon kuvan ihmisille, hankaloittaa Hyvien Ihmisten työntekoa ja mahdollisesti myös lakastuttaa kedon kukat. Jos kovasydäminen ja sosiaalisesti lahjaton filosofi ei ymmärtäisikään miten vakava asia ihmisten loukkaaminen on, hänen tulisi ainakin järki-ihmisenä ymmärtää nämä käytännön seuraukset. Onhan esimerkiksi oikeudenmukaisuus hieno asia, mutta katsokaa mikä sotku syntyy jos siihen hirttäytyy. Idealismi nyt ei vaan toimi reaalimaailmassa vaan ylevien periaatteiden on taivuttava huomioimaan käytännön elämän vaatimukset. Toisinaan on paljon pienempi paha vähän syrjiä, painaa pienet (ja miksei vähän suuremmatkin) laittomuudet villaisella ja väärinkäyttää valtaa. Järkevä ihminen ymmärtää että tarkoitus pyhittää keinot.

-Hän myös ymmärtää, että nykymaailmassa kiiltävä julkisuuskuva on tärkeä ja epäkohtien kaivelu voi johtaa tarpeettoman negatiiviseen julkisuuteen. Mitä ihmisetkin oikein ajattelevat jos meiltä paljastuisi väärinkäytöksiä? Ja tiedättekö miten paljon haittaa kielteisestä julkisuudesta meille olisi? Järkevä ihminen ymmärtää että vaikeneminen on viisasta lähes aina. Jos vaikenee tarpeeksi tarmokkaasti ja johdonmukaisesti on kuin epäkohtaa ei olisikaan.

Tällaiset rakastettavat, järkevät ihmiset joiden kanssa yhteistyö sujuu, ovat minusta vastenmielisiä. Juuri he tekevät institutionaalisen pahan mahdolliseksi ja ovat vastuussa suuresta osasta yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta. Heitä ei yleensä saa tajuamaan edes rautalangasta vääntämällä että puolueettomuus tarkoittaa sitä että hyviä tyyppejä ja epämiellyttäviä vinkuiituja on arvioitava täsmälleen samoilla kriteereillä, eikä tosiseikastoon kerta kaikkiaan lasketa sitä että tiedän X:n olevan kunnon kaveri. Väärin toimiminen ei ole anteeksiannettavaa pelkästään sillä perusteella ”että väärinkäytöksen selvittäminen on kuitenkin turhaa noin hienon ihmisen osalta ja vain häiritsisi tarpeettomasti hänen hyväntekeväisyyttään”. Anteeksiannettavuus taas perustuu esimerkiksi sille että teko oli vähäinen, tekijä on jo käytännössä saanut riittävän ja tehokkaan rangaistuksen (eikä painava yleinen etu vaadi muuta) tai että teko tapahtui olosuhteissa joissa muut vaihtoehdot olisivat olleet vieläkin huonompia. Siis moraalisesti huonompia, eivät kiusallisempia. Tasapuolisuus tosiaankin tarkoittaa sitä ettei tuttaville, sukulaisille, miellyttävän oloisille ihmisille tai ihmisille joista voi vielä olla hyötyä, anneta etuoikeuksia tai kohdella sen lempeämmin kuin niitä joilla on epäonni olla tuntemattomia, ärsyttäviä tai vailla vaikutusvaltaa. Ihmisiä tulisi kohdella juuri niin ikävästi, ymmärtämättömästi ja joustamattomasti kuin tästä voi päätellä.

Täydellisessä maailmassa ihmisen ei tietenkään tarvitsisi valita rakastettavuuden ja totuudenrakkauden väliltä. Kukaan ei ottaisi asiallisesti perusteltua kritiikkiä henkilökohtaisesti eikä pitäisi epäkohtien esiin nostamista ikävän ihmisen kiukutteluna. Tässä maailmassa… olen kiitollinen siitä että olen introvertti. Rankan viikon jälkeen on hyvä hautautua aidattuun puutarhaan ja mennä leikkaamaan omenapuita. Ne ymmärtävät puolueettomuudesta kaiken kasvattaessaan hedelmänsä tasapuolisesti niin ihmisille kuin pihlajanmarjakoiden toukillekin.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments