Talven vartijat

Tänä vuonna minulla on teillekin pieni sanoista askarreltu joululahja.

Syksy oli ollut pitkä ja harmaa. Mäyrä on valvonut kärsivällisesti sen kaiken läpi: läpi pimeiden päivien ja märkien öiden jolloin pesässäkin oli surkea olla. Päivien lyhentyessa maailma oli muuttunut keltaisesta ruskeaksi ja mustaksi. Siihen se oli pysähtynyt. Lumi ei ollut tullutkaan. Ja niin mäyrä ja sen puoliso valvoivat vielä.

Tutkija tekee kierrostaan tutussa metsässä. Hän pysähtyy hetkeksi vakituiselle taukopaikalleen, kaatuneen puun rungolle mäyränpesän lähellä. "Näyttää siltä että mäyrien talviunet alkavat tänäkin talvena myöhään." hän merkitsi muistiin. On liian lämmintä. Lämpötilahan se näihinkin vaikuttaa. Jos mäyrät olisivat kasveja, ne olisivat viisaampia, tietäisivät että lämpötilan sijasta tässä oikukkaassa maassa pitääkin mitata valon määrää. Länsimainen ihminen on niin taitava että pistää ilmastoa uusiksi, mutta Maata ei olla vielä radalta saatu. Puut ja pensaat, ja pienet kukatkin tietävät sen. On pakko jotta suku säilyisi seuraavaan kesään. Eläimet ovat jo toisenlaisia, ihmisistä nyt puhumattakaan. Tutkijan juodessaan termoskahviaan hän huomaa ensimmäisten lumihiutaleiden putoavan harmaasta pilvipeitosta, siitä samasta joka oli roikkunut maiseman yllä kuin märkä huopa jo viikkoja. Keveät hiutaleet tanssivat ilmassa piiritanssiaan. Metsä ei muutu valkeaksi lainkaan niin pian kuin tie jota pitkin tutkija kulkee takaisin kaupunkiin. Siihen tarvitaan vielä monta päivää, ellei viikkoja. Mäyrien tavoin tutkijakin odottaa jo valkean saapumista metsään. Että mäyrät pääsisivät nukkumaan ja ihmisten maailmaan tulisi oikea joulu.


Mäyrät tarkkailevat tilannetta piilosta. Niitä väsyttää jo armottomasti. Ne tietävät että niiden pitäisi olla jo unten mailla, mutta tehtävää ei voi jättää hoitamatta. Jokaisella oli maailmassa tehtävänsä, niin kaikki täällä toimii. Niin olivat Isä Aurinko ja Äiti Kuunvalo määränneet kaikkein vanhimmissa tarinoissa. Mäyrien tehtävä ei ollut kovin ihmeellinen, mutta se oli tärkeä. Mäyrät olivat talven vartijoita. Niiden piti katsoa että syksy saatiin ylitettyä ja maailma siirtyi turvallisesti talveen. Ne näkivät tutkijan poistuvan ja ensimmäisen lumisateen alkavan. Toivo -ja haukotus- heräsivät. Tämä odotus voisi olla ohi aivan kohta.

Lopulta ne kuulevat miten sananjalat ja nurminadat nukahtavat roudan purressa syvemmälle maahan. Äänet eivät maailmasta katoa, mutta hiljaisuus syvenee. Kasvit joiden varret ja lehdet ovat jo aikaa sitten tuleentuneet ovat kaivaneet juuriaan syvemmälle pehmeään maahan. Juuret eivät hallasta piittaa vaan kaivavat kunnes kylmä saavuttaa ne. Yöllä uneton mäyrä katselee tähtiä. Miten ne kirkastuvatkaan pakkasen kiristyessä! Hän tuntee kylmän turkissaan. Pian pääsee nukkumaan. Mutta ei aivan vielä.

Miten se voisi mennä nukkumaan ennen kuin on varmistunut siitä että asiat ovat niin kuin pitääkin? Se ajattelee Pieniä, jotka alkavat pian kehittyä sen kohdussa. Mutta miten uutta elämää voisi alkaa luomaan ennen kuin voi olla varma siitä että jossain on kevät odottamassa. Se odottaa rauhassa ja antaa lumen sataa. Yöt muuttuvat yhä kirkkaammiksi ja hiljaisemmiksi. Se näkee miten tähdet, Polaris ja Orionin vyö, asettuvat linjaan näyttämään kevään koittoa. Puoliso on jo melkein horroksessa, olisi varmaan kokonaan ellei hän olisi niin levoton. Sitten eräänä hiljaisena yönä mäyrä tuntee sen mitä on odottanut jo kesästä asti, siitä asti kun sen ruumiis kertoi että ensi vuonna heille tulisi perheenlisäystä. Maasta alkaa nousta hiljainen kuiske joka ei kanna edes mäyrän uneen.
Mäyrä palaa pesään ja painautuu kerälle puolisonsa viereen. Maailman meno käy aina vain oudommaksi, mutta kevät tulee ensi vuonnakin. Lumen alla pienet kukat ovat alkaneet uneksia auringosta. Ne tietävät aina, ja niin tietää myös hän joka osaa kuunnella.


***


EDIT-täti vieraili korjaamassa parit kirjoitusvirheet...

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments