Jotkut menevät uimahalliin keräämään uintikilometrejä...

...Toiset muuttuakseen merenneidoiksi.



Hesarin keskustelupalstalla on nyt käyty pari päivää keskustelua miehestä joka ilmoitti koko sivun ilmoituksella etsivänsä ravintolassa ohimennen tapaamaansa naista. Keskustelijat näyttäisivät jakautuvan kahteen leiriin: niihin joiden mielestä kyseessä on sissimarkkinointi, jossa kohtuullisen pienellä sijoituksella on onnistuttu nappaamaan koko kansan huomio. Toisten mielestä mies on varmaankin todellinen, mutta jotenkin sekaisin. He tietävät ettei todellisuudessa ole kuin loskaa, lamaa ja ihmissuhteita jotka alkavat arkipäiväisissä kohtaamisissa ja syvenevät sitten aikansa (2.5 vuotta avioliiton solmimisesta, tai joidenkin teorioiden mukaan vain kolmisen vuotta seurustelun alkamisesta) -lässähtääkseen lopuksi kuin pieleenmennyt juustokohokas, noin 10.4 vuoden kuluttua avioliiton solmimisesta. Seitsemisen vuotta rakkauden päättymisen jälkeen kantaa vielä sisu ja uho. Todellisen rakkauden tunnusmerkki on sen arkipäiväisyys. Mikä on ihmeellistä eikä rajoitu Suppesin logiikkaan ja fysiikan perusteisiin, ei ainakaan rakkautta ole.


Huomasin olevani (taas vaihteeksi) mielipiteeni kanssa ihan omassa seurassani. Uskon, että toisinaan syvällisin totuus löytyy saduista. Ja uskon että toisinaan satu piiloutuu arkipäiväiseen. Joku onnekas sen sitten löytää, joku jolla on vielä avoin mieli. Mutta niille jotka ovat täysin varmoja siitä mitä elämän realiteetit ovat ja siitä ettei niihin sisälly mitään ihmeellistä, eivät myöskään löydä takapihaltaan eivätkä edes maailman ääristä niitä portteja joista pääsisi hetkessä astumaan harmauden tuolle puolen. He ovat niitä joille takapihalla loistava Andromedan galaksi on vain merkityksetön sumuläikkä ja historia vain ulkoa opeteltavia vuosilukuja.
Eikä heillä etenkään ole toivoa valaista kenenkään toisen maailmaa.

Numeroiden lisäksi ihmiskunta tarvitsee satuja. Ja merenneitoja.

posted under , | 0 Comments

Summa contra gentiles vm. 2009

Dosentti Matti Kamppisen mukaan (HS sunnuntaidebatti 29.3.) jokainen lapsi on syntyessään ateisti. Tätä ennen olen oppinut muun muassa että jokainen lapsi on syntyessään muslimi- sen vuoksi islamiin kääntymistä nimitetään islamiin palaamiseksi. Muslimien mukaan islam kun on ihmiskunnan alkuperäinen uskonto. Kristityt eivät väitä että jokainen lapsi olisi syntyessään kristitty, mutta ainakin luterilaiset pitävät huolta siitä että lapsesta tulee virallisissa papereissa kristitty hyvin pian syntymän jälkeen. Itse taas olen elänyt jo jonkun vuoden siinä uskossa että jokainen lapsi on syntyessään pakana. Ei välttämättä polyteisti, koska kukin pakana voi uskoa tai olla uskomatta juuri siihen määrään henkimaailman olentoja kuin hyväksi näkee. Eräs uskontoni viehättävistä piirteistä on, että ihmisen käsitykset henkimaailman olemassaolosta tai olemattomuudesta eivät ole keskeisiä, vaan niin ateistit kuin polyteistitkin voivat sulassa sovussa juhlia vuodenkierron kohokohtia ja olla yhtä mieltä eettisistä kysymyksistä.

Jostain syystä uusateismi on käsittämättömän kiinnostunut ontologiasta. Miksi kysymys jumalten olemassaolosta on ateistille niin tärkeä? Miksi uusateismi määrittelee uskonnon maailman selitysjärjestelmänä joka pyrkii viime kädessä kilpailemaan tieteen kanssa ja korvaamaan tiedon luulolla ja huuhaalla? Kyllä, eräät uskonnot sopivat tähän määritelmään oikein hyvin ja sietävät siksi saada huutia, mutta jos sanaa uskonto käytetään kategorisessa merkityksessä, silloin kaikkien uskontojen tulisi sopia siihen. Ja näinhän asia ei suinkaan ole.

Uusateismi siis rakentaa uskonnosta olkiukon, jota vastaan se sitten hyökkää Ockhamin partaveitsi tanassa: jos tarjolla on kaksi vaihtoehtoista selitystä, on järkevää hyväksyä niistä yksinkertaisempi. Siis, jos tarjolla on kaksi vaihtoehtoista maailmanselitystä, on järkevää hyväksyä se joka sisältää vähemmän yliluonnollisia olioita. Partaveitsi kuitenkin iskee kiveen siinä vaiheessa jos kiistetään että uskonnon tarkoitus olisi selittää maailmaa. Miksi pitäisi? Tiede näyttää pärjäävän tehtävässä oikein hyvin, ja sitä paitsi koska uskon tieteen edistyvän myös ensi vuonna, ensi vuosikymmenellä ja –sadalla, uskon että se saattaa myös tulevaisuudessa löytää maailmasta ilmiöitä joita emme vielä tunne. Ei, en usko ”yliluonnolliseen” tai salattuun tietoon joka paljastetaan valituille kaapuveikoille täysikuun loisteessa. Mutta uskon että on olemassa asioita joita en vielä tiedä, ja tieteenhistorian valossa minusta näyttää että uskomukseni on varsin hyvin perusteltu. Toisaalta, se seikka että tiedän ainakin yhden uskonnon jolle kysymys jumalten olemassaolosta (puhumattakaan siitä onko kysymys ylipäätään yliluonnollisista vaiko luonnollisista olioista), ei ole erityisen keskeinen, antaa minulle eväitä ihmetellä niitä ateisteja jotka väittävät että juuri tämä kysymys on aivan olennainen ihmisen maailmankuvan rakentamisessa.

Uusateismi esittää edustavansa ”järkeä”, jolle on olemassa tasan yksi vaihtoehto: vaipuminen luulon ja huuhaan hetteikköön. Joko olet meidän puolellamme tai meitä vastaan, joko puolustat tietoa tai luuloa joka pohjautuu vanhoihin satuihin... Kuten jediritari Obi Wan Kenobi on todennut: ”Only Sith deal in absolutes.” Entä jos rajan voisi vetää toisin? Entä jos voisimme sekä tietää että tuntea, sekä kuvata että ymmärtää? Entä jos jaottelu uskomisen ja tietämisen välillä onkin epäolennainen ja tärkeää on moraali, onni, merkitys ja maailman ymmärtäminen, oman paikan löytäminen kaikkeudessa? Entä jos tieteellä ja uskonnolla on yksinkertaisesti eri tehtävät hyvän elämän tuottamisessa?

Toisinaan minusta tuntuu siltä että uusateismi on ennen kaikkea aikamme kuva. Sattuman ja yksinäisyyden tematiikka kertoo paljon postmodernin länsimaisen ihmisen olosuhteista. Esimerkiksi suomipakanuus taas muistuttaa että sattuman lisäksi myös esi-isiemme toimilla on ollut suuri merkitys siinä että maailma on muotoutunut sellaiseksi kuin se on ja me olemme syntyneet tänne. Ajatusta edelleen kehitellen päädytään toivoon: ehkäpä minunkin teoillani ja elämälläni on merkitys, vaikka en koskaan tulisi tarkalleen tietämäänkään sitä yksityiskohtaisesti. Länsimainen individualisti, silloinkin kun puhuu humaaneista arvoista, on yksin verrattuna vaikkapa muinaiseen roomalaiseen jolle ”ystävä” oli ihminen jonka saattoi odottaa tarvittaessa adoptoivan lapset ja laittavan koko omaisuutensa likoon toisen puolesta. Nykyään asiat ovat jokseenkin toisin päin: on ihan tavallista esitellä ystäville kiinnostavia tuotteita joihin ystävä voi sitten pistää rahansa. Ehkäpä meidän käsityksemme siitä mitä ovat ystävyys, rakkaus, jumalallinen ja totuus eivät olekaan absoluuttisia vaan eräitä tulkintoja ikuisista ideoista... Ehkäpä maailmankuvaa ei ole pakko valita fysikaalisen materialismin ja maailmanpuumyytin väliltä, vaan on mahdollista ymmärtää tieteellinen ja myyttinen maailmankuva laadullisesti yhteismitattomina kuvauksina siitä häilyvästä ihmeestä jota todellisuudeksi kutsutaan.

Todellinen, weberiläinen tieteen arvovapaus on illuusio, mutta arvokas sellainen. Jos tieteentekijä ”sitoutuu sekularismiin ja ateismiin”, hän hylkää arvovapauden ja asettaa tietoisesti tietyn metafyysisen (=empiirisesti todistamattomissa olevan) kannan toisten yli. Arvovapaata olisi vaikkapa todeta että nykytiede on hiljaa, mitä tulee kysymykseen jumalten olemassaolosta, eikä sillä ole keinoja tutkia sitä. Sitoutuminen sen uskomiseen ettei jumalia ole ja että fysikaalis-materialistinen todellisuuskäsitys on kaikenkattava, nyt ja ikuisesti, on avoimuuden menettämistä. Tiede muuttuu ideologian työkaluksi, ja silloin pitäisi kysyä mitä merkitystä silloin enää on sillä nimitetäänkö ideologiaa uskonnoksi vai sen puuttumiseksi.

posted under , | 4 Comments

Tasan ei käy obsession lahjat

Lukaisin tässä taannoin Thomas Müllerin teoksen Ihmispeto. Müller kertoo kirjassa urastaan rikollisten profilointiin erikoistuneena psykologina. Tarinat karmaisevista rikoksista kuitenkin kiinnostivat minua paljon vähemmän kuin se kuva joka mieleeni alkoi hiljalleen piirtyä kertojasta: mies, joka on yhtä pakkomielteinen työstään kuin jotkut hänen tutkimistaan rikollisista. Obsessio on aina obsessiota, mutta se mihin se kohdistuu on elämää suurempi kysymys. Müllerin, kuten monen muunkin huippuammattilaisen elämään pakkomielle työhön palkitaan menestyksellä, kunnialla ja aina vain mielenkiintoisemmilla tehtävillä. Jos pakkomielteenä taas on murhan tekeminen eikä sen tutkiminen, sen yhä taitavampi toteuttaminen johtaa yhä kurjempaan elämään kalterien takana.

Onko yhteiskunnalla oikeus hyväksikäyttää, palkita ja jopa edesauttaa yksilön pakkomielteistä toimintaa silloin kun toiminta on yhteiskunnalle hyödyllistä?
Sigmund Freudin mukaan esimerkiksi taiteilija voi sublimoida traumansa tai seksuaaliset tarpeensa taiteeksi, jolloin yhden ihmisen trauma ja deprivaatio jalostuu koko yhteiskunnan onnenpotkuksi. Mutta sublimaatio on lähtöisin luovasta ihmisestä itsestään. Inspiraation vallassa toimiminen on ihmisen oma valinta: taiteilija voi valita, käsitteleekö traumojaan ja tarpeitaan taiteen keinoin, meneekö puhumaan niistä terapeutille vai yrittääkö vain haudata ne sisimpänsä kaatopaikoille. Näen tilanteessa moraalisen ongelman vasta siinä vaiheessa kun yhteiskunnan mielestä esimerkiksi terapiaan meno on lähtökohtaisesti huonompi vaihtoehto kuin ongelmiensa käsitteleminen luovassa työssä vain siitä syystä että taiteen tekeminen hyödyttää yhteiskuntaa enemmän kuin terapiassa käynti. Onko hyvä taide niin hyvää että se oikeuttaa taiteilijan kokeman kärsimyksen? Kääntäen, surevatko hyvät ihmiset jos taiteilija jonakin päivänä pääsee eroon lapsuuden möröistä ja löytää lohdun särkyneelle sydämelleen? Jos pakkomielteinen ihminen löytää uutta sisältöä elämälleen, onko oikein toivoa että häntä kohtaa pian epäonni joka avaa hänessä taas epätoivon ja luovuuden portit? Onko selvästi pakkomielteisen toiminnan palkitseminen rohkaisemista sen hoitamatta jättämiseen?

Entä onko oikeudenmukaista että pakkomielteisen ihmisen kohtelun ratkaisee se mihin hänen pakkomielteensä kohdistuu? Eikö obsessio ole yksilölle haitallista jo määritelmällisesti? Jos esimerkiksi obsession diagnosoinnissa painotetaan pakkomielteisen toiminnan sosiaalisia seurauksia, sivuutetaanko silloin liian kevyesti se että yksilön kannalta obsessiot ja traumat merkitsevät aina kärsimystä, silloinkin vaikka olisikin niin lahjakas että kykenee käsittelemään ongelmiaan rakentavalla tavalla? Eikö jokaiselle pakkomielteiselle pitäisi tarjota apua, silläkin riskillä että siitä seuraa yhteiskunnallinen menetys? Toisaalta, esimerkiksi profiloija Müller ei varmastikaan väitä kärsivänsä pakkomielteestään eikä varmaankaan kokisi tarvitsevansa apua. Silti on kohtalaisen helppoa nähdä että hänen suunnaton rakkaus työhönsä on maksanut hänelle paljon: hän ei kirjassaan mainitse harrastuksia, ei perhettä, vain työnsä joka on niin epäsäännöllistä ja intensiivistä ettei se varmaankaan jätä elämässä muulle tilaa. Toisaalta on niinkin ettei sublimaatio korvaa aitoa tarpeen tyydytystä: kunnolla traumatisoituneen taiteilijan luovuus ei tyrehdy sillä sublimaation tuoma tarpeentyydytys on vain osittaista.

Voimme toki argumentoida että pakkomielteisyys kuuluu yksilönvapauden piiriin siihen asti kuin pakkomielteisyys ei vahingoita muita. Olisi holhoamista vaatia ihmisiä elämään tasapainoisesti. Ja onhan yhteiskunnan sopivaa palkita niitä jotka työllään tekevät hyvää ja saavuttavat poikkeuksellista menestystä? Mutta onko kysymys valinnasta jos ihmiselle ei kerta kaikkiaan ole mahdollista suhtautua tasapainoisesti elämään? Onko obsessio loppupeleissä tuuripeliä: juuri sopiva pakkomielle on menestyksen avain, kun taas huonolla onnella pakkomielteiset taipumukset tuhoavat koko elämän? Ja jos on, onko yhteiskunnalla muita vaihtoehtoja kuin palkita niitä joille elämä on jo jakanut valttikortit ja rangaista niitä joiden pakkomielle epäonnekkaasti kohdistuu vääriin asioihin?

Maalaispäiväkirja 20.3.2009

Ikkunasta näkyy...lunta. Puutarhassa lunta riittää vielä reilusti ja sulaminen tuntuu edistyvän hitaasti. Alan olla hiukan huolissani: tänä vuonna emme ehkä pääse noukkimaan ensimmäisiä retiisejä kasvimaalta toukokuun alussa.

Tänään mietin... en mitään erityistä mutta toisaalta kaikenlaista. Mieleeni on viime päivinä alkanut tulla taas ideoita mistä voisi kirjoittaa tännekin. Lisäksi olen alkanut alustavasti pohdiskelemaan seuraavaa Tieteellistä Artikkelia. Siitä pitäisi tulla hauska: kirjoittajatoverina on Aviomies, ja ideana sekoittaa gradussa kehittelemiäni ajatuksia organisaatioteoriaan. On mielenkiintoista nähdä, miten tietoteorian kontekstissa kehittelemäni ideat joilla en ollut uskonut olevan oikein mitään tekemistä arkimaailman kanssa näyttävätkin soveltuvan käsittelemään muutamia teoreettisia ongelmia joita puoliso on tahollaan pohtinut –hyvin käytännöllisissä yhteyksissä. Onneksi olemme harjoitelleet kommunikointia jo monta vuotta ja selviämme ilman filosofi-psykologi sanakirjaa, ainakin enimmäkseen.

Joidenkin ihmisten mielestä työnteko oman puolison kanssa olisi painajainen ja heistä on mukavaa kun työ- ja perhekuviot ovat erillään. Minusta Aviomiehen kanssa työskentely on kuitenkin kivaa. Ehkä se johtuu siitä että olen esikouluikäisestä asti inhonnut ryhmätöiden tekemistä, ja siksi jaksan innostua mahdollisuudesta työskennellä sellaisen harvinaisen ihmisen kanssa jonka kanssa tehtävä kuin tehtävä tuntuu luistavan, ideat poukkoilevat ja kehittyvät, ja ongelmatilanteissa ei synny riitaa vaan käymme vaikeuden kimppuun yhdistetyllä tarmolla. Oli ongelma kamala, palasina keittiön lattialla makaava astiakaappi, tieteellinen pulma tai hiirulaisten invaasio, kaikesta selvitään kunnialla niin kauan kuin hoidetaan asiaa yhdessä.

Päivän asu on... vihreä mekko ja essu ja nutturan ympärille kietaistu vihreänkirjava bandana.

Tänään olen... siivonnut, laittanut ruokaa, hoitanut paperitöitä ja tehnyt hartiahuivia. Kävin keskiviikkona lankaostoksilla Menitassa. Mukaan tarttui heräteostoksena mansikkajäätelön väristä 100% alpakkalankaa. Jotenkin sitten kävi niin että aloin työstää heräteostosta ensimmäisenä.

Aion... käydä vielä kaupassa ja tehdä erän sampoota. Ensimmäinen erä oli vain pieni koe-erä.

Päivän ruoka oli... tonnikalapastaa ja suklaajäätelöä.

Olen iloinen siitä että... viikon takkuilun jälkeen netti toimii taas kunnolla. Siitä että sen viikon aikana ehdin tehdä kaikenlaista hyödyllistä täällä kotona.

Aion mennä...Vasemmistoliiton piirikokoukseen Raaseporiin sunnuntaina.

Luen... terveydenhuoltolakia ja ylipäätään ympäristöterveyslainsäädäntöä, ja pinoa aiheeseen liittyvää muuta materiaalia. Kaikkea on opittava, kun lautakunnassa istuu.

Olen tekemässä... kevätmekkoja ja –essuja hyvää vauhtia. Ja hartiahuivia.

Toivon... että saan kotoiset projektit kuntoon ensi viikon aikana. Sitten on taas aika siirtää painopiste tieteellisiin haasteisiin.

Kuulen...tietokoneen hurinaa.

Parasta juuri nyt... kevätauringon lämpö ja kaikki mitä se tuo mukanaan: energia, valo ja se että puutarhassa on kiva työskennellä lumesta huolimatta. Mielenkiintoiset tehtävät monella suunnalla. Musiikkiosastolla Gladiator Soundtrack ja toisaalta Rammsteinin Sehnsucht, jonka löysin mp3-soittimen uumenista.

Viikonloppuna aion... leikata omenapuita ja käydä Raaseporissa. Eiköhän se viikonloppu siinä mene. Aion myös käydä shoppailemassa paikallisessa kodinkoneliikkeessä. Sähkölietemme hajosi lopullisesti marraskuussa. Olimme kyllä hankkimassa kovasti uutta, mutta jotenkin se sitten jäi kun talvella oli joka tapauksessa kätevää laittaa ruokaa ja lämmittää tupaa samalla vaivalla. Ja tulipahan vihdoinkin motivoiduttua opettelemaan puu-uunikokkauksen saloja. Mutta tämän viikon aikana leivinuunin tuottama lämpö on alkanut tuntua vähän liioittelulta, joten uusi uuni pitäisi nyt ostaa. Kevät tulee...

Kuusi tähdellistä asiaa

Krätyakka haastoi minut mukaan tällaiseen meemiin. Kiitos kiitos, kyllähän näitä täyttelee. Joskin oikaisen muutaman mutkan suoraksi vedoten kellonaikaan ja epäsosiallisuuteeni blogistaniassa. Siis siihen etten kommentoi ikinä enkä kenellekään (vaikka joskus ehkä mieli tekisikin) ja siihen etten myöskään lue montaa henkilökohtaista blogia, etenkään sellaisia joissa en jo olisi tätä (tai toista melkein samannäköistä) meemiä jo nähnyt. Mutta selitykset sikseen.

Meemin säännöt.

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.


Ne kuusi asiaa

1) Minulla ei ole ajokorttia.

2) Jos voisin, kulkisin aina avojaloin.

3) Useimmat komediat ovat minusta surullisia.

4) Olen usein niin ajatuksissani etten huomaa kadulla vastaan tulevia tuttavia. Autojen kanssa yritän skarpata.

5) En oikeastaan harrasta mitään. Kunhan puuhastelen kaikenlaista.


6) Minulla on ollut lemmikkinä makeanveden katkarapu



Sen pituinen se, tällä kertaa. Krätyakka, täten ilmoitan vastanneeni haasteeseesi! >:)

Maalaispäiväkirja 8.3.2009

Ikkunasta näkyy...Leikattuja omenapuita. Enää 12 jäljellä. Tai vielä 12 jäljellä, näkökulmasta riippuen. Myös naapureita on näkynyt talven tauon jälkeen.

Tänään mietin... Oikeastaan päässäni on liikkunut viimeisen viikon- puolentoista ajan hyvin vähän, aina siitä asti kun sain Tieteellisen Artikkelin käsistäni ja muutenkin alkuvuoden työt pulkkaan. Olo on keveä.

Päivän asu on... oikeastaan oli, ruskea mekko, jonka seurana vuoronperään ruskea ja tummanvihreä essu ja keltainen pikkuhuivi.

Tänään olen... leikannut kahta omenapuuta, joista toinen tulikin valmiiksi. Kasannut soman napolinkeltaisen astiakaapin. Oli muuten todennäköisesti kaamein kasaustyö ikinä, varsinainen maanantaikappale jossa puut olivat kierossa ja reiät tehty vähän minne sattuu. Kasatessa tuli myös muistettua suomalaista sään ja ukkosen jumalaa suurella hartaudella. Ukko Perkeleen ansiosta tai silkalla sisulla ja kiukulla, kaappi saatiin lopulta kasaan. Lisäksi olen tehnyt Ikuisuusristipistoa ja laittanut ruokaa. Ja katsonut Battlestar Galactican.

Aion...parannella kaapin kasaamisessa haavoittuneet käteni.

Päivän ruoka oli... kotitekoista mozzarellapizzaa ja sitruunakakkua. Leivinuunissa tulee aivan loistavaa pizzaa.

Olen iloinen siitä että... minun ei tarvitse ajatella tässä kuussa paljon mitään. Siitä että omenapuiden leikkuu on hyvällä mallilla. En tiedä, olenko iloinen siitä että kuolleita isompia oksia näyttää olevan sen verran että niistä saa polttopuut ainakin pariin takalliseen.

Aion mennä...kaikenlaisiin Lohjan Vasemmiston rientoihin lähitulevaisuudessa. Kävin kuluneella viikolla kevätkokouksessa ja otin vastaan lisää tehtäviä. Hyvä että voin tehdä jotakin vaalien välilläkin. En edelleenkään pidä siitä miten maa makaa, ja oman poliittisen korteni kekoon kantaminen lohduttaa vähäsen.

Luen... Ken Follett: Taivaan pilarit. Marcus Chown: Päättymättömät päivät kuolleena: Uutisia tieteen eturintamalta.

Olen tekemässä... sukkaa ja Ikuisuusristipistoa. Lähinnä jälkimmäistä. Ja onhan minulla on edelleen kevätkankaat leikkaamatta.

Toivon... että pääsen vihdoinkin ensi viikolla hyvään vauhtiin kevätvaatteiden ompelemisessa. Että sää pysyisi puiden leikkaamiselle suotuisana.

Kuulen... Tuhon ja hävityksen ääniä yläkerrasta. Puput ovat heränneet ja valmiina aloittamaan yöllisen sirkuksen.

Parasta juuri nyt... keväinen valo. Suunnattoman kärsivällinen, avulias, sisukas ja mustan huumorin hallitseva puoliso. Roxetten Ballad Hits, koska on kevät ja rakkauden aika, ainakin jos pihafasaanilta kysytään.

Viikonloppuna aion... varmaankin leikata omenapuita. Eiköhän niitä vielä silloinkin riitä...

SATS:in sivuilla: Nopeassa maailmassa ei ehdi tähtiin

Tämän linkin takaa, Suomen Avaruustutkimusseuran lehdestä, löytyy alunperin tässä blogissa julkaistu kirjoitukseni Nopeassa maailmassa ei ehdi tähtiin.

http://www.sats-saff.fi/content/0804horisontti

posted under | 1 Comments

Uutisia kotikemian laboratoriosta

Kuukausi on taas kulunut ja koe-eräni kotitekoista shampoota pääsi kenttätesteihin. Hyvää on! Oikein hyvää! Shampoopalojen väri on kaunis kermanvalkoinen ja tuoksu on miellyttävän mieto, raikas ja koko perheelle sopiva.

Tein itse reseptin:

Shampoo

300g kookosrasvaa
200g auringonkukkaöljyä
50g makeaa manteliöljyä (sweet almond oil)
50g risiiniöljy

90g lipeää –huom, TÄSMÄLLEEN 90g, ei 92 tai 89 g
kostutusöljyksi ½ rkl jojobaöljyä
10 ml (pullollinen) greippiöljyä (eteerinen öljy) tuoksutukseen
1.5-2dl vahvaa, kylmää kamomillateetä (brunetet voivat korvata tämän vedellä)

Valmistetaan kuten mikä hyvänsä saippua. Kuvalliset saippuanvalmistusohjeet esim. täältä

Olin kuullut sanottavan että shampoon valmistaminen olisi jotenkin vaikeampaa kuin tavallisen saippuan valmistus, mutta ei tämä resepti minusta ollut sen kummempi kuin perussaippuankaan resepti. Periaatteessa ainoa ero kotitekoisen saippuan ja shampoon välillä on shampoon sisältämä risiiniöljy. Vaikeuksia tietysti voi tulla siitä, etteivät kaikki shampoot sovi kaikille hiustyypeille ja oikeaa reseptiä voi joutua metsästämään jonkin aikaa. Minulla oli onnea!

Toinen huomionarvoinen seikka on, että jos olet aikaisemmin käyttänyt kaupan shampoita jotka sisältävät sulfaatteja ja silikoneja, nämä aineet sitoutuvat saippuaan ja ensimmäisen kuukauden ajan kotishampoo voi käyttäytyä omituisesti. Kun kemikaalijämät ovat poistuneet hiuksista, tilanne paranee.
Kotishampoo ei myöskään aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla jos paikkakunnan vesi on kovaa (kuten Virkkalassa). Avuksi voi kokeilla esim. viinietikkahuuhtelua.

1 rkl omena- tai valkoviinietikkaa lasilliseen vettä.

Kaadetaan päähän shampoopesun jälkeen. Ei jätä etikan hajua hiuksiin.


Muuten kotishampoota käytettäessä ei tarvitse käyttää hoitoainetta. Jos haluat käyttää hoitoainetta, valitse luonnollinen hoitoaine joka ei sisällä sulfaatteja tai silikoneja. Hoitoaineen lisäksi ja sijasta hiukset voi myös öljytä kevyesti (1 tippa öljyä hierotaan käsiin, sitten harotaan tukan läpi).


Sitten takaisin flunssaa potemaan (taas vaihteeksi). Nyt on sentään tukka hyvin.


Omenapuita leikkaamatta: 16/26

Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments