Miten suomalaisuutta puolustetaan

Taas se on nähty että nationalismi, eli etnisen identiteetin kytkeminen kansallisvaltioon, on Euroopan ongelma. Minua kammottavat nämä niinkutsutut suomalaisen kulttuurin puolustajat jotka päästävät suustaan sellaisia lauseita kuin ”Suomi on kristitty valtio” (ei ole koskaan ollutkaan; tänne on aina mahtunut myös muslimeja, juutalaisia, suomenuskoisia pakanoita, synkretistejä ja monia muita uskonnollisia vähemmistöjä) ja vaativat että täällä kuuluu pukeutua suomalaisittain (ilmeisesti tuulipukuun?) sekä noudattaa suomalaisia tapoja (joiden juuret ulottuvat ainakin viidentoista vuoden päähän). Eniten minua kuitenkin huolestuttaa että nämä oikeistopopulistit perustelevat jyrkkiä asenteita islamilaisten valtioiden jyrkkyydellä ja suvaitsemattomuudella. Se jos jossakin muualla ollaan suvaitsemattomia ei tee meidän suvaitsemattomuudestamme hyväksyttävää tai oikeutettua. Jos sille tielle lähdemme, suvaitsemattomien valtioiden määrä tuplaantuu. Miten se edistää vapauden ja tasa-arvon asiaa? Islamin leviämiseen liittyvät uhkakuvat liittyvät yksilönvapauksien ja –oikeuksien kaventumiseen. Miten näiden uhkakuvien toteutumista estää se jos teemme itse täsmälleen sen mitä pelkäämme muslimien meille tekevän- kavennamme yksilönvapauksia ja –oikeuksia? Perustavien länsimaisten oikeuksien olemassaolon kannalta on aivan sama, kuka ne vie. Jos ne on viety, niitä ei ole. Toisaalta, jotta niiden voi sanoa olevan olemassa, niiden täytyy koskea kaikkia.

Islamofobiassa vaarallisinta on, että se yhdistää sekä yhteiskunnan kristilliset että militanttiateistiset ainekset. Toiseksi, islamofobia alkaa olla nyt siinä pisteessä jossa terveen kriittisyyden raja on ylitetty ja siirrytty uskonnon demonisoimiseen. Uskontokritiikki on sivistynyttä keskutelua, mutta valtion pyrkimykset rajoittaa uskontojen leviämistä tarkoittavat käytännössä ihmisten oikeuksien ja vapauksien kaventamista. Suomenkin tie maana jossa vallitsee edes suhteellinen uskonnonvapaus on lyhyt: vielä 1800-luvulla oli pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon ja uskoa niin kuin ylempien taholta käskettiin. 1900-luvun alussa tätä asteittain lievennettiin siten että ensin kansalaiset saivat oikeuden kuulua myös muuhun kristilliseen kirkkokuntaan. Täysi uskonnonvapaus eli oikeus kuulua myös ei-kristilliseen uskontoon ei ole sataakaan vuotta vanha, ja tänäkin päivänä uskonnottomat ja ei-kristillisten uskontojen harjoittajien oikeuksien toteutumisessa on parantamisen varaa.


Sveitsiläisten kansanäänestys minareettien kieltämisestä on kuitenkin jotakin paljon pahempaa kuin hiljainen ymmärtämättömyys tai suvaitsemattomuus: se on suoraa yhden uskonnon edustajien syrjintää ja yhden uskonnon harjoittamisen rajoittamista. Hiljaiset minareetit eivät haittaa melullaan ketään, mutta niiden kieltäminen on rajoite joka kohdistuu yhteen kansalaisryhmään. YK ja Euroopan unioni ovatkin jo kiiruhtaneet esittämään vastalauseensa.Kansa ei ole aina oikeassa. Yleisesti ottaen minäkin olen sitä mieltä että kansanäänestyksen käyttöä pitäisi lisätä päätöksenteossa. Mutta on muutamia periaatteita joista oikeusvaltion ei tulisi tinkiä edes enemmistön vaatimuksesta, ja kansalaisten yhdenvertaisuus kuuluu näihin. Se mitä minareetti symboloi tai ei symboloi on pohjimmiltaan itse kunkin korvien välissä. Pahimmillaankin symbolismi on kuitenkin aivan eri sarjan asia kuin yhden uskonnon harjoittajien syrjintä lain tasolla.

Emmekö ole oppineet mitään 1900-luvun alusta? Antisemitismi ei ollut Hitlerin keksintö, vaan juutalaisten syrjinnälle oli pitkään kansan tuki. Juutalaisia pidettiin salakähmäisinä juonittelijoina jotka harjoittivat iljettäviä riittejä ja pyrkivät maailmanvalloitukseen. Kristityissä maissa heidän syrjinnälleen oli alun perinkin pitkät perinteet, joihin Hitlerin tarvitsi vain tarttua. Holokaustin jälkeen Eurooppa on päässyt enimmäkseen eroon antisemitisminä tunnetusta hulluuden muodosta, mutta muslimeihin kohdistuva viha on viime aikoina alkanut saada piirteitä jotka muistuttavat antisemitismiä. Ensin rajoitamme eurooppalaisten muslimien uskonnonharjoittamista “epäeurooppalaisena”, huolimatta siitä että useimmissa Euroopan maissa Suomi mukaan lukien on ollut muslimivähemmistö satojen vuosien ajan. Seuraavaksi kiellämme huivit, kufit ja puolikuut ja sovimme että ihmisen sopii esiintyä julkisesti hartaana uskovana vain jos hänellä on oikea jumala.
Ehkäpä yhteiskunnan on parasta estää myös muslimien pääsy tiettyihin ammatteihin, kuten lentäjiksi ja turvallisuusalalle, yleiseen etuun vedoten? Ja onko se ghettoihin asuttaminenkaan niin huono idea, silloinhan epäilyttävän kansanryhmän saisi koottua yhteen niin että heitä olisi helpompi valvoa? Ei. Tämä on sellaista kehitystä jota minä en haluaisi nähdä elinaikanani missään.

Jo Sokrates opetti, että on pienempi paha kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä. Tästä on nyt kaksi ja puoli tuhatta vuotta, mutta oppi ei tunnu vieläkään uponneen länsimaiseen kalloon. Niin vaikeatajuista on filosofia. Jalot päämäärät, kuten oman kulttuurin puolustaminen, eivät voi oikeuttaa syrjintää eivätkä henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Kulttuuria puolustaa ymmärtääkseni parhaiten juurekkuuden hyveen vaaliminen: omiin perinteisiin tutustuminen, niiden vaaliminen ja arvostaminen. Kun omat juuret ovat vahvat, ei Toisiakaan tarvitse nähdä uhkana. Suomen ongelma on jossakin näillä main: meillä perinteet ovat ohuita. Monelle mummonaikainen edustaa vanhoja tapoja, ja se on sääli maassa jossa on ollut asutusta jääkauden lopulta lähtien. Suomesta on löydetty kalliomaalauksia, muinaisobservatorioita, kauniita muinaispukuja ja eddoissa ja lingvistisessä aineistossa on viitteitä joiden mukaan täällä on ollut kuninkaita jo varhain. Mytologiassamme on säilynyt fragmentteja myyteistä joiden juuria on jäljitetty jopa 50 000 vuoden taakse. Kulttuurisesti meillä olisi mistä ottaa. Kaupallinen kulttuuriteollisuus ja monikansallisen länsimaisen kulttuurin ihannointi ovat minusta paljon suurempia uhkia kuin humanitaariset pakolaiset- paitsi että olemme ehtineet niellä monikansallisen Valtakulttuurin ruotoineen ja nahkoineen niin perusteellisesti että meillä alkaa olla vaikeuksia erottaa sitä suomalaisuudesta. Onneksi viime vuosina on tässäkin asiassa näkynyt myönteistä kehitystä: taiteilijat ja muusikot ovat alkaneet hakea innoitusta kalevalaisesta kulttuurista, suomenusko on vakiinnuttamassa asemaansa vähemmistöuskontona ja myös monet ateistit ovat kääntyneet pakanallisten perinteiden puoleen etsiessään vaihtoehtoja kristillisten juhlien viettämiseen.


Meillä suomalaisilla on apuna peräti jumalallinen esimerkki siitä mitä tehdään jos uusi uskonto alkaa hyökyä Suomen maille ja käännyttää kansaa miekoin ja suurin puhein. Väinämöinen ei manannut Kiesuslasta lähimpään suonsilmäkkeeseen vaan väistyi rauhallisesti tämän tieltä odottamaan parempia aikoja ja kansan pettymistä uuteen uskontoon. Näin toimiessaan Hän ilmensi muun muassa itseluottamusta, viisautta, rauhantahtoisuutta ja arvokkuutta. En tiedä, onko islam rauhan uskonto vaiko ei. Suomalaisiin perushyveisiin rauhantahtoisuus ja suvaitsevaisuus kuitenkin kuuluvat, ja väitänpä että niiden harjoittaminen on paljon haastavampaa kuin aggressiivisen "rohkeuden" harjoittaminen. Rautakaudesta ja Sokrateesta on jo kauan, mutta näyttää siltä että hyveellä ei ole viimeistä käyttöpäivämäärää.

posted under , , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments