Jalokiviä satavat taivaat

Herätessäni satoi taas lunta. Se mikä oli eilen sulanut, oli hyvää vauhtia korvautumassa uudella lumella.Vähitellen kiteet liimautuivat toisiinsa suuriksi hiutaleiksi. Ne sulivat rännäksi joka puolestaan suli vedeksi. Siinä vaiheessa kun olin päässyt ulos ja Helsinkiin asti, jäljellä oli vain tihkua joka tiivistyi tuskin havaittaviksi pisaroiksi takille. Iltapäivällä kävellessäni bussipysäkiltä kotia kohti minut yllätti vielä kunnon raekuuro. Unelias taivas ripautti niskaan lähes herneen kokoisia rakeita ennen kuin ehdin suojautua.

Kuivuttuani, lämmettyäni ja rauhoituttuani päivän kiireistä totesin että kulunut päivä oli oikeastaan aika ihmeellinen. Harvoin edes suomalainen alkukevään päivä näkee niin monenlajista sadetta. Ja pelkäänpä että usein tällaiset arkiset, harmaat ihmeet menevät minultakin ohi. Se on menetys. Sikäli kun tiedän, ihmeitä on olemassa kaiken kokoisia ja näköisiä. Toiset lumoavat kauneudellaan, toiset kummallisuudellaan ja jotkut molemmilla. Joitakin on mahdotonta olla huomaamatta, toiset taas paljastuvat vasta oppineelle ja huolelliselle havainnoijalle. Suuret ihmeet ovat harvinaisia ja vetävät hyvin mietteliääksi. Pienet ihmeet ovat niitä jotka saavat mielen toiveikkaaksi arkisestikin alkaneina päivinä: ei sitä koskaan tiedä, koska todellisuus kääntää esiin hieman harvemmin havaitun puolensa. Sen olen kuitenkin oppinut että ihmeiden havaitsemista helpottaa suuresti jos pitää silmänsä ja mielensä avoimena, tutkii ja opiskelee ahkerasti. Tieto ei saa ihmeitä katoamaan, vaan käy täsmälleen päinvastoin.

Ajatellaan vaikka sadetta hieman laajemmassa mittakaavassa.
Meillä Maassa sateena tulee H2O:ta erilaisissa olomuodoissaan, erilaisilla lisäaineilla maustettuna. Maailmankaikkeudessa tämä on poikkeuksellista. Kylmemmillä planeetoilla sade, lumi ja jää voivat olla esimerkiksi hiilidioksidia tai metaania. Kuumemmissa paikoissa olosuhteet ovat sitäkin mielenkiintoisemmat. Venuksen taivaita peittävät paksut pilvet sisältävät runsaasti rikkihappoa- mikä onkin onnetonta Venuksen ilmakehään yrittävien luotainten kannalta. Mutta sitäkin ihmeellisempi paikka on CoRoT-7b –niminen planeetta. Sen kaasukehä on syntynyt planeetan laavajärvien tai –merien silikaateista nousevasta höyrystä. Planeetan kaasukehä sisältääkin muun muassa natriumia, kaliumia, magnesiumia, alumiinia ja rautaa. Sen pilvet muodostuvat kivihöyrystä ja kun höyry tiivistyy, niin kuin sillä on tapana pilvissä tehdä, sade tulee alas pieninä kivinä. Siinä missä meillä sade koostuu veden erilaisista olomuodoista, CoRoT-7b:llä voi esiintyä erilaisia kivisateita. Se mitä alkuaineita tiivistyy ja minkälaisiksi kiviksi, riippuu tiivistymiskorkeudesta. Ehkäpä tämän tapaisena päivänä CoRoT-7b:llä olisi aamulla satanut spinelleja, päivällä wollastoniitteja ja illemmalla niskaan olisi ripsahtanut kuurollinen korundeja. Korundi on täällä Maassa jalokivi, jonka punaiset muodot tunnemme paremmin rubiineina ja muun väriset muodot safiireina. CoRoT-7b:n korundit eivät kuitenkaan synny suuressa paineessa planeetan syvyyksissä kuten täällä meillä, joten niillä voi olla erilainen kiderakenne.

Avaruusteleskooppi Spitzerin havainnot taas osoittavat ettei sateeseen aina tarvita ilmakehää. Spitzer havaitsi sateen piiskaamaa protoplanetaarista kiekkoa. Planeettojen muodostumisen alkuvaiheessa –Spitzerin havaitsema IRAS 4b:nä tunnettu nuori tähti protoplanetaarisine kiekkoineen on vain satoja tuhansia vuosia vanha. Spitzer havaitsi kiekossa suuren määrän vesihöyryä. Tutkijat ovat päätelleet että höyry sataa muodostumassa olevaan aurinkokuntaan. Avaruudestakin voi löytää sadetta.

Huolimatta avaruuden ihmeellisyyksistä, kotoinen vetemme on sittenkin ihme vertaansa vailla. Se ei ainoastaan lumoa lumikiteinä, kastele kansaa ja jouduta lumikinosten sulamista. Se myös ylläpitää elämää täällä meidän planeetallamme, planeetalla jota on kuvattu Havaijiksi aurinkokuntamme Siperiassa. Avaruustutkimus on paljastanut että Siperioita on saatavilla joka makuun. Mutta me olemme hyvin tarkkoja niistä olosuhteista joissa viihdymme. Siinä on syytä kerrakseen arvostaa vettä ja vaalia sen puhtautta.
Vesi pitää meidät käynnissä ja kannattelee meitä. Sen ansiosta olemme täällä, katselemassa niin kauas yön pimeyteen kunnes näemme vilauksen taivaista joilta sataa jalokiviä.

1 kommenttia:

Pauli Kolho kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments