Pimeä jäte

Tein taannoin testin jossa mitattiin tuottamaani keittiöjätteen määrää. Testistä teki erityisen mielenkiintoisen se, että omia vastauksia saattoi verrata myös valtakunnanpoliitikkojen vastauksiin. Tulos oli yllätys: minun ilmoittamani jätemäärä oli paljon suurempi kuin poliitikoilla. Miten tämä oli mahdollista? Vaikka kierrätystavoissani onkin vielä parantamisen varaa, en enää ole aivan aloittelija. Sitten sen keksin. Minä valmistan lähes joka päivä kotona lämpimän ruuan alusta asti. En käytä edes eineksiä vaan biojätteeseen päätyy joka päivä perunankuoria ja jos jonkinlaista naattia. Jääkaappiinkin kertyy kahden hengen taloudessa helposti puolikkaita purkillisia ja juustoraastepussin pohjia. Jossakin vaiheessa se kaikki kulkee käsieni läpi. Minä näen sen, minä heitän sen pois. Mutta entäpäs kiireiset poliitikot jotka tekevät keskimäärin 60-70 tunnin työviikkoja? Ei heidän varmaankaan kannata valmistaa kotonaan muuta kuin voileipiä. Lounas syödään ulkona, samoin usein välipalat ja iltaruoka. Jos he vain muistavat syödä lautasensa tyhjiksi, he eivät paljon keittiöjätteitä näe. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö sitä syntyisi: jos poliitikko syö lohkoperunan, siinäkin perunassa on taatusti ollut aikanaan kuoret. Entä taiotaanko eduskunnan ravintoloissa ruuantähteistä uusia ruokalajeja tai pidetäänkö siellä jäte-teemaviikkoja jolloin ruokalista koostetaan ruuasta joka uhkaa vanhentua? Hiukan epäilen sitäkin. Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä varmempi olin siitä että minun ja poliitikon ero saattaa ollakin siinä että minä tiedän aika tarkkaan, kuinka paljon jätettä perheen ruokkimisen ohessa syntyy kun taas poliitikon mahdollisuudet tietää se ovat hänen elämäntavastaan johtuen hyvin rajalliset.

Fritz Zwicky postuloi jo vuonna 1934 pimeän aineen olemassaolon. Puoli vuosisataa myöhemmin minulle alkoi hitaasti valjeta että on olemassa myös pimeää jätettä. Pimeä aine ei vuorovaikuta tavallisen aineen kanssa muutoin kuin gravitaation kautta. Aurinkokunnasta sitä ei ole toistaiseksi löytynyt, vaan näyttää siltä että suuri osa galaksin pimeästä aineesta sijaitsee sen halossa. En voinut olla huomaamatta että pimeä jäte käyttäytyy hämmästyttävän samaan tapaan.
Sitä syntyy kun syömme ulkona tai käytämme palveluita, mutta sen havaitseminen vaatii aivan erityistä tarkkaavaisuutta. Syntyyhän esimerkiksi ravintolan ruuanvalmistusprosessissa paljon muutakin jätettä kuin lautaselle jäävät tähteet. Pimeä jäte hiipii myös mukaan aina kun ostaa kaupasta jotakin. Onhan tuotteiden hintaan laskettu mukaan myös korvaus hävikistä, johon kuuluvat varastettujen tavaroiden lisäksi vialliset tuotteet tai tuotteet joita ei vain saada myydyksi ja jotka siten tänä päivänä päätyvät usein kierrätyksen sijasta kaatopaikalle. Onhan se vielä halpa ja helppo ratkaisu. Pimeä jäte muuttuu konkreettiseksi roinaksi vasta siellä missä normikuluttaja ei näe: kauppojen takapihojen roskalavoilla ja kaatopaikoilla.
Mutta on pimeällä aineella ja pimeällä jätteellä myös yksi olennainen ero: pimeällä aineella on oma tärkeä tehtävänsä maailmankaikkeudessa. Ylivoimaisesti suurin osa universumimme materiasta on sitä, ja siten sen gravitaatiovaikutus on olennaisen tärkeä esimerkiksi galaksien synnylle ja koossapysymiselle. Pimeä jäte sen sijaan on ongelmajätettä: koska siihen on vaikea tarttua, sille on myös vaikea tehdä mitään. Vain kulutuksen yleinen vähentäminen vähentää myös pimeän jätteen määrää.


Pimeä jäte voi myös muuttua näkyväksi kun ihminen siirtyy yksinkertaisempaan elämäntapaan. Nykyaikaisen kiireiseen, urbaaniin elämänmenoon mahtuu lukemattomia pieniä koloja joissa pimeän jätteen on hyvä luurata ja materialisoitua sitten kaatopaikoille. Yksinkertaisempi elämäntapa jossa asioita tehdään paljon itse hävittää monet näistä piiloista. Kun pimeä jäte on kiskottu päivänvaloon, se muuttuukin aivan tavalliseksi jätteeksi jota voi aikansa ihmetellä ja lopuksi vaikka kierrättää tai kompostoida.

1 kommenttia:

Outi U. kirjoitti...

Kiitos, oivaltava kirjoitus.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments