Rakastettuna olemisesta

I want your ugly
I want your disease
I want your everything
as long as it’s free
I want your love


-Lady GaGa, Bad romance-

Sain linkin tähän deitti-ilmoitukseen. Ei muuta kuin hyvää onnea hänellekin.

Mutta minä mietin, mitä rakkautta se sellainen on joka pitää jatkuvasti ansaita olemalla erinomainen, ellei peräti täydellinen? Entä sitten jos on kipeä, repsahtaa iän myötä tai ei vain aina jaksa olla kauhean henkevä ja hienostunut (tai reipas ja iloinen, tai rauhallinen ja tasapainoinen...tai mitä nyt itse kukin yleensä onkaan)? Entä jos on alun perinkin vähän viallinen ja tavallinen ja elänyt juuri niin kauan että tietää että hormonihumalan kääntyessä laskuun toinen kyllä saa sen selville?
Vaikka jaettu ilo on paras ilo, menestys ja erinomaisuus ovat sittenkin varsin itseriittoisia tiloja. Rakkautta sen sijaan tarvitsee eniten silloin kun ei mene niin hyvin. Jos on erinomainen, joku aina ihailee. Mutta todellinen ihme on, jos on jonkun mielestä täydellinen silloinkin kun ei osaa, jaksa ja pysty. Niinpä minä en haluaisi tulla rakastetuksi erinomaisuuksieni takia vaan monista vioistani ja puutteistani huolimatta. Enkä edes tarkoita sitä että täydellisen rakastajan pitäisi nähdä myönteisessä valossa ne asiat jotka useimpien ihmisten mielestä ovat puutteita, vaan sitä että hän kyllä tietää että viallinenhan tuo on, mutta pääsee jonkin ihmeen kaupalla kaamean todellisuuden yli. Jokaisesta kyllä löytyy objektiivisesti tarkasteltuna epämiellyttäviä piirteitä, puutteita, kehityskohteita ja suoranaisia paheita. Jos ei muuta niin yhteen muuttaessa huomaa saavansa flunssia useammin kuin ennen koska elämässä on puolisokin joka kerää niitä maailmalta.

“Sinä olet täydellinen.” sanoo vakavalla naamalla puoliso joka on tuntenut minut aika kauan. Hän ei taatusti puhu objektiivisesta todellisuudesta, vaan omasta pikku maailmankaikkeudestaan. Joskus, kun katson häntä silmiin, näen niissä vilauksen siitä toisesta maailmasta jossa minä olen jotakin paljon hienompaa kuin täällä. Minä pidän siitä maailmasta. Ja toisinaan huomaan että todellisuuksissa tapahtuu pientä sekoittumista: kun hetken kuvittelen että hyvä ja kaunis todella on ulottuvillani, saan siitä kiinni myös täällä. Kotona minua ei mitata ja vähän vajaaksi havaita, vaan olemassaoloni on jo ilonaihe ja kaikki mitä siihen lisätään on ylimäärää. Minun ei tarvitse miettiä, kelpaanko, ja kun huomaan ettei minun tarvitse velloa itsekritiikissä ja pelätä alitanko riman tänään ennen vai jälkeen puolenpäivän, energiaa riittää kaikkeen muuhunkin, kuten puolison hyvänä pitämiseen.

Ilmeisesti kaikki kodit eivät toimi näin, ainakin jos on toista hiljattain lukemaani lehtikirjoitusta uskominen. Jutussa käsitellään naisten seksuaalista haluttomuutta, mutta minusta näyttää kovin selvältä että pohjimmiltaan aiheena on rakkauden puute. Tilanne jossa yksi pitää oikeutenaan laiminlyödä puolisonsa seksuaaliset tarpeet (tavalla tai toisella) ja toinen oikeutenaan vaatia seksiä ei ole tilanne jossa ihmisillä on seksiongelma vaan tilanne jossa kumpikaan ei rakasta toista. Rakastettu kun on hän jolle haluaa kaikkea hyvää- myös silloin kun se hyvä ei tunnu itsestä yhtään kivalta. Se että minusta ei ole kivaa asettaa rakastettuni etua omien halujeni edelle ei tarkoita sitä etteikö minun tulisi tehdä juuri niin. Jos haluamme eri asioita, sitten se on niin. Mutta jos väitän rakastavani, minulla ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin huolehtia siitä että rakastettuni etu toteutuu. Se että olen vapaa toivomaan osakseni rakkautta ja huolenpitoa ei tarkoita sitä että minulla olisi oikeus vaatia kumpaakaan. Ainahan sitä haluta saa, vaikka Kuuta taivaalta. Jos tilanne on aidosti epätasapuolinen, sen kanssa voi joko tulla toimeen tai päättää olla kelpuuttamatta tarjolla olevan suhteen ehtoja. Muttta jos vaadin välittämisestäni palkkiota, kysymyksessä on vaihdanta, ei rakkaus. Jos jonkun on seksiä saadakseen käyttäydyttävä hyvin, siivottava ja tuotava kukkia, kysymys on kaupankäynnistä, eikä sitä muuksi muuta ympäristö eikä käytetty maksuväline. Seksin ostamisessa ei kai ole mitään vikaa, jos molemmat kaupanteon osapuolet ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Hämmennystä nähdäkseni aiheuttaa se että ihmiset toisinaan erehtyvät kuvittelemaan, että tällä kaikella olisi jotakin tekemistä rakkauden kanssa- että rakkaudenkin saisi tottelemaan vaihdannan lainalaisuuksia. Kukapa ei haluaisi rakastaa ihmistä joka oman täydellisyytensä kautta osoittaisi olevansa rakkauden arvoinen? Toisaalta: itseltä ei missään tapauksessa haluaisi vaadittavan täydellisyyttä vaan sitä että kelpaisi omana itsenään. Minusta näyttää siltä että suuri osa rakkauden dramatiikasta kiteytyy siihen että pohjimmiltaan rakkaus toimii täsmälleen päinvastoin kuin haluttaisiin. Jokainen haluaa olla valitsemansa puolison rakastettu, mutta mieluummin kuitenkin siten ettei tarvitsisi laittaa itseään likoon niin täysin kuin mitä rakkaus toisinaan edellyttää.

Toisin kuin iltapäivälehdet, uskon että rakkaudessa on kysymys paljosta (enimmäkseen) muusta kuin tunnetiloista ja parisuhdesopimuksista. Rakkaus on maailman havaitsemisen tapa, ajan ja avaruuden tapainen ulottuvuus jonka mukaan maailma järjestyy rakastavan mielessä. Rakastettuna oleminen ei tarkoita sitä että on suhteessa saamapuolella vaan sitä että lähellä on vaihtoehtoinen, parempi todellisuus. Siellä toimii joku outo kvanttimekaniikasta inspiraationsa saanut logiikka jonka mukaan minä voin olla samanaikaisesti sekä oma itseni ja täydellinen. Sellaisen todellisuuden vierellä elellessä omakin maailma alkaa näyttää ihmeen kauniilta. Vuosien kuluessa minusta alkaakin tulla parempi kuin muuten olisin.

posted under , |

2 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Kiitos jälleen. Olen ihan samoilla linjoilla mutta sinä nyt ystävällisesti muotoilit asian minunkin puolestani. Koen kyllä itseni aika vanhanaikaiseksi ihmiseksi kun ajatusmaailmani on tällainen - mutta viihdyn erinomaisen hyvin sen kanssa.

Olen ollut pitkään hiljaa, mutta käyn silti säännöllisesti lukemassa ja virkistymässä. Tiedoksi sinulle, minun ajatukseni löytyvät nykyään kotisivuiltani www.punainenlanka.com; Virityksessä on vain käsitöitä.

Saara kirjoitti...

Onneksi ajatuksilla ei ole viimeisiä käyttöpäiviä. :D

Mukava nähdä sinuakin taas täällä. Itselläni on pitänyt parin viime kuukauden ajan niin kiirettä että en ole ehtinyt pahemmin seurata muita blogeja, päivittänyt vain täällä. Vielä kun saisi aikaan linkkilistan päivityksen...

Ihanan virityksen linkin pidän täällä, jos se on joskus päivittyvä blogi. Käsityösi ovat ihania. Etenkin tilkkutäkkisi- on aikas vaikuttava työ, ja vielä kierrätysmateriaaleja hyödyntäen.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments