Kuinka harventaa ruokakaupassa käyntiä

Tänään on taas se päivä viikosta jolloin seuraavan viikon ruoka- ja kauppalistan on valmistuttava. "Käy harvemmin ruokaostoksilla" on niitä elämänohjeita joista pidän: se on yksinkertainen ja sen noudattaminen on hyväksi monella tapaa. Harventamalla ruokakaupparetkiä säästää aikaa, rahaa ja vielä ympäristöäkin. Jos käy harvemmin kaupassa, tilaisuuksia heräteostosten tekemiseen tulee vähemmän, joutuu ylipäätään syömään hieman suunnitelmallisemmin ja kuljetusmatkatkin vähenevät. Ylipäätään, kaupassa juokseminen nälkäisenä työpäivän päätteeksi on sellainen urheilulaji josta en usko läheskään kaikkien sitä harrastavien nauttivan kovin suuresti.

Jos lähtötilanne on se (kuten meillä oli) että ruokakaupassa on totuttu asioimaan harva se päivä kaiken välttämättömän kuten tuoreen maidon ja leivän perässä, on edessä tapojen muutos. Tietenkin oma, satoa tuottava kasvimaa on oikein kiva. Mutta talvella sellaista ei ole kellään. Joten perusedellytykset ruokakauppakäyntien harventamiseksi ovat yksinkertaiset: annos päättäväisyyttä, suunnitelmallisuutta ja hieman säilytystilaa (jonka puutetta tosin voi auttaa keinolla jos toisellakin). Myös jonkinlainen ruuanlaittotaito on hyvä olla hankittuna. Leipomistaidosta on myös paljon iloa, etenkin jos et pidä näkkileivästä.

Jotta kaiken tarvittavan saisi kaupasta kerralla mukaan, tarvitaan kunnollinen kauppalista. Se puolestaan perustuu ruokalistaan johon on merkitty kaikki se mitä perhe aikoo viikon aikana syödä kotona. Ensimmäinen vaikeus tulee yleensä tässä kohtaa, eikä sitä pidä aliarvioida. Parin vuoden harjoittelun jälkeen meiltäkin unohtuu välillä yhtä sun toista. Mutta periaatteessa, huolellinen ruokalistan suunnittelu jonka perusteella katsotaan mitä komeroista jo löytyy ja tehdään lopulta kauppalista, on kaiken perusta. Ensimmäisillä kerroilla ruokalistan teko voi olla aikaavievää, mutta sen ajan säästää kyllä takaisin kun itse kauppamatkoihin kulutettu aika säästyy. Toinen kompastuskivi on pieniin sieviin ostoskorillisiin tottuneelle, että pienessäkin taloudessa viikon aikana tarvittava ruokamäärä näyttää kärryssä valtavalta. Mutta jos ruokalistasi sanoo että kaikki nämä ainekset tarvitaan, sitä kannattaa uskoa. Kiusaus nipistää jugurttipurkki sieltä ja kaurahiutalepaketti täältä on kiusaus jota tulee vastustaa. Eri asia on sitten aterioiden jakaminen- voi olla että huomaat pian että yksi valmistettu ruoka riittää useammalle aterialle. Sitä voi kuitenkin alkaa miettimään vasta muutaman viikon päästä. Aluksi on aivan riittävästi haastetta siinä että saa viikoksi ruokalistan kasaan. Mahdolliset ylimääräiset annokset voi vaikka laittaa pakkaseen kiirepäivien varalle.

Itse ruokakaupassa käynti on paljon pienempi savotta kuin edellä sanotusta voisi kuvitella. Kauppalistan voi kirjoittaa osastojärjestyksessä, jos käytät tuttua kauppaa. Joka tapauksessa, suuri osa kauppamatkan vaivalloisuudesta liittyy itse kauppaan kulkemiseen ja ruokakassien raahaamiseen. Nämä vaivat eivät suinkaan tuplaannu kun kauppareissut harvenevat.

Jo ruokalistaa väsätessä huomaamme, että on tosiaan olemassa tuoreraaka-aineita jotka säilyvät vain muutaman päivän. Selvää on että harvemmin kaupassa käyvän kannattaa kaupparetkillään olla tarkkana päiväysten kanssa. Usein hyllystä löytyy rinnakkain sellaisia tuotteita joiden parasta ennen- päiväys on parin päivän päässä ja niitä joissa siihen on lähes viikko. Jos tavoitteenasi on harventaa ruokakaupparetkiä, on helposti pilaantuvien ainesten kulutus keskitettävä kaupparetkeä seuraavaan pariin päivään. Jos aiot käydä ruokakaupassa lauantaina, ei siis kannata merkitä seuraavan viikon torstaiksi nopeasti pilaantuvia aineksia sisältäviä ruokia.
Tämä on siis perussääntö, mutta tärkeää on huomata että se sisältää poikkeuksia ja porsaanreikiä. ”Tuoreeksi” ei esimerkiksi lasketa mitään sellaista minkä ostat tuoreena mutta mikä säilyy hyvänä pakkasessa. Esimerkiksi jauheliha lasketaan tavallisesti helposti pilaantuvaksi elintarvikkeeksi. Mutta jos toimitat viikon lihat pakkaseen heti kotiin saavuttuasi, sitä ei lasketa.

Entä sitten leipä ja maito? Leipäpulmasta selviää monella tapaa. Voit ostaa leipää ja pakastaa sen, tai voi ostaa näkkileipää. Minusta paras tapa on kuitenkin leipoa tarvittavat leivonnaiset itse. Pellillinen sämpylöitä riittää meillä koko viikoksi, kun ne pakastaa tuoreeltaan ja sulattaa tarpeen mukaan. Makeita leivonnaisia ja isoja leipiä leipoo muulloinkin tarpeen mukaan- suurin osa leipomiseen kuluvasta ajastahan on kuitenkin odottelua. Maidon ravintoaineet voi saada tuoreen maidon lisäksi myös paremmin säilyvistä maitotuotteista. Leivonnassa ja ruuanlaitossa voi hyvin käyttää maitojauhetta.

Useimmat kasvikset, hedelmät ja marjat säilyvät yllättävän monta päivää hyvänä. Kannattaa kuitenkin tutustua säilykeosaston ja pakastealtaiden valikoimaan. Helposti pilaantuville kasviksille löytyy myös hyvin korvikkeita. Esimerkiksi lisäkesalaatin pohjaksi käy lehtisalaatin sijasta hyvin kiinankaali, eivätkä raasteetkaan ole mikään huono vaihtoehto lopummaksi viikkoa.

Järjestelmän ainoana haittapuolena pienessä perheessä on, että kaappeihin ja varastoihin kertyväsn ruuan perässä on opeteltava pysyttelemään tavalla tai toisella. Tämä on kuitenkin pieni ja helppo pulma. Pieniä muutoksia ruokavalioon tästä menetelmästä myös seuraa, mutta ainakin meillä ne ovat vain monipuolistaneet tarjoilua.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments