Pohjan kruunu

Puutarhaan satanut lumi kimaltelee heikossa kuunvalossa. Lumihiutaleet tietävät haurautensa, että pian ne ovat degeneroituneet pois. Pienet tähdet, levyt ja luodit makaavat maassa, puiden ja pensaiden oksilla, minne tuuli kenenkin heitti. Ne katsovat minun kanssani taivaisiin mutta toisin kuin minä, ne puhuvat tähtien kieltä. Ne heijastavat niihin osuvia fotoneita jotka ovat matkanneet tänne tähdistä jo kauan, kunnes luminen maailma ympärilläni tuntuu kuiskailevan valon salaisuuksia joita minä osaan vain aavistella. Uusi lumi tai jää heijastaa jopa 60-90% vastaanottamastaan Auringon säteilyenergiasta takaisin avaruuteen. Kuinka pitkälle kimaltavan lumen muisto ehtiikään matkata?

Olen valon valtakunnissa vieras, mutta en aivan muukalainen. Saan havaintopaikkani valmiiksi. Hengitän kylmää, hiljaista yöilmaa. On paljon asioita joiden sanominen ja muistaminen on tärkeää. On myös hetkiä, niin kuin tämä, jolloin on tärkeää olla hiljaa.

Pohjan Kruunu on myös heikosti näkyvän, kummallisen R Coronae Borealis- tähden koti. R Cor Bor on harvinainen pimennysmuuttuja joka pimenee epäsäännöllisin väliajoin nipin napin paljain silmin näkyvästä aina –11 magnitudiin asti (ja se on vähän se). Miksi se niin tekee? Mikä on se suuri varjo joka himmentää kaukaisen tähden niin? Sitä ei kukaan varmasti tiedä, vaikka astronomit arvelevat että himmeneminen johtuu hiilitomun kerääntymisestä tähden ilmakehään, josta tähden säteilypaine sitten vähitellen hajottaa sen. Kaikki näkyvät tähdet –mukaanlukien R Cor Bor- ovat astronomisesti ajateltuna lähellä. Eroja toki on: jotkut kirkkaat tähdet voivat sijaita useamman sadan valovuoden päässä kun taas himmeitä punaisia tähtiä ei tahdo erottaa läheltäkään. Taivaan yli kaartuu talvisen Linnunradan vyö, Ulompi haara jonka heikko hehku on lukemattomien tähtien valoa sekin. Suuri osa syvästä taivaasta on tähtien takana. Toisia galakseja, toisia laivoja maailmankaikkeuden suuressa yössä. Ja kaksi seuralaistamme, Andromedan Mirach-tähteä vartioivat Andromedan galaksi ja Kolmion galaksi. Olen vain vieras. Palani ajasta on lumihiutaleen ja tähden välissä. Mutta en kulje aivan sokkona tähtien seassa. Olen oppinut alkeet siitä miten suunnistetaan suhteellisessa aika-avaruudessa jossa ulottuvuudet kiertyvät toisiinsa, kaikki riippuu mittakaavasta ja mahdolliset maailmat avautuvat jokaiseen hetkeen. Olen oppinut liikkumaan hukkaamatta itseäni. Kun kasaan tavaroitani mennäkseni sisään, Betelgeuze vilkuttaa minulle. Orionin olkapää on yhä paikoillaan -täällä. Kolmensadan valovuoden päässä tämä elämänsä loppua lähestyvä epävakaa tähti voi olla jo toisenlainen. Se mitä tiedämme riippuu siitä missä olemme. Se mitä olemme riippuu paljonkin siitä mitä uskomme ja tiedämme.

Jätän kruunun odottamaan prinsessaa. Kerran hän astuu harmaaseen alukseensa ja ottaa suunnan kohti Gemmaa, poimii vihdoin kruunun jalokivet lokiinsa. Hänen matkansa on kestänyt vain muutaman hetken tai 80 vuotta. Muistaakohan hän varhaisia ajattelijoita jotka ovat jo nähneet unissaan hänen tulonsa?

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments